Kunnollinen pyöräilykartta

by admin on 2.12.2016 · 0 comments

Pyöräilykarttojen kehitys

Helsingin uusi pyöräilykartta

Helsingin uusi pyöräilykartta. Pääreitit on merkitty selkeästi, muut pyörätiet näkyvät hennolla himmeän punaisella.

Helsingin uusi pyöräilykartta

Mennessäni Helsinkiin pyöräilyn superviikonloppuun syksyllä, heti ovella ilmoittautuessa tuli vastaan ensimmäinen positiivinen yllätys. Jaossa oli Helsingin uusi pyöräilykartta, jossa on kunnollinen logiikka.

Karttaan on merkitty selvästi paksummalla viivalla pyöräilyn pääväylät eri puolille kaupunkia mentäessä, tai poljettaessa koko kaupungin läpi vauhdikkaasti. Muut vähemmän tärkeät pyörätiet on merkitty pienellä himmeällä viivalla, hädin tuskin näkyvästi. Tarvittaessa niitä voi sitten tihrustaa, mutta ne eivät todellakaan hypi silmille.

Nyt liikennesuunnittelijat ovat tehneet valmiiksi pyöräilijöille tärkeän työn, eli kaivaneet esiin toimivia pääreittejä. Tähän asti turisti on joutunut itse tekemään tämän hankalan työvaiheen, useimmiten vielä kiireessä ja hämärässä pahasti epäonnistuen.

Pyöräilykarttojen erot meillä ja muualla

suomalainen logiikka

Perinteisesti kaupungit ovat kilpailleet sillä, kuinka monta kilometriä kaupungissa on kevyenliikenteenväylää. Tätä on pidetty pyöräilyolosuhteiden laatuna, vaikka näinhän ei missään nimessä ole. Kevyenliikenväylien kilometrimäärät eivät juurikaan korreloi kaupungin pyöräily-ystävällisyyden ja pyöräilyn kulkutapaosuuksien kanssa – pikemminkin päin vastoin. Kulkutapaosuuden määrää se, kuinka hyvin pyöräily on otettu huomioon koko liikennejärjestelmän ja kaupunkirakenteen suunnittelussa.

Vanhanmallinen pyöräilykartta

Vanhanmallinen pyöräilykartta. Viivasekamelskasta on vaikea hahmottaa hyviä pyöräreittejä.

On pidetty erittäin tärkeänä sitä, että varmasti jokainen metri pyörätietä näkyy pyöräilykartassa, vaikka se olisi umpiperäinen pyörätie. On myös ajateltu, että pyöräilijälle on erittäin tärkeä tietää, millä kaduilla on pyörätie rakennettuna. 

Tämä meidän merkintätapa on ollut sikäli outo, että ulkomailla en ole koskaan törmännyt noin sekaviin karttoihin. 

eurooppalainen logiikka

Muualla Euroopassa pyöräilykarttojen logiikka on ollut hyvin toisenlainen. Siellä pyöräily on ollut läpi vuosikymmenten ajoneuvoliikennettä – päin vastoin kuin meillä – joten oletuksena on ollut se, että kaikkialla voi pyöräillä jotenkin; paremmin tai huonommin. Pyöräilykarttoihin on merkitty yleensä vain muutamia pyöräilyyn parhaiten soveltuvia väyliä, joiden avulla pääsee aina helposti ja nopeasti kohtuullisen lähelle kauempana olevaa kohdetta. Viimeiset pari korttelia voi sitten aina ajaa miten parhaaksi näkee, näinhän sen joutuu käytännössä aina tekemään niin meillä kuin muuallakin. Ja joka tapauksessa pyöräilijä ajaa aina sinne minne on menossa, oli pyöräteitä tai ei.

Pyöräreitit

Kööpenhaminan keskustan pyöräilykartta. Periaatteessa kaikkialla voi pyöräillä, parhaat pyöräreitit on merkitty selkeästi.

Pyöräilykaupngeissa karttaan ovat päätyneet vain parhaat läpi kaupungin kulkevat pyöräreitit. Ne myös yleensä erottuvat selvästi pyöräilijälle liikenneympäristössä ja niillä on helppo pysyä. Riittää kun valitsee oikeaan suuntaan menevän kartassa näkyvän pääpyöräreitin ja ajaa sitä suurin piirtein arvioimansa matkan. Sitten loppumatka silmämääräisesti sopivimman näköistä reittiä. Näin kaupungin läpi kohteeseen voi ajaa vain parilla kartan vilkaisulla – ja selkeää karttaa voi seurata ajaessakin.  

Ellei pyöräteitä ole koko matkalle kaupungin läpi, se ei haittaa, vaan karttaan on merkitty selkeän kokonaisuuden muodostavat eri suuntiin kulkevat reitit – pyörätiellä tai ilman. Näin suunnistus on helppoa ja reitti on matkan suhteen yleensä hyvin optimoitu. Näille kartan pääreiteille toki pyritään rakentamaan aikaa myöten parempia pyöräväyliä; pyöräkaistoja tai yksisuuntaisia pyöräteitä. Mutta ei niitä välttämättä aivan koko matkalle ole järkeä rakentaakaan, sillä monet rauhalliset kadunpätkät sopivat sellaisenaan hyvin pyöräilyyn ajoradalla ja toimivat hyvin pyöräreitin osina.

Osa kartan pyöräreiteistä on myös usein optimoitu turisteja varten siten, että ne kulkevat erityisesti pyöräilijöitä tai turisteja kiinnostavien nähtävyyksien ja palveluiden kautta, vaikka näillä väylillä ei olisikaan kaupungin parhaita pyöräteitä. 

Hyvän kartan logiikka

Wienin pyöräilykartta

Wienin vanhahko pyöräilykartta. Pääreitit on merkitty, keskimäärin noin  joka kuudennessa korttelissa on jonkinlainen pyöräväylä. Siitä huolimatta kaupungissa on varsin helppoa, nopeaa ja selkeää pyöräillä.

Tällaisten hiukan karrikoitujen ja pelkistettyjen karttojen avulla on erittäin kätevä suunnistaa, sitä vartenhan karttoja tehdään, tietääkseni. Pitsilakanaa muistuttavasta viivapaljoudesta on erittäin vaikea hahmottaa pääreittejä ja karttaa joutuu lukemaan usein.

Turisteille ja uusille asukkaille on tärkeää, että löytää ensimmäisenä selkeimmät, parhaat ja nopeimmat reitit. Ja niitä pystyy seuraamaan kartalta ajaessakin. Näin kaupunkiin tutustuminen alkaa kätevästi. Päivien ja viikkojen mittaan voi sitten kokeilla erilaisia oikoreittejä tai ajella vaihtelun vuoksi kierrellen muitakin katuja. Jos joutuu eksyksiin, on mukavaa koukata jo ennestään tutuille helposti löydettäville pääreiteille.

