Kunnollinen pyöräilykartta

Pyöräilykarttojen kehitys

Helsingin uusi pyöräilykartta
Helsingin uusi pyöräilykartta. Pääreitit on merkitty selkeästi, muut pyörätiet näkyvät hennolla himmeän punaisella.

Helsingin uusi pyöräilykartta

Mennessäni syksyllä Helsinkiin pyöräilyn superviikonloppuun, heti ovella ilmoittautuessa tuli vastaan ensimmäinen positiivinen yllätys. Jaossa oli Helsingin uusi pyöräilykartta, jossa on kunnollinen logiikka.

Karttaan on merkitty selvästi paksummalla viivalla pyöräilyn pääväylät eri puolille kaupunkia mentäessä, tai poljettaessa koko kaupungin läpi vauhdikkaasti. Muut vähemmän tärkeät pyörätiet on merkitty pienellä himmeällä viivalla, hädin tuskin näkyvästi. Tarvittaessa niitä voi sitten tihrustaa, mutta ne eivät todellakaan hypi silmille.

Nyt liikennesuunnittelijat ovat tehneet valmiiksi pyöräilijöille tärkeän työn, eli kaivaneet esiin toimivia pääreittejä. Tähän asti turisti on joutunut itse tekemään tämän hankalan työvaiheen, useimmiten vielä kiireessä ja hämärässä pahasti epäonnistuen.

Pyöräilykarttojen erot meillä ja muualla

suomalainen logiikka

Perinteisesti kaupungit ovat kilpailleet sillä, kuinka monta kilometriä kaupungissa on kevyen liikenteen väylää. Tätä on pidetty pyöräilyolosuhteiden laatuna, vaikka näinhän ei missään nimessä ole. Kevyen liikenteen väylien kilometrimäärät eivät juurikaan korreloi kaupungin pyöräily-ystävällisyyden ja pyöräilyn kulkutapaosuuksien kanssa – pikemminkin päin vastoin. Kulkutapaosuuden määrää se, kuinka hyvin pyöräily on otettu huomioon koko liikennejärjestelmän ja kaupunkirakenteen suunnittelussa.

Vanhanmallinen pyöräilykartta
Vanhan mallinen pyöräilykartta. Viivasekamelskasta on vaikea hahmottaa hyviä pyöräreittejä.

On pidetty erittäin tärkeänä sitä, että varmasti jokainen metri pyörätietä näkyy pyöräilykartassa, vaikka se olisi umpiperäinen pyörätie. On myös ajateltu, että pyöräilijälle on erittäin tärkeä tietää, millä kaduilla on pyörätie rakennettuna. 

Tämä meidän merkintätapa on ollut sikäli outo, että ulkomailla en ole koskaan törmännyt noin sekaviin karttoihin. 

eurooppalainen logiikka

Muualla Euroopassa pyöräilykarttojen logiikka on ollut hyvin toisenlainen. Siellä pyöräily on ollut läpi vuosikymmenten ajoneuvoliikennettä – päin vastoin kuin meillä – joten oletuksena on ollut se, että kaikkialla voi pyöräillä jotenkin; paremmin tai huonommin. Pyöräilykarttoihin on merkitty yleensä vain muutamia pyöräilyyn parhaiten soveltuvia väyliä, joiden avulla pääsee aina helposti ja nopeasti kohtuullisen lähelle kauempana olevaa kohdetta. Viimeiset pari korttelia voi aina ajaa miten parhaaksi näkee, näinhän sen joutuu käytännössä aina tekemään niin meillä kuin muuallakin. Joka tapauksessa pyöräilijä ajaa aina sinne minne on menossa, oli pyöräteitä tai ei.

(lisää…)

Tee sähköpyörä takakiekkoa vaihtamalla

FlyKly-takakiekko
FlyKly-takakiekko

Kehityshanke

Poikani Eetu tilasi pari vuotta sitten kehittelyn alla olevan FlyKly-takakiekon, jolla tavallisesta pyörästä saisi tehtyä helposti sähköpyörän. Tarvitsi vain ilmoittaa takahaarukan leveys ja toivoa parasta, että ennakkomaksua vastaan saisi joskus valmiin tuotteen.