Muissakin kaupungeissa kartat ovat parantuneet

Pikaisella katsauksella löysin netistä pdf-pyöräilykartan noin kymmenestä kaupungista. Merkille pantavaa oli se, että myös muutamissa muissa kaupungeissa tänä vuonna uusitut kartat olivat uuden logiikan mukaisia.

Suomessa ongelmia aiheuttaa se, että meillä pyörätieverkostoa ei ole vuosikymmeniin nähty hierarkisena väylästönä, vaan ainoastaan tiettynä läjänä kevareita. Joissain kaupungeissa pääreittien määritteleminen on myös hankalaa, koska niitä ei ole koskaan rakennettu. On vain tasapaksua reunakivistä kevaria.

Selkeästi paras kaupungin läpi kulkeva pyöräreitti voi kulkea myös kävelykadun kautta, siitäkin huolimatta, että se on välillä tukossa jalankulkijoista. Niiden väisteleminen on kuitenkin paljon helpompaa kuin reunakivien ja syheröiden risteysten, joita rinnakkaiset kadut voivat tarjota.

Ulkoilupyöräreitti

Ulkoilupyöräreitti nautiskelevaan pyöräilyyn. Näistä saa aika helposti ja halvalla pitkäikäisiä suosittuja liikuntapaikkoja.

Monissa Suomen kaupungeissa on kuitenkin jo tehty pyöräilyn toimenpideohjelmia ja niiden yhteydessä on määritelty pyöräilyn pääväyliä. Näiden pohjalta on sitten paljon helpompi laatia myös kunnollisia pyöräilykarttoja.

Monet pyöräkartat ovat myös kehittyneet niin, että niissä esitellään kaupngin parhaat pyöräilyyn soveltuvat ulkoilureitit. Nämä ovat erittäin tärkeitä niin turisteille kuin pyöräilyä aloitteleville kaupunkilaisille. Ja kyllähän niitä jokainen kiertelee mielellään aina silloin tällöin.

Täytyy kuitenkin pitää visusti mielessä, että nämä ulkoilureitin logiikalla tehdyt reitit eivät suinkaan korvaa baanoja tai muita pyöräilyn oikeita liikenneväyliä jokapäiväisille työmatkoille. Maisemareitit täytyy aina mieltää ensisijaisesti vapaa-ajan pyöräväyliksi, jotka paljolti rakennetaankin jalankulun kanssa yhdistetyiksi kevyenliikenteenväyliksi, eivätkä siitäkään syystä sovellu juurikaan työmatkaliikenteeseen asutuksen läheisyydessä.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Rikas mies jos oisin…

by admin on 30.5.2016 · 1 comment

Korvamato

Kun olin pieni poika, radiossa soi usein Lasse Mårtenssonin laulu ”Rikas mies jos oisin”. Oudointa laulussa oli se, että rikas mies halusi rakentaa taloonsa huvin vuoksi yhdet portaat, jotka eivät vieneet minnekään. Tuota silloin pienenä kummastelin kovasti. Lasse Mårtenson – Rikas Mies Jos Oisin (1968) -linkki https://www.youtube.com/watch?v=fPK0g_O3DMc

Ohi mennyt suojatie

Suojatie johtaa suoraan ojaan, piennarta muutama sentti. Pyöräilijälle täysin mahdoton paikka, suojatien jälkeen joutuu pyöräilemään tien vasenta reunaa, mikäli aikoo mennä liittymästä vasemmalle. Toki voi ryhmittyä myös ajoradalle, mutta se ei ole täällä päin tapana. Ainut luiskattu kohta liittymässä.

Myöhemmin olen huomannut, että samanlaisia mielitekoja näyttää olevan muillakin, jopa kokonaisilla ammattikunnilla, kuten liikennesuunnittelijoilla. Kun lisäksi valtion, kuntien ja EU:n rahaa on käytössä yllin kyllin, Suomeen on rakennettu aikamoinen määrä liikenneratkaisuja, jotka eivät johda minnekään.

Näitä olen nyt taas kummastellut täällä rahakkaalla Etelä-Pohjanmaalla, kun lumet ovat sulaneet ja kaikki kauheudet tulleet jälleen päivänvaloon.

Vai mitä pitäisi ajatella kuvan suojatiestä, joka ei vie minnekään? Tai no, viehän se ojan pohjalle.

Eniten näissä kuvissa ihmetyttää se, että mitä ilmeisimmin suunnitteluun osallistuu useampia henkilöitä, hyväksyntä vaaditaan useamman portaan johtajilta ja useilta poliittisilta päättäjiltä. Kuinka kukaan ei huomaa, että tie- ja katusuunnitelmissa mennään sanan mukaisesti metsään?

Liikennevirta suunnitellaan ohi kohteesta

Liittymä ei johda kirkkotielle.

Liittymä ei johda Kirkkotielle.

Seuraava ylitys on mennyt parikymmentä metriä ohi kirkolle vievän tien risteyksestä. Liikennesuunnittelijan mielestä ilmeisesti kukaan jalankulkija ja pyöräilijä ei koskaan käy kirkossa, eikä tarvitse sinne mitään kunnollista yhteyttä. Mutta perunapellon kasvu heitä kiinnostaa kovasti ja sinne heille on tehty oikein näköalatasanne, joka toimii myös bussipysäkkinä. Pysäkiltä toki johtaa jalkakäytävä Kirkkotielle, mutta mutkaa tulee paljon, reitti on sekava, reunakivinen ja hankala, sekä pyöriltä kielletty.

Onkin mielenkiintoista seurata, kun mummot yrittävät keulia korkeiden reunakivien yli tai loikkia niiltä alas mennessään Kirkkotielle pyörillä siitä kohtaa, missä Kirkkotie on. Kuvan ottopaikasta pääsee fillarilla järkevimmin tien yli kirkolle, mutta siinä joutuu tekemään noin 120 asteen käännöksen melkein paikallaan, mikä jää ikäihmisiltä tekemättä. Kirkolle pääseekin kuvasta oikealta tultaessa pyörällä parhaiten ajamalla ajorataa pitkin satakunta metriä, näin vältetään myös yksi turha puolenvaihto. Mutta eiväthän mummot uskalla ajaa ajoradalla, kun heitä on vuosikymmeniä peloteltu, että autoliikennettä ei saa häiritä.

Vasemmalta kuvan paikkaan Kirkkotielle tultaessa ainut järjevä ja liikennesääntöjenkin mukainen ylityksohta on tästä kuvauspaikan tonttiliittymästä hiukan vinottain suoraan yli Kirkkotielle, mikä toimiikin hyvin. Toki myös ajoradalle voi ryhmittyä vasemmalle kääntymistä varten, mutta sitä täällä harvemmin näkee. Suojatietä pitkin jalkakäytävälle ja bussipysäkille ei tietenkään fillarilla ole mitään asiaa, vaikka ko. paikkaan onkin merkitty pyörätienjatke, mutta nämä maalauksethan ovat tässä maakunnassa muutenkin enimmäkseen väärin maalattuja.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 1 comment }

Uusia pyöränhuoltotelineitä

by admin on 22.3.2016 · 0 comments

Pyöränhuoltoa kävelykadulla

Jyväskylän keskustaan on tullut syksyllä näkyvälle ja hyvälle paikalle pyöränhuoltoteline. Luulisi olevan käyttöä, sillä Kompassin kulmilla kävelykadulla on suuret pyöräparkit. Toivottavasti teline pysyy käyttökunnossa! Ainahan uusi ja erikoinen kiinnostaa myös vandalisteja. Sitten kun telineeseen on totuttu, ei siihen enää kukaan kiinnitä suuremmin huomiota.

Pyöränhuoltoteline Jyväskylän keskustassa.

Pyöränhuoltoteline Jyväskylän keskustassa.

Ei tämä teline yksistään riitä pitämään työmatkapyörää liikenteessä, mutta jonkin verran pika-apua sillä saa, jos osaa peruskorjaukset. Eikä välttämättä tarvitse itsekään osata, kyllä apua ja neuvoja varmaan saa muutamassa minuutissa, sillä paikalla on varmaan aina joku joka osaa neuvoa, jos rohkeasti kysyy.

Toivottavasti telineestä tulee vielä joskus sähköinenkin malli, jossa olisi kohdevalo ja ilman lisäys kompressorilla painemittarin kanssa. Perus katuvalaistuksessa ei oikein näe tehdä tarkempia huoltotoimenpiteitä.

Mielenkiintoista tässä on se, että kauppakeskus on ilmeisesti osallistunut kustannuksiin teksteistä päätellen! Telineen prototyyppejä täällä on näkynyt ennenkin, mutta nyt BFIX:in teline on päässyt oikein paraatipaikalle.

Huoltoasemille uutta eloa?

Keskustoista melkein kaikki huoltoasemat ovat hävinneet jo aikoja sitten. Jäljelle jääneissä bensaletkun lisäksi ainut palvelu autoilijoille on enää hedelmäpeli.

Pyöränhuoltoasema

Pyöränhuoltoasema Tanskassa huoltoaseman seinustalla.

Voisiko huoltoasemien uusi aikakausi alkaa pyörien huoltamisesta? Ahtaille keskustatonteille ei sovi autokorjaamoa, mutta fillarikorjaamo kyllä.

Tanskassa eräälle normi huoltoasemalle oli rakennettu Tee Se Itse -fillariverstas seinustalle. Kesäisin tämä toimisi meilläkin, mutta toki kunnon lämmin huoltohalli olisi poikaa suurimman osan vuotta. Huoltoasemalta kun joka tapauksessa saa aina ilmaa renkaisiin, niin miksei palveluja voisi vielä hieman laajentaa maksulliseksi huoltohalliksi pesupisteineen ja verstaineen? Luulisi, että ainakin yksi tällainen fillaristien kokoontumispaikka kaupungissa menestyisi.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

FlyKly-takakiekko

FlyKly-takakiekko

Kehityshanke

Poikani Eetu tilasi pari vuotta sitten kehittelyn alla olevan FlyKly-takakiekon, jolla tavallisesta pyörästä saisi tehtyä helposti sähköpyörän. Tarvitsi vain ilmoittaa takahaarukan leveys ja toivoa parasta, että ennakkomaksua vastaan saisi joskus valmiin tuotteen.

Aika kului ja alkuvuodesta 2015 uusi sähköinen takakiekko saapui Jyväskylään. Pojalla on yliopistolla ajokkina vanha Tunturin 2-vaihteinen ”mummis”, jonka mitoilla takakiekko oli tilattu. Koska takapihallani lojui muutamia ylimääräisiä aihioita, asensimme kiekon kokeiltavaksi 3-vaihteiseen peruspyörään testausta varten.

Vaihda takakiekko

Takahaarukka oli sopivan levyinen ja kiekon vaihto onnistui hetkessä. Vanha takapyörä irti ja uusi tilalle. Vaihteensiirtäjä vedettiin tilapäisesti nippusiteellä runkoon kiinni, koska sähkökiekossa ei ole vaihteita. Kaikki tuntui menevän liiankin helposti, aivan kuten mainoksessa oli luvattu.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Luulin jo nähneeni kaikki maailman kelvolliset pyörätelinemallit

Valtavasta pyörätelinevalikoimasta huolimatta on hirveän vaikeaa suositella yhtä tiettyä pyörätelinemallia, joka olisi kaikista paras. Toinen vääntää vanteet, toinen raapii runkoa, monissa pyörä ei pysy pystyssä lainkaan; ainakaan pyörälaukun kanssa. Ongelma tuntui ratkaisemattomalta.

Tänä talvena tilanne muuttui olennaisesti.

Proto-001-1024x576Hämmästyneenä lueskelin talvella sähköpostiani, jossa eräs keksijä halusi välttämättä tavata ja esitellä uutta pyörätelinemallia. Tapaaminen järjestyikin pikaisesti, ja yllättäen kotiini. Voisin käyttää helposti pari tuntia telineen ihmettelemiseen ja testaamiseen.

Vielä suurempi oli hämmästys, kun kaveri kaivoi auton perältä pienen tolpan, jossa oli huppu päässä. Jos keksintö on näin pieni, sen täytyy olla nerokas, tai sitten täysi susi. Salassapitosopimukseen nimi ja testaamaan.

En saanut mitään neuvoja telineen käytöstä, joten hiukan pisti funtsimaan. Ilmi selvästi teline oli tosi simppeli, mutta kuinka pyörän saa kiinni? Olin heti aluksi oikeilla jäljillä, kun aloin sovitella pyörän keskiosaa poljinten kohdalta telineeseen. Ei tarttunut. Välillä poljin oli jo melkein oikein paikallaan, mutta sitten kokeilin, sopisiko kiekon napa telineeseen. Ei sopinut. Pienen vinkin jälkeen sovittelin poljinta uudelleen hahloon, ja oho, nyt se jäi kiinni.
[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 4 comments }

Fillari 2014 -messujen avajaispäivänä perjantaina 7.3.2014 klo 12.00 – 14.00 Helsingin Messukeskuksen Auditoriossa. Tervetuloa mukaan hyvä pyöräilyn ystävä ja edistäjä!  Luentomateriaalit on linkitetty alla olevaan aikatauluun.

Ohjelma 12.00 – 14.00:

11.30 – 12.00 Kahvittelut Auditorion aulassa, 2 krs.