Aika kului ja alkuvuodesta 2015 uusi sähköinen takakiekko saapui Jyväskylään. Pojalla on yliopistolla ajokkina vanha Tunturin 2-vaihteinen ”mummis”, jonka mitoilla takakiekko oli tilattu. Koska takapihallani lojui muutamia ylimääräisiä aihioita, asensimme kiekon kokeiltavaksi 3-vaihteiseen peruspyörään testausta varten.

Vaihda takakiekko

Takahaarukka oli sopivan levyinen ja kiekon vaihto onnistui hetkessä. Vanha takapyörä irti ja uusi tilalle. Vaihteensiirtäjä vedettiin tilapäisesti nippusiteellä runkoon kiinni, koska sähkökiekossa ei ole vaihteita. Kaikki tuntui menevän liiankin helposti, aivan kuten mainoksessa oli luvattu.

(lisää…)

Mullistava pyörätelinekeksintö Suomesta

Luulin jo nähneeni kaikki maailman kelvolliset pyörätelinemallit

Valtavasta pyörätelinevalikoimasta huolimatta on hirveän vaikeaa suositella yhtä tiettyä pyörätelinemallia, joka olisi kaikista paras. Toinen vääntää vanteet, toinen raapii runkoa, monissa pyörä ei pysy pystyssä lainkaan; ainakaan pyörälaukun kanssa. Ongelma tuntui ratkaisemattomalta.

Tänä talvena tilanne muuttui olennaisesti.

Proto-001-1024x576Hämmästyneenä lueskelin talvella sähköpostiani, jossa eräs keksijä halusi välttämättä tavata ja esitellä uutta pyörätelinemallia. Tapaaminen järjestyikin pikaisesti, ja yllättäen kotiini. Voisin käyttää helposti pari tuntia telineen ihmettelemiseen ja testaamiseen.

Vielä suurempi oli hämmästys, kun kaveri kaivoi auton perältä pienen tolpan, jossa oli huppu päässä. Jos keksintö on näin pieni, sen täytyy olla nerokas, tai sitten täysi susi. Salassapitosopimukseen nimi ja testaamaan.

En saanut mitään neuvoja telineen käytöstä, joten hiukan pisti funtsimaan. Ilmi selvästi teline oli tosi simppeli, mutta kuinka pyörän saa kiinni? Olin heti aluksi oikeilla jäljillä, kun aloin sovitella pyörän keskiosaa poljinten kohdalta telineeseen. Ei tarttunut. Välillä poljin oli jo melkein oikein paikallaan, mutta sitten kokeilin, sopisiko kiekon napa telineeseen. Ei sopinut. Pienen vinkin jälkeen sovittelin poljinta uudelleen hahloon, ja oho, nyt se jäi kiinni.
(lisää…)

Polkupyörähotelli

huoltopiste
Varastossa voi olla lukittavat pyörätelineet, pyöränhuoltopiste ja pyöränkuljetuslaukkujen säilytyspaikka.

Matkailijan tarpeet

Joko olisi aika rakentaa Suomeenkin aktiivilomailuun soveltuvia hotelleita? Matkailijat vaativat majoituspaikaltaan nykyisin paljon mutakin kuin pelkästään sänkyä, peseytymistiloja sekä baarikaappia. Aktiivilomailu edellyttää usein kunnollisia varusteiden kuivaus, säilytys- ja huoltotiloja. Vaellus- ja hiihtomatkailun tarpeita on ilmeisesti Lapissa ja hiihtokeskuksissa jo jonkin verran huomioitu, mutta mitä on tarjolla Keski-Euroopasta tuleville polkupyöräturisteille?

Polkupyöräturistilla on yleensä koko matkan ajan erilaisia ongelmia majoituspaikoissa. Milloin pyörä täytyy raahata yöksi hotellin parvekkeelle 5 kerrokseen, milloin pyörän säilytykseen on varattu jokin kulmaus autojen parkkihallista, jossa pyörää ei saa kunnolla runkolukittua. Pyykin järkevän hintainen pesu onnistuu harvassa hotellissa. Sadepäivinä voisi välillä pitää lepopäivän ja huoltaa hiukan pyöräänsä, mutta hotellin aula ei oikein sovellu siihen.