12.00 VUODEN PYÖRÄILYKUNTA 2014 – JULKISTUS JA PALKITSEMINEN

12.10 LISÄÄ KAUPPAMATKOJA PYÖRÄILLEN – OVATKO PYÖRÄILIJÄT HYVIÄ ASIAKKAITA?

12.30 PYÖRÄVÄYLIEN TALVIHOIDON PARHAAT KÄYTÄNNÖT – SUOMI, RUOTSI, TANSKA

12.50 PYÖRÄILYASIAT KUNTOON TALOYHTIÖSSÄ

13.05 VAASA MATKALLA PYÖRÄILYKAUPUNKIEN ELIITTIIN

13.25 PYÖRÄILYN LISÄÄMINEN TUOTTAA MILJOONIEN EUROJEN HYÖDYT

13.45 POLKUPYÖRÄLLÄ HELSINGISTÄ ISTANBULIIN – METSÄMANSIKOITA JA KYYNELKAASUA

  • Matti Rämö, kirjailija ja toimittaja, YLE
Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Talven seminaareja

by admin on 26.2.2014 · 0 comments

Pykälät ja pyöräily -seminaari 25.2.2014

Suuri liikennettä koskeva lainsäädäntöuudistus on tekeillä. Se koskee myös pyöräilyä, ja nyt meillä on oivallinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Aihetta alustettiin tässä seminaarissa seuraavasti:

  • Tervetulosanat, kansanedustaja Oras Tynkkynen
  • Tieliikennelain uudistus – mitä luvassa pyöräilijöille, liikenneministeri Merja Kyllönen
  • Tilanne muissa Euroopan maissa, Kalle Vaismaa, Liikenteen tutkimuskeskus Verne
  • Nykyisen tieliikennelain ongelmat pyöräilijöille, Otso Kivekäs, Helsingin Polkupyöräilijät
  • Mitä laissa pitäisi sanoa kypärän käytöstä, Marjut Ollitervo, Helsingin Polkupyöräilijät
  • Keskustelu, vetäjänä Oras Tynkkynen

Varsin mielenkiintoista keskustelua saatiin aikaiseksi. Vaismaan, Kivekkään ja Ollitervon esitykset ovat tuttua taattua laatua, joten kannattaa katsella. Positiivinen yllätys oli myös liikenneministerin syvä perehtyneisyys pyöräilyn ongelmiin. Eniten jäi kummastuttamaan se, että kaikki muutosvoima liikennejärjestelmän kehittämiseen täytyy lähteä kansalaisjärjestöistä ja poliitikoista. Miksei liikennejärjestelmää voi kehittää insinööri- ja virkamiesvetoisesti? Meillä kuitenkin työskentelee tuhansia kaupunki- ja liikennesuunnittelun ammattilaisia, mutta miksi heillä on niin kovin suuri muutosvastarinta  liikenneolojen kehittämiseen, että liikenneministerinkin täytyy heitä oikein kädestä pitäen ohjeistaa?


Kuntien ilmastokampanjan tapaaminen 11.2.2014

Kuntien ilmastokampanjan tapaaminen järjestettiin 11.2.2014 Kuntatalolla. Tapaamisessa käsiteltiin liikenteen ja liikkumisen kysymyksiä ja kuultiin esityksiä mm. pyöräilyn edistämiseen, ekoenergiaan ja liikenteen sosiaalisiin innovaatioihin liittyen.
 
Kaksi luentoa käsittelee erityisesti pyöräilyoloja ja siksi linkitän ne suoraan tähän alkuun:
1. Toiminnanjohtaja Matti Hirvonen Pyöräilykuntien verkosto:
Pyöräilyn edistämisen toimenpiteet ja taloudelliset hyödyt
2. Liikennejärjestelmätoimiston päällikkö Matti Kivelä, Helsingin kaupunki:
 

 

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Kohti kotia

Lauantai 28.09.2013

img_6092

Aamulla kotikadulla oli paljon liikennettä, mutta onneksi pääsin livahtamaan alta pois ennen konserttien alkamista.

Aamu oli yllättävän viileä, en tahtonut päästä käyntiin. Tein rauhassa aamutoimet ja pakkailin loput tavarat. Lopuksi siivosin paikat suurin piirtein. Matkaan lähdin vartin yli 9 ja yllättäen koko paikka tuntui olevan tukossa väenpaljoudesta. Nuorisoa tunki vastaan isoina laumoina ja monilla ryhmillä oli samanlaiset paidat. Poliisi ohjasi liikennettä heti kotinurkalla, ja kaikki maantiet olivat aivan tukossa kilometrikaupalla Leideniinkin päin. Huvipuistossa täytyi olla tosi massiivinen tapahtuma. Illalla tutkin netistä, että kyseessä oli Tina dag -tapahtuma, jonka järjesti Hollannin suurin teinityttöjen lehti, Tina. Tapahtumaan sisältyi myös suuri konsertti, jossa oli 17 esiintyjää. Tämä sopi hyvin kuvaan, sillä käydessäni eilen illalla kaupassa, alueelle pystytettiin valonheittimiä ja kaikenlaista häkkyrää. No minä en enää ehtinyt näihin bileisiin, koska suuntasin heti aamusta kohti Houtenia.

img_6107

Kanavan varsilla on monenlaista mielenkiintoista asutusta.

Alkumatkasta oli muutama pätkä ennestään tuttua väylää, erityisesti Heineken-oluttehtaan kulmilla. Muutama päivä sitten eksyin kyseisen tehtaan lastauslaiturille, koska tietyön takia en päässyt haluamaani suuntaan. Meinasin oikaista tehtaan vierestä, mutta juutuin lastauslaiturin portin eteen. Palasin takaisin, koska sieltä tuskin olisi myyty tavaraa trukkilavaa pienemmissä erissä.

Tänään kannatti uskoa navigaattoria, sillä se johdatti minut aivan uskomattoman hienon kanavan varteen, vaikka ensin vähän vastustelin turhan paljon optimisuunnasta poikkeavaa koukkausta. Aivan kanavan reunassa kulki myös pieni ja kapea kaksikaistainen pyörätie, jota pystyi hädin tuskin ajamaan kuperien pikku siltojen kohdalla. Väylä ei ollut laadultaan kaksinen, mutta ympäristö oli ainutlaatuinen, joten ajelin sitä kilometrikaupalla loppuun asti.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 1 comment }

Syyspyöräilyä, osa 5/6.

by admin on 15.11.2013 · 0 comments

Asemasotaa

Sunnuntai 15.9.2013

img_6088

Vettä on tullut viime päivinä melkein kuin Duindrell-teemapuiston portinpielessä olevasta vesihanasta.

Olin siirtynyt matkallani asemasotavaiheeseen, eli yritin tehdä oloni mukavaksi ja asustella samassa asunnossa kaksi viikkoa. Tallensin ja varmistin kaikki datat;GPS-jäljet, valokuvat, pyörän mittarin tiedot, sekä täydensin matkapäiväkirjan muistiinpanoja. Tulomatkalla tuli näköjään pyöräilykilometrejä yhteensä 806 km. Suurin piirtein odotetusti.

Enää ei ollut jatkuvaa eteenpäin kiiruhtamista, mutta toki olin suunnitellut useita projekteja tehtäväksi tänä aikana, joten hirveästi ei pitäisi luppoaikaa olla. Aina sään salliessa pitäisi olla pitkiä päiviä satulassa ja ajelemassa enimmäkseen suurkaupunkien vilinässä. Se on ainut tapa suorittaa opintopisteitä satulayliopistossa.

Valitsin tämän majapaikan siksi, että tämä on sijainniltaan erittäin hyvä. Tästä pystyy ajamaan 120 km päivälenkeillä noin 20 eri kaupunkiin. Joukossa monia suuriakin; Amsterdam, Haag, Rotterdan ja Utrecht. Lisäksi merenranta hienoine maisemineen on lähellä.

Maanantai

Maanantain vastaisen yön satoi kovin, mutta aamulla paistoi jälleen aurinko ja tuuli rajusti. Pilvilauttoja seilasi taivaalla, ei pouta ollut lainkaan varmaa. Tein kotihommia aamupäivän, yritin katsoa netin kautta suorana Velo-City -jälkiseminaaria Suomesta, mutta yhteys pätki. Iltapäivällä keli vähitellen selkeni ja polkaisin matkaan. Olin suunnitellut ajavani ensimmäisenä päivänä Haarlemin kulmille, että pääsisin kartalle ja saisin kaikki vanhat muistot kytkettyä loogiseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena oli ajaa reilut 50 km ja käydä katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja pohjoisemmassa lähellä Haarlemin kaupunkia.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 4/6.

by admin on 23.10.2013 · 0 comments

Kohti Osnabrückia

img_4524

Arkielämää Bremenissä.

Keskiviikko 11.9.2013

Aamulla pakatessani oli vielä poutaa ja suunnittelin vähän videointiakin Bremenin keskustassa, mutta heti polkaistuani liikkeelle alkoi tihuttaa. Kaupungista pääsi paremmin ulos kuin Hampurissa, mutta aika hankalia ovat nämä kaikki jokisuistokaupungit. Ajoin ulos läpi uuden kaupunginosan, joka oli mielenkiintoinen ja jota olisi voinut tutkia pidempäänkin, mutta ei sateessa. Onneksi ei tällä kertaa satanut kuin puoleen päivään jatkuvasti, sitten tuli enää pari pientä kuuroa.

Ajelin jälleen läpi maaseudun ja lukuisten pikku taajamien. Maissipeltojen vieressä polkemiseen alkaa vähitellen kyllästyä, mutta muuten ympäristö täällä on vielä virikkeistä, ja uutta mielenkiintoista katseltavaa riittää aamusta iltaan. Hautakivikauppoja on tien varressa tuon tuosta, myös poistomyynnissä olisi hulppeita paaseja, mutta en taida vielä tällä reissulla investoida hautakiveen, sen verran kevyesti pyörä vielä kulkee.

img_4563

Kevyenliikenteenväylää Saksasta. Tällaisia saa veivata kyllästymiseen asti. Tässä päällyste on vielä kunnossa, kun vieressä ei ole puita, joiden juuret tulevat asfaltista läpi tuota pikaa, koska pohjustukset ovat olemattomat. Uutena saksalainen päällyste on erinomaisen hyvää;hienojakoista ja erittäin tiiviiksi tampattua, jopa parempaa kuin Hollannin peruspyörätieasfaltti.

Osnabrück on aika erikoista seutua. Pitkiä loivia kumpareita, mäkiä ei välttämättä kunnolla huomaa. Maaseutua riittää ja aika paljon myös metsiköitä.

Loppumatkasta kiipesin reilun mäen päälle ja aloin lasketella kohti kaupunkia. Asutusta oli ollut jo jonkin aikaa ja GPS:n näytössä alkoi olla hotelleita. Olin laskenut kilometrikaupalla mäkeä alas kun kysäisin yösijaa eräästä täydestä hotellista. He sanoivat, että varsinainen keskusta alkaa, kun lasket vielä pari kilometriä alamäkeen. Ihmettelin suuresti, mistä kummasta sitä mäkeä riittää, enhän ole päivän mittaan kuitenkaan erikoisemmin kiivennyt ylämäkiä. Mutta oikeassa olivat, mäki jatkui niin vauhdikkaana, että hyvällä pyöräkaistallakin sai paikoin hiukan jarrutella. Täällä näkyi jo aika paljon pyöräturistien autoja, koska ympäristön rauhalliset metsä- ja maaseutualueet kumpareineen ovat Saksan huomattava luontomatkailukohde.
[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Helsingissä järjestetyn jälkiseminaarin luentomateriaalit ja -videot:

Itse Wienin conferenssin luentomateriaalit löytyvät täältä.

vc_2013_logo_rgb

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 3/6.

by admin on 19.9.2013 · 0 comments

Matkalla Hampuriin

Sunnuntai 8.9.2013

Aamutoimet venyivät jostain syystä hiukan pitkään, ja lähdin liikkeelle vasta 10 jälkeen. Pääsin ulos Lübeckin kaupungista helposti ja ajoin alun pääosin kompassisuuntimalla, koska GPS tukehtui kun syötin siiten kerralla 80 km etapin Hampuriin. Kone vain laski ja laski, eikä suostunut oikein näyttämään mitään ajallaan. Otin ohjauksen pois päältä ja käytin laitetta pelkästään karttana.

Pyöräkatu Lübeckissä

Melkein kaikki Lübeckin keskustan pikkukadut on muutettu polkupyöräkaduiksi.

Hyvä laite, mutta sen käyttö vaatii näköjään vielä hiukan opiskelua. Kerralla kannattaa syöttää vain max. 30 km etappi, muuten laskentaa tulee koneelle niin paljon, että se käytännössä hyytyy. Pyörätiet tehdään melkein sadan metrin pätkissä, joten koneella riittää pähkättävää monin verroin enemmän mitä autonavigaattorilla. Muuten, se ensimmäisen illan karttasotkukin laukesi itsestään, kun kytkin navigaattorin tietokoneeseen. Yritin ladata puuttuvan karttatiedoston, mutta se oli jo asennettuna, kuten sen mielestäni pitikin olla, ja kone läväytti sen saman tien auki näkösälle. Oli siis inhottavasti vain joku bitti poikittain, joka esti karttaa aukeamasta ensimmäistä kertaa. Käytössäni ovat ilmaiset OpenFietsmap -kartat.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 2/6.

by admin on 17.9.2013 · 0 comments

Vihdoin maissa

Perjantai 6.9.2013

Päivä, yö ja seuraava päivä merellä meni mukavasti. Keli oli tyyni ja laiva kallisteli vain hiukan parin tunnin ajan ennen Tanskan kapeammille vesille tuloa. Melkein koko päivän tein laivassa läppärillä kaikkea mitä ilman nettiä pystyi tekemään.

laiva kapeassa joessa

Laiva on saapumassa satamaan, joka on kapeassa joessa. Joen mutkassa laiva teki paikallaan U-käännöksen ja peruutti laituriin.