Entä jos pääsisi majoittumaan polkupyörähotelliin? Siellä voisi olla pyörälle kunnon pesu- ja huoltotilat, sekä kunnolliset lukitusmahdollisuudet. Ja näihin olisi helppo laittaa nykyisin myös kameravalvonta. Toki samoja tiloja voisi käyttää soveltuvin osin muidenkin harrastusvälineiden säilytykseen ja huoltoon. Uusien hotelleiden suunnittelussa tällaisiin asioihin ei kuitenkaan yleensä kiinnitetä huomiota.

Jos jokin hotelli panostaisi tällaiseen, sana kyllä leviäisi nopeasti. Esimakua polkupyörähotellista voi saada Mallorcalta. Siellä on useita polkupyöräturismiin profiloituneita hotelleita ja niistä löytyy pyöräilijöille huolto- ja pyöränsäilytystiloja. Tästä voisi jatkaa idean kehittelyä.

(lisää…)

Pyöräilijän huoltoasemat

Jyväskylän pumppu
Jyväskylän ensimmäinen pumppu, jonka hankki Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (KOAS) ja se sijaitsee Kauppakadulla toimiston edessä.

Verstaaton mies on vehkeetön mies, jotain tällaista oli tapana sanoa lapsuudessani Pohjanmaalla. Verstaattomuus ja työkalujen puute haittaa nykyisin monen osalta myös pyöräilyä. Marraskuiset kelit eivät huokuttele huoltamaan pyörää ulkosalla, ja pyörillä on monessa taloudessa porttikielto keittiöön ja olohuoneeseen. Lämpimät autotallit alkavat myös olla ylellisyyttä. Voisiko kaupunki tulla hätiin? Edes hiukan?

Ensimmäinen julkinen pyöränpumppausasema

Pumppuja on saatu ainakin jo Helsinkiin, Tampereelle ja Jyväskylään. Vuosikausien tiedottaminen asiasta on kantanut hedelmää. Nämä pumput ovat käsikäyttöisiä ja sinänsä toimivia, mutta maailmalla näkee yleisesti myös kompressoripohjaisia pumppuja.Valitettavasti näissä käsipumpuissa ei ole painemittaria, joten niiden varaan ei työmatkapyöräilijä voi kokonaan jättäytyä, mutta hätävarana ne toimivat. Peruspyöräilijän veltot renkaat niillä täyttää käsikopelolla sukkelaan eikä tarvitse pikkupumpulla sytkyttää, joten tätä joukkoa ne palvelevat hyvin.

 

Pyöränhuoltoa kävelykadulla

Pyöränhuoltoteline Jyväskylän keskustassa.

Myöhemmin Jyväskylän keskustaan on saatu näkyvälle ja hyvälle paikalle pyöränhuoltoteline. Luulisi olevan käyttöä, sillä Kompassin kulmilla kävelykadulla on suuret pyöräparkit. Toivottavasti teline pysyy käyttökunnossa! Ainahan uusi ja erikoinen kiinnostaa myös vandalisteja. Sitten kun telineeseen on totuttu, ei siihen enää kukaan kiinnitä suuremmin huomiota.

Ei tämä teline yksistään riitä pitämään työmatkapyörää liikenteessä, mutta jonkin verran pika-apua sillä saa, jos osaa peruskorjaukset. Eikä välttämättä tarvitse itsekään osata, kyllä apua ja neuvoja varmaan saa muutamassa minuutissa, sillä paikalla on varmaan aina joku joka osaa neuvoa, jos rohkeasti kysyy.

Toivottavasti telineestä tulee vielä joskus sähköinenkin malli, jossa olisi kohdevalo ja ilman lisäys kompressorilla painemittarin kanssa. Perus katuvalaistuksessa ei oikein näe tehdä tarkempia huoltotoimenpiteitä.

Mielenkiintoista tässä on se, että kauppakeskus on ilmeisesti osallistunut kustannuksiin teksteistä päätellen! Telineen prototyyppejä täällä on näkynyt ennenkin, mutta nyt BFIX:in teline on päässyt oikein paraatipaikalle.