Saapuminen Travemündeen illan juuri pimennyttyä oli huikean hieno. Ensin luotsikutteri toi luotsin laivaan. Sitten kapeaa jokea isolla laivalla rannan valojen loisteessa keskellä kaupunkia ja vielä tosi lämpimässä kesäsäässä.

Majapaikka hakusassa

Laivasta ulos päästyäni alkoi vastustaa. Jostain syystä GPS:n kartoista tuntui puuttuvan juuri tarvitsemani Pohjois-Saksa, vaikka koko muu Eurooppa tuntuu olevan laitteessa asennettuna. Onneksi printtasin lähtiessä hätäisesti Google Maps:ista reitin majapaikkaan, mutta alusta jäi pätkä pois, kun reitti ei mahtunut muuten paperille siten, että katujen nimetkin näki lukea. Pimeässä syysyössä tämä aiheutti hiukan ongelmia, sillä en pysynyt alkumatkasta laskuissa risteyksistä.

Katuvaloja ei ollut, eikä risteyksistä meinannut nähdä millään katujen tai pienten tienviittojen tekstejä; otsalamppu ei näytä kovin kauaksi. Viitoista ei myöskään löytynyt kaikkia kylien nimiä, mitä kartassa oli. Aika pitkälti kompassisuuntimilla ylittelin risteyksiä ja pikku hiljaa matka eteni. Vain yhden kerran alussa ajoin puoli kilometriä takaisin käännyttyäni virheellisesti vasemmalle, koska olinkin väärässä risteyksessä. Onneksi täällä ei ole isoja korpia. Vaikka metsässä ajettiin aivan pieniä teitä säkkipimeässä, muutaman sadan metrin välein kylä vaihtui. Oli mahtava kokemus ajaa sysipimeässä ja aivan erilaisessa tuuheassa lehtimetsässä, mihin on kotona tottunut, ja uskomattoman lämpimässä syysillassa. Majapaikkani oli lähin kohtuuhintainen satamasta, ja siksi valitsin sen, enkä mennyt Travemünden keskustaan. Matkaa satamasta oli vain 7 kilometriä, mutta hiukan väärään suuntaan jatkoa ajatellen.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 1/6.

by admin on 10.9.2013 · 1 comment

Fillarilla etelään muuttolintujen mukana

Torstai 5.9.2013

Sain tällaisen päähänpinttymän muutama vuosi sitten ajaessani syksyllä kohti pohjoista ruskaretken innoittamana. Ajoin fillarilla alkumatkan Ouluun saakka Saariselälle mennessämme. Matka oli ikimuistoinen, tunsin olevani aikamoinen luonnonoikku. Jatkuvasti vastaan tulevat lintuaurat kiirehtivät toiseen suuntaan. Nämä paljon pienemmillä aivoilla varustetut luontokappaleetkin älysivät, että nyt on aika suunnata etelään, ja minä poloinen poljin vasten pohjoistuulta kohti Lappia. Joka aurassa tuntui olevan muutama menoani ihmettelevä kokenut matkaaja, joka tuntui huutelevan minulle ”tee u-käännös, tee u-käännös”. Silloin viisastuin, ja päätin polkea syksyllä aina kohti etelää!

laiva valmiina

Tällaisella, mutta hiukan suuremmalla (kaksi savupiippua), laivalla lähdin pyöräni kanssa maailmalle tällä kertaa.

Nyt päätin toteuttaa haaveeni. Aivan koko matkaa en ehdi polkea, enkä läheskään niin kauaksi kuin linnut menevät, mutta kokeilen kuitenkin tätä ideaa. Tarkoitukseni olisi jatkaa lämmintä pyöräilykautta kuukauden päivät hiukan etelämpänä Euroopassa. Menen junalla Helsinkiin ja sieltä laivalla Saksaan Travemündeen, josta lähden fillaroimaan vielä hiukan etelämmäksi päätyen Etelä-Hollantiin, jossa majailen pari viikkoa. Paluu on vielä avoin, osan matkaa palaan junalla ja osan pyöräilen. Terveyden, kelien ja muiden tuntemusten mukaan.

Matkan tarkoitus on tutustua useisiin erilaisiin kaupunkeihin, niiden ”henkeen”, liikennejärjestelmään, ja erityisesti pyöräilyoloihin. Yksi päämääristä on saada kasaan mahdollisimman paljon hyviä kuvia ja videoita toimivista jalankulku- ja pyöräilyoloista. Kirjoittelen myös tänne blogiin kuulumisiani mahdollisuuksien mukaan matkan varrelta, en päivittäin, mutta toivottavasti viikottain.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 1 comment }

Laivapyöräilyä, osa 2/2.

by admin on 22.7.2013 · 0 comments

Uumajaa tutkimaan

img_3164

Pyörällä laivaan jyrkkää ajoramppia pitkin.

Aamu valkeni vähän nuhruisena, mutta ei tainnut sentään sataa. Näin luulin pakatessani laukkuja sisällä. Ulos päästyäni huomasin, että sataa sittenkin. Muut jo virittelivät sadetakkeja, mutta minulla tuntui olevan jo hiukan liikaakin päällä, joten en pienen tihkun vuoksi viitsinyt laittaa enää kalvotakkia. Uusi huppari sentään hiukan hylkii vettä, vaikka ei mikään sadevaate olekaan. Entisenä purjehtijana ja purjelautailijana en pienten sateiden vuoksi yleensä koskaan käytä sadevaatteita. Nykyiset pyöräilyvaatteet imevät niin vähän vettä itseensä, että keskikesän keleillä ei yleensä pikku sateilta tarvitse suojautua. Ajoviima kuivaa sen mitä tihkusade ehtii kastella. Ja sateen tauottua on mukavan raikas olo, toisin kun sadevaatteiden alta kuoriuduttaessa. Ultraohuella kalvotakilla, irtolahkeilla ja kengänsuojilla pärjää erittäin pitkälle kesäkeleillä.

Reitti laivalle oli helppo ja selkeä, ja olimme perillä reilussa varttitunnissa. Autojen kanssa jonoon odottamaan luukulle pääsyä. Liput oli varattu valmiiksi, joten suurempia ongelmia ei pitäisi olla, eikä ollutkaan. Sadekin taukosi matkalla, ja laivaan pääsyä odotellessa pilvipeite oheni yhä selvästi. Ajo laivaan tapahtui jyrkkää ramppia pitkin ja Tuijan polkiessa laivaan liikenteenohjaajat huutelivat keskenään:”On siinä tädillä haastetta”, mutta hyvin Tuija polki ylös asti. Rengas kuitenkin piti märällä metallipinnalla nippa nappa riittävästi, että polkemalla pääsi ylös asti täydessä lastissa.

Laadultaan, palveluiltaan ja viihtyisyydeltään laiva kilpailee aivan eri sarjassa eteläisempien laivojen kanssa, mutta 4 tunnin aikana ei välttämättä mitään erityistä hohtoa ehdi kaivatakaan. Mennen tullen laivalla oli hyvin rauhallista, ja matka otettiin levon kannalta.

img_2825

Ruotsissa oli hulppean leveitä pientareita.

Laivasta ulos pyöräily vieraaseen maahan on aina hulppea kokemus. Satama-alueet sinänsä ovat aika samanlaisia, mutta kun tien päälle pääsee, tunnelma muuttuu heti. Ruotsiin on helppo mennä, tuntuu aina kun menisi toiseen kotiinsa, tosin vähän aikakoneella tulevaisuuteen siirtyen. Yleensä Ruotsissa ollaan aina hiukan meitä edellä, ja näin pääsee samalla kurkistamaan 10 vuotta eteenpäin monissa asioissa. Satamasta menee Uumajaan suora iso tie, Sininen tie, jolla on leveät pientareet ja helppo ajaa, mutta liikennemelu ei ole koskaan pidemmän päälle mukavaa. Siksi lähdimme seuraamaan Sverigeleden- pyöräreittiä, joka lähti kohti Uumajaa hieman itäisempää reittiä pikkuteitä pitkin. Välillä poikettiin pihakirpparilla erään talon pihassa, mutta sieltä ei löytynyt mitään erityisempää.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Laivapyöräilyä, osa 1/2

by admin on 6.7.2013 · 0 comments

Aamulla varhain kun sää oli parhain

Matka Vaasaan alkoi aikaisin aamulla junalla. Pyörät pakattiin heti kuuden jälkeen, että ehdittäisiin sopivasti kaupunkiin kello 7:34 lähtevään junaan. Kesäaamu oli ihan nätti ja tunnelma hyvä. Jyväskylän poistumistiet on vuosien mittaan jo sen verran tarkkaan koluttu, että tuntuu mukavalta ottaa aluksi hiukan pidempi loikka uusiin maisemiin. Matka alkoi VR:n taajamajunalla. Ehdimme ostaa pyörälipun vielä kalliilla hinnalla, 9 €. Seuraavana päivänä niitä olisi saanut uudella 5 € hinnalla. Tässä taajamajunassa on toiseksi paras pyöränkuljetuspaikka, mitä VR:n kalustosta löytyy, mutta kovin hankala tämäkin on. Mitä järkeä on laittaa erikoistavaroiden ja pyörätuolien kuljetuspaikka ahtaan käytävän päähän? Oli aikamoista taiteilua saada 4 pyörää taivutettua oviaukosta sisään ja työnnettyä ne paikalleen. Neljän pyörän sommittelu aika ahtaaseen kulmaukseen vei myös aikansa; ilman pyörälaukkujen irrotusta tila ei riittänyt.

img_2659

Pyörät junassa aikamoisen ähräämisen jälkeen.

Junamatkalla kirjoittelin läppärillä rästihommia niin kauan kuin akku riitti, tästä vaunutyypistä en löytänyt pistorasioita. Seinäjoella oli junan vaihto, ja aikaa miltei varttitunti, joten mitään hoppua ei ollut, koska pyöriä ei tarvinnut kuskailla hissillä. Vanhan kunnon sinisen junan konduktöörivaunuun pyörät sai nostaa laukkuineen päivineen – kunhan ensin kysyin asiaa konduktööriltä – mutta pyörät täytyi nostaa itse kyytiin. Nykypäivän konnareissa ei ole enää yhtään roudarin vikaa. Lastaus sujui hyvin, kuten kuorman purkukin Vaasassa. Virkamies totesi vain, että voittekin ottaa pyörät itse alas, ja lähti kävelemään pois.

Junamatka tällä Pohjanmaan radalla ei ole niitä suurimpia elämyksiä. Silmä lepää soissa ja isoilla peltoaukeilla. Kohokohtia olivat lähinnä Keskisen Vesan kyläkauppa ja Laihian nuukuuden arvoitus, joka ei ole minulle vieläkään junan ikkunasta valjennut.

Strömsö

Vaasan juna-asemalta oli tarkoitus ottaa suora suunta majapaikkaamme kesähotelliin, jonne jättäisimme ylimääräiset pyörälaukut ennen Strömsöhön polkaisua. Matkaan tuli kuitenkin jokin mystinen ongelma. Kaksi melkein valmista pyöräilynohjaajaa ihmetteli tilannetta, jossa Googlen karttaan piirtämä viiva majapaikkaamme ei vastannut lainkaan todellisuutta. Onneksi meri oli kuitenkin oletettavasti entisessä paikassa ja otimme suunnan kohti rantaa. Siellä paikallistimme nopeasti itsemme ja ajoimme palan matkaa tyystin toiseen suuntaan mitä alkuperäinen viivamme johdatti. Ilmeisesti kaupungissa on useampia miltei samannimisiä katuja, ja olimme antaneet Googlelle väärän osoitteen.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Hiljaiseloa blogissa

by admin on 26.6.2013 · 0 comments

Pitänyt säpinää

Tavoitteena on ollut kirjoittaa tänne pari juttua kuukaudessa, mutta nyt on ollut hiljaista jo pari kuukautta. En kuitenkaan tunnusta laiskotelleeni, vaan pyöräilyssä on Jyväskylässä nyt niin valtava buumi, että enää ei ehdi tehdä läheskään kaikkea mitä pitäisi. Meillä ei ole enää pyöräilyviikkoa, vaan Keski-Suomessa on jo pyöräilykuukausi – ja työn alla jo miltei pyöräilykesä. En edelleenkään ole ehtinyt laskea, kuinka monessa pyöräilytapahtumassa olen ollut mukana tänä keväänä, joka tapauksessa useissa kymmenissä. Hyvä näin.

Mikä parasta, en suinkaan ole ainoa aktiivinen, vaan yksin pyöräilyseurassamme on nyt jo ainakin 40 jäsentä, jotka antavat todella huomattavan työpanoksen vuoden mittaan toimintaan, ja lisää tulee kovaa kyytiä. Aallonharjalla on hyvä ratsastaa.

juhannus

Pyörä huilaa juhannusyönä laiturilla.

Juhannusloma

Juhannuksena olin mökillä ja yritin ehtiä itsekin pyörän selkään muuten kuin virallisessa roolissa – joko ohjaajana, kouluttajana, mekaanikkona, arvioijana tai vakoilijana. Mökiltä ajeltiin juhannuslauantaina mukavassa kesäsäässä kesän ensimmäinen yli 100 km maisemakierros suunnalla Lehtimäki – Alajärvi -Lapua – Kuortane. Käytiin kiertämässä Kuortaneenjärvi ja katsomassa vieläkö Menkijärven lentokenttä on hengissä.

Jyväskylän pyöräilyn kehitysindikaattorit

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Pyöräilyolojen kehittäminen

by admin on 28.4.2013 · 0 comments

Tämä kirjoitukseni julkaistiin JYPS:in jäsenlehdessä kevääällä 2013, mutta laitan sen laajempaankin jakeluun tätä kautta.