 

img_3480
Ruotsissa pumppu käy sähköllä

Pyörän huoltopaikoista huutava pula

Parasta olisi tietysti järjestää kunnon huoltotilat kaupunkilaisten pyörille ja tukea näin tätä hyvää liikennemuotoa ympärivuotisesti. Käytännön pyörittämiseen löytyisi apua useista pyöräilyseuroista ja uudenajan kansalaisliikkeistä. Aivan näin pitkällä ei tietääkseni olla vielä missään Suomessa, mutta ensi askeleita on kuitenkin jo otettu. Kaupungeissa on kasapäin hiukan epäkuranttia kiinteistötilaa tyhjillään, joten periaatteessa huoltotilojen kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmia, mutta käytännön byrokratia sanelee toisin.

Ihmisten halu huoltaa omat pyöränsä on selvästi lisääntynyt, eikä siihen pystytä vastaamaan tällä hetkellä lainkaan. Vaihteiden yleistyminen on tehnyt jo pelkästään renkaidenvaihtosta ammattitaitoa vaativaa, ja tästä syystä luvattoman monet pyöräilijät ajavat kesärenkailla talvellakin. Puhumattakaan työmatkapyöräilijöiden nestelevyjarruista ja jousituksista, joten koulutusta kaivattaisiin. Huoltotilojen kulut tulisivat nopeasti takaisin pelkästään jo vähentyneinä kaatumisina sekä yleiskunnon ja pyöräilyturvallisuuden paranemisena.

(lisää…)

Lasten pyöräilyrata

lastentemppurata
Lasten pyöärilyrata Wienissä

Vilkkaiden pyöräilyreittien läheisyyteen voisi ideoida erilaisia lasten pyöräilyratoja, joilla ajotaito ja -varmuus lisääntyvät huomaamatta. Tällaiset eivät vie paljoa tilaa ja kustannuksetkin ovat kohtuulliset, mikäli ei kovin erikoista tavoitella.

Samaan yhteyteen voi rakentaa pyöräilijöiden taukopaikan ja ainakin WCn ja vesipisteen.

(lisää…)

Roskakori pyöräilijöille

Mitä pyöräilijä inhoaa kaikista eniten? Väärin, ei toki mäkiä, vaan turhia pysähdyksiä. Tämä saattaa tuntua äkkiseltään oudolta, mutta kun on ajellut erittäin esteettömillä ja jatkuvuudeltaan hyvillä pyöräteillä, niiden jälkeen yksi suomalaisessa pyöräilyssä eniten ärsyttävä tekijä ovat tuhannet turhat pysähdykset ja jarrutukset. Pyöräilijät ovat luonnostaan erittäin laiskoja pysähtymään, ja siksi heitä varten kannattaa rakentaa risteysten läheisyyteen heittoroskakoreja. Niihin voi viskata roskat ohi ajaessa ja näin roskia ei lipsahda tien oheen.

Ensimmäisessä kuvassa on perinteinen hollantilainen malli, joita on kaikkein eniten. Jäljempänä on ulkonäöltään siistimpiä versioita, joissa pysyvät myös pienet roskat. Tällaiset roskakorit ovat levinneet myös Tanskaan. Viimeinen toteutus on Kööpenhaminasta pyöräreitin varrelta.

 

img_5515_rajattu
Perinteinen roskakori polkupyöräilijöille

(lisää…)

Järjestystä alikulkuihin

img_5820
Värikoodattu kaistoitus

Suuri ongelma alikuluissa on se, että siellä liikkujat eivät toimi loogisesti. Alikulut muuttuvat paljon helpommiksi, jos siellä sekä jalankulkijat että pyöräilijät ovat jämptisti omalla kaistallaan kevytväylän oikeassa reunassa. Selkeät ajoratamaalaukset oleellisesti parantavat tilannetta, mutta meillä niitä ei jurikaan harrasteta, ainakaan sellaisia maalauksia, joissa myös jalankulkijat ohjataan oikeanpuoleiseen reunaan.

(lisää…)