Seuraan on liittynyt viime vuonna todella paljon uusia jäseniä, tervetuloa! Ennen kaikkea on miellyttävää nähdä, että takavuosina tekemämme linjanveto siitä, että JYPS toimii laaja-alaisena pyöräilyseurana sekä kilpailijoille että työmatka- ja vapaa-ajanpyöräilijöille oli oikeaan osunut. Tätä kautta olemme saaneet seuraan lisää osaamista ja monipuolisesti pyöräilyä harrastavia toimijoita. Vaikka laaja-alaisessa seurassa on ongelmia palvella kaikkia osa-alueita parhaalla mahdollisella tavalla, näkisin, että tällainen seura on kuitenkin aivan valtava pyöräilytietouden sulatusuuni, ja sen osaamisesta voi halutessaan saada itselleen todella paljon hyötyjä.

milanojoulukuu

Joulukuinen pyörätienjatke Milanossa.

Laajan seuran vahvuutena on myös se, että aina riittää henkilöitä, joilla on mahdollisuuksia ja aikaa etsiä ja hakea lisäosaamista maailmalta niin kisapuolelle kuin kaikkeen muuhunkin pyöräilyyn liittyvään. Aktiivisessa seurassa nämä uudet tiedot leviävät nopeasti laajalle ja hyödyttävät kaikkia. Tästä yhtenä osoituksena on JYPS:in tänä keväänä yhdessä Suomen Pyöräilyunionin (SPU:n) kanssa ensimmäisenä Suomessa aloittama valtakunnallinen pyöräilynohjaajakoulutus.

Pyöräilynedistämiseen paljon lisää voimaa

JYPS:in profiili ammattimaisena pyöräilyolojen puolestapuhujana on viime vuosina kasvanut suuresti. Nykyisin jo aika tavalla huvittaa pyöräilynedistämisen alkutaipaleella kokemamme arvostus: “No nuo nyt on noita kortonkipukuisia koheltajia, joiden puheista ei kannata välittää”. Nykyisin ilmapiiri on aivan toinen; olemme lukuisilla kaupungin sidosryhmälistoilla, ja kalenterissa on koko ajan useita neuvotteluvarauksia. Kun vielä välillä pitää hiukan puoliaan, ja tarjoaa omia näkemyksiään kaikkialle missä niistä on hyötyä, olemme olleet talven mittaan mukana mitä moninaisimmissa neuvonpidoissa: viheralueiden suunnittelussa, valaistusasioiden miettimisessä, liikenneturvallisuustyöryhmässä ja -seminaarissa, Kankaan alueen suunnittelussa, Baanan ideoinnissa ja esikatselmuksessa, uuden pyöräväyläverkon tavoitetilan suunnittelussa, uuden pyöräilykartan valmistelussa, Laukaantien remonttisuunnitelmissa, keskustan kaavoitustilaisuudessa ja monissa muissa…

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tältä sivulta voit katsoa seminaarin Tampereelta suorana kello 12:00 alkaen, ja myös jälkikäteen. Tallenne on yhtenä noin 3 tunnin videona. Jakokelpoiset luentomateriaalit on linkitetty videokuvan alapuolella olevaan aikatauluun. Niiden avulla videoita voi seurata paremmin.


(Seminaaria katsoi iltapäivän aikana live-videona 35 henkilöä, yhtä aikaa paikalla oli enimmillään 12 katselijaa, keskimäärin 7-9)

PYÖRÄILYSEMINAARIN OHJELMA

12.00 Avaus – Mihin suuntaan Tampere polkee?
Pekka Salmi, apulaispormestari, Tampereen kaupunki

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 1 comment }

Miksi jokin kaupunki on pyöräilykaupunki?

Tähän on hyvin yksinkertainen selitys – sinne on rakennettu toimiva pyöräilyn liikennejärjestelmä. Yleensä se on ainut toimiva liikennejärjestelmä näissä kaupungeissa, ellei metroa ole käytössä. Tämä ei tarkoita sitä, että noissa kaupungeissa autoilun liikennejärjestelmän kehittäminen olisi laiminlyöty, vaan sitä, että autoilun varaan ei ylipäätään voi rakentaa toimivaa liikennejärjestelmää keskustoihin. Siinä ei ole onnistuttu missään.

pyorailykaupunki

Pyöräilykaupungin liikennettä aamupäivällä.

Sen sijaan on täysin mahdollista rakentaa kaupunkiin erittäin hyvin toimiva pyöräilyn liikennejärjestelmä, joka toimii paljon paremmin kuin autoilun liikennejärjestelmä. Jos jokin asia toimii hyvin ja kaupunkilaiset pitävät siitä, toki he silloin käyttävät sitä. Näin toimii pyöräilykaupunki. Pyörä on kuin luotu liikkumaan kaupunkialueilla.

Ellei pyöräilyn liikennejärjestelmä ole toimiva, ei sitä kukaan käytä kuin pakon edessä. Ja koska pyöräilyyn kohdistuu useita ympäristöseikoista johtuvia rasitteita (sade, mäet, tuuli), sen osalta vaatimus hyvin toimivasta liikennejärjestelmästä on ehdoton. Perinteinen suomalainen pyöräväylien suunnitteluperiaate ”Kyllä siitä justiin pyörälläkin pääsee” ei todellakaan riitä. Eikä ”Kyllä sinne kevytväylälle pitäisi vielä mahtua”, kun kysymys ei ole lainkaan mahtumisesta, vaan siitä, että pyörä ja pyöräilijä on luotu liikkumaan täysin eri tavalla.

Vanha kulunut sanonta pyöräilykaupungeista puhuttaessa on se, että pyöräilyn pitää olla mukavaa, nopeaa ja helppoa. Mitä sanaa halutaan painottaa riippuu hieman kaupungista. Yleisesti voisi sanoa, että Hollannissa pyöräily on äärimmäisen helppoa ja miellyttävää, mutta hiukan hidasta, vaikka väylät sinänsä ovat hyvin nopeita. Hollantilainen vanhanaikainen, pystyasentoinen, raskas ja vaihteeton pyöräkanta liikkuu aika verkalleen.

Tanskassa on korostettu nopeutta; meno ei aina ole erityisen miellyttävää tai helppoa, mutta erittäin nopeaa ja tehokasta se on, ja pyöräkanta paljon nopeampaa kuin Hollannissa. Tällä tekniikalla saadaan maksimaalinen määrä työmatkapyöräilijöitä liikenteeseen, mutta muutama mummo saattaa jäädä kotosalle. Erityisesti olen yllättynyt Tukholman pyöräilyn nopeudesta, se on yksi nopeimmista pyöräilykaupungeista, joissa olen tähän mennessä ollut – ei toki läheskään joka paikasta, mutta monilta pääväyliltään. Vaikka ei Tukholma vielä liikennemäärillä mitattuna ole oikea pyöräilykaupunki, ilmiselvästi kaupungin kehittämisessä ollaan oikeilla raiteilla.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }