Matkakertomukset

Laivapyöräilyä, osa 2/2.

by admin on 22.7.2013 · 0 comments

Uumajaa tutkimaan

img_3164

Pyörällä laivaan jyrkkää ajoramppia pitkin.

Aamu valkeni vähän nuhruisena, mutta ei tainnut sentään sataa. Näin luulin pakatessani laukkuja sisällä. Ulos päästyäni huomasin, että sataa sittenkin. Muut jo virittelivät sadetakkeja, mutta minulla tuntui olevan jo hiukan liikaakin päällä, joten en pienen tihkun vuoksi viitsinyt laittaa enää kalvotakkia. Uusi huppari sentään hiukan hylkii vettä, vaikka ei mikään sadevaate olekaan. Entisenä purjehtijana ja purjelautailijana en pienten sateiden vuoksi yleensä koskaan käytä sadevaatteita. Nykyiset pyöräilyvaatteet imevät niin vähän vettä itseensä, että keskikesän keleillä ei yleensä pikku sateilta tarvitse suojautua. Ajoviima kuivaa sen mitä tihkusade ehtii kastella. Ja sateen tauottua on mukavan raikas olo, toisin kun sadevaatteiden alta kuoriuduttaessa. Ultraohuella kalvotakilla, irtolahkeilla ja kengänsuojilla pärjää erittäin pitkälle kesäkeleillä.

Reitti laivalle oli helppo ja selkeä, ja olimme perillä reilussa varttitunnissa. Autojen kanssa jonoon odottamaan luukulle pääsyä. Liput oli varattu valmiiksi, joten suurempia ongelmia ei pitäisi olla, eikä ollutkaan. Sadekin taukosi matkalla, ja laivaan pääsyä odotellessa pilvipeite oheni yhä selvästi. Ajo laivaan tapahtui jyrkkää ramppia pitkin ja Tuijan polkiessa laivaan liikenteenohjaajat huutelivat keskenään:”On siinä tädillä haastetta”, mutta hyvin Tuija polki ylös asti. Rengas kuitenkin piti märällä metallipinnalla nippa nappa riittävästi, että polkemalla pääsi ylös asti täydessä lastissa.

Laadultaan, palveluiltaan ja viihtyisyydeltään laiva kilpailee aivan eri sarjassa eteläisempien laivojen kanssa, mutta 4 tunnin aikana ei välttämättä mitään erityistä hohtoa ehdi kaivatakaan. Mennen tullen laivalla oli hyvin rauhallista, ja matka otettiin levon kannalta.

img_2825

Ruotsissa oli hulppean leveitä pientareita.

Laivasta ulos pyöräily vieraaseen maahan on aina hulppea kokemus. Satama-alueet sinänsä ovat aika samanlaisia, mutta kun tien päälle pääsee, tunnelma muuttuu heti. Ruotsiin on helppo mennä, tuntuu aina kun menisi toiseen kotiinsa, tosin vähän aikakoneella tulevaisuuteen siirtyen. Yleensä Ruotsissa ollaan aina hiukan meitä edellä, ja näin pääsee samalla kurkistamaan 10 vuotta eteenpäin monissa asioissa. Satamasta menee Uumajaan suora iso tie, Sininen tie, jolla on leveät pientareet ja helppo ajaa, mutta liikennemelu ei ole koskaan pidemmän päälle mukavaa. Siksi lähdimme seuraamaan Sverigeleden- pyöräreittiä, joka lähti kohti Uumajaa hieman itäisempää reittiä pikkuteitä pitkin. Välillä poikettiin pihakirpparilla erään talon pihassa, mutta sieltä ei löytynyt mitään erityisempää.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Laivapyöräilyä, osa 1/2

by admin on 6.7.2013 · 0 comments

Aamulla varhain kun sää oli parhain

Matka Vaasaan alkoi aikaisin aamulla junalla. Pyörät pakattiin heti kuuden jälkeen, että ehdittäisiin sopivasti kaupunkiin kello 7:34 lähtevään junaan. Kesäaamu oli ihan nätti ja tunnelma hyvä. Jyväskylän poistumistiet on vuosien mittaan jo sen verran tarkkaan koluttu, että tuntuu mukavalta ottaa aluksi hiukan pidempi loikka uusiin maisemiin. Matka alkoi VR:n taajamajunalla. Ehdimme ostaa pyörälipun vielä kalliilla hinnalla, 9 €. Seuraavana päivänä niitä olisi saanut uudella 5 € hinnalla. Tässä taajamajunassa on toiseksi paras pyöränkuljetuspaikka, mitä VR:n kalustosta löytyy, mutta kovin hankala tämäkin on. Mitä järkeä on laittaa erikoistavaroiden ja pyörätuolien kuljetuspaikka ahtaan käytävän päähän? Oli aikamoista taiteilua saada 4 pyörää taivutettua oviaukosta sisään ja työnnettyä ne paikalleen. Neljän pyörän sommittelu aika ahtaaseen kulmaukseen vei myös aikansa; ilman pyörälaukkujen irrotusta tila ei riittänyt.

img_2659

Pyörät junassa aikamoisen ähräämisen jälkeen.

Junamatkalla kirjoittelin läppärillä rästihommia niin kauan kuin akku riitti, tästä vaunutyypistä en löytänyt pistorasioita. Seinäjoella oli junan vaihto, ja aikaa miltei varttitunti, joten mitään hoppua ei ollut, koska pyöriä ei tarvinnut kuskailla hissillä. Vanhan kunnon sinisen junan konduktöörivaunuun pyörät sai nostaa laukkuineen päivineen – kunhan ensin kysyin asiaa konduktööriltä – mutta pyörät täytyi nostaa itse kyytiin. Nykypäivän konnareissa ei ole enää yhtään roudarin vikaa. Lastaus sujui hyvin, kuten kuorman purkukin Vaasassa. Virkamies totesi vain, että voittekin ottaa pyörät itse alas, ja lähti kävelemään pois.

Junamatka tällä Pohjanmaan radalla ei ole niitä suurimpia elämyksiä. Silmä lepää soissa ja isoilla peltoaukeilla. Kohokohtia olivat lähinnä Keskisen Vesan kyläkauppa ja Laihian nuukuuden arvoitus, joka ei ole minulle vieläkään junan ikkunasta valjennut.

Strömsö

Vaasan juna-asemalta oli tarkoitus ottaa suora suunta majapaikkaamme kesähotelliin, jonne jättäisimme ylimääräiset pyörälaukut ennen Strömsöhön polkaisua. Matkaan tuli kuitenkin jokin mystinen ongelma. Kaksi melkein valmista pyöräilynohjaajaa ihmetteli tilannetta, jossa Googlen karttaan piirtämä viiva majapaikkaamme ei vastannut lainkaan todellisuutta. Onneksi meri oli kuitenkin oletettavasti entisessä paikassa ja otimme suunnan kohti rantaa. Siellä paikallistimme nopeasti itsemme ja ajoimme palan matkaa tyystin toiseen suuntaan mitä alkuperäinen viivamme johdatti. Ilmeisesti kaupungissa on useampia miltei samannimisiä katuja, ja olimme antaneet Googlelle väärän osoitteen.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Mietteitä Milanosta

by admin on 18.12.2012 · 0 comments

Milano pyöräilykaupunkina

Tein 5 päivän reissun Pohjois-Italian Milanoon ja tarkkailin ohimennen täkäläistä pyöräilyä. Mihinkä sitä ihminen tavoistaan pääsee. Pääasiassa oltiin kuitenkin perinteisellä kaupunkilomalla. Milanoa pidetään muodin mekkana ja se on Italian toiseksi suurin kaupunki keskustan 1,35 miljoonalla asukkaallaan. Esikaupunkeineen koko on 5,3 miljoonaa ja koko Milanon talousalueen kokona pidetään 7-9 miljoonaa.

img_1173

Yksi Milanon harvoista kävelykaduista

Milanoa ei voi vielä millään tapaa pitää pyöräilykaupunkina. Muutamat sisukkaat sinnittelevät pyörien kanssa autokaduilla, mutta varsinaisesti pyöräilyinfraa on hyvin vähän. Suunta on kuitenkin nopeasti muuttumassa ja täällä on muun muassa uusi kaupunkipyöräjärjestelmä – Bikeme.

img_1059

Yksi Milanon 203:sta kaupunkipyöräasemasta.

Vielä ongelmana on se, ettei kaupunkipyöräjärjestelmälle ole kunnollisia reittejä hyödynnettäviksi. Opiskelijat käyttävät niitä jonkin verran ja heitä on Milanossa 185 000 – siis pelkästään 7 eri yliopistossa. Yliopiston yksiköt ovat aika hajallaan kaupungissa, eikä kaupunkipyöräverkosto vielä yllä kaikkiin oppilasasuntoloihin saakka.

Muita selkeitä pyöräilijäryhmiä oli vaikea hahmottaa ja yleisesti kaupunkipyörien käyttö oli vielä hyvin vähäistä. Toki joulukuu alkaa olla jo hiukan pyöräilysesongin ulkopuolella Milanossakin, ja viimeisenä vierailupäivänämme tullut 10 cm lumipeite jätti kaupunkipyörät lopullisesti telineisiin. Ei lumi kokonaan lopettanut pyöräilyä, mutta harva miltei ympärivuotisesti pyöräilevä kuitenkaan ajaa kaupunkipyörällä.

Kokematon kaupunkipyöräilijä pääsee parhaiten alkuun puistoja hyödyntämällä. Tällä hetkellä pyöräasemia on 203 ja ne ovat keskittyneet aivan keskustaan. Pyöriä oli pari vuotta sitten 1450, mutta nyt asemia ja varmaan pyöriäkin on melkein tuplasti. Järjestelmän rakentaminen aloitettiin 2009 ja parhaana päivänä pyöriä on käyttänyt 6600 henkilöä. Sinänsä järjestelmää kuitenkin rakennetaan järkevästi, että keskustassa verkko on jo aika kattava ja se laajenee pikku hiljaa laidoille päin.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tänä vuonna raportoin matkoiltani suoraan matkapäiväkirjaan miltei reaaliajassa, ja pääset lukemaan seikkailuistani suoraan sieltä. Nykyisin läppäri alkaa olla oleellinen osa pyöräretkeilijän varustusta, joten jälkikäteen kirjoitetut matkakertomukset taitavat vähitellen jäädä historiaan. Tältä Matkakertomukset– sivulta löytyy kuitenkin juttuja menneiltä vuosilta, ja saattaa sinne ilmestyä vielä joitan laajempia yhteenvetojakin.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tämä juttu on julkaistu JYPS:in jäsenlehdessä 2011 miltei tällaisenaan, joten olet ehkä jo lukenut tämän.

Kuulumisia kesän pyöräretkiltä

Jälleen on takana yksi antoisa pyöräilykausi, näin voinee sanoa ainakin säiden ja JYPSin tapahtumien osalta. Retki/kuntopyöräilyn osalta kausi avattiin nyt jo vakiintuneen tavan mukaan maalis-huhtikuussa, jolloin innokkaimmat olivat jo omin nokkineen kiertelemässä Espanjassa ja Portugalissa. Itse tutustuin Sevillan seutuun ja Portugalin etelärannikon pyöräreittiin, ja melkein samaan aikaan porukka JYPSiläisiä oli Mallorcalla.

Kesällä kokeiltiin normaalien lenkkien lisäksi pikku retkiä, jotka aloitettiin pyöräilyviikon yöpyöräilyllä. Loppukesää kohden päiväreissut hiukan pitenivät ja poljettiin mm. kanavaristeilylle Suolahteen, Hyyppäänvuorelle ja pelaamaan frisbeegolfia Peurunkaan. Poikettiin myös yhtenä iltana Laukaan kesäteatterissa. Seuran mökillekin ajeltiin useamman kerran. Tällaiset yhden illan/päivän retket saivat hyvän vastaanoton, joten niitä kannattaa järjestää ensi kesänäkin.

Rantasalmen kanootinalushotelli.

Viime kesänä ei tehty pidempää yhteistä reissua ulkomaille, vaikka sellainen alun perin olikin suunnitelmissa. Aikataulut, lähtijät ja kohdekin hakivat liian pitkään paikkaansa, eikä homma toteutunut. Siksi käyttöön otettiin varasuunnitelma, eli ajeltiin lomakautena nopeasti kasaan kutsuttuja retkiä koto-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Keksittiin myös uusi pyöräilylaji, takaa-ajoretkipyöräily. Jos kaikki eivät ehtineet samana päivänä liikenteeseen, niin ei hätää, sillä lähteä saattoi sitten kun ehti. Tarvitsi vain ajaa aiemmin lähtenyt porukka kiinni, ja se onnistui hyvin vielä yhden vuorokauden takamatkalta, mutta kolme päivää alkoi jo olla paljon. Tästä osoituksena Teemu Tenhusen melkein 300 km vuorokaudessa polkema matka. Saimaata tuli kuitenkin kierrettyä ja kaksi kovakuntoisinta uskaltautui kokeilemaan Joroisissa meneillään ollutta oikeata teräsmieskisaa. Lastia täytyi kuitenkin vähän keventää, ja taisivat siinä rapakaaretkin jäädä nurmikolle, kun Hannu Räbinä ja Antti Poikola starttasivat pikatriathlonille (uinti 400 m – pyöräily 20 km – juoksu 5 km). Takana olleesta 500 km alkuverryttelystä huolimatta kumpaakaan ei juuri pyöräilyosuudella ohiteltu. Paluumatka ajeltiin Rautalammen vesistöä kiertäen, eikä aitoja Suonenjoen mansikoitakaan voinut jättää väliin. Kuvia Saimaan kierrokselta löytyy täältä.

Toisella pidemmällä retkellä poljettiin Ahvenanmaalle ja sehän on yleensä aina takuuvarma pyöräretkikohde; paljon hienoja maisemia, mukavia ja rauhallisia teitä ja hiukan mäkiäkin. Samaan aikaan toinen porukka kiersi Turun saaristoa ja Airiston seutua, tosin emme tavanneet toisiamme, sillä sen verran reitit erosivat. Todettiin kuitenkin, että kannattaa ehdottomasti poikkeilla virallisen saariston rengastien ulkopuolelle pienten saarten rauhallisille ja idyllisille teille. Retkikuvat, kuten kaikki muutkin seuran tapahtumien kuvat, löytyvät netistä seuran sivuilta kohdasta: Kuvagalleria-> Picasa- Kuvagalleria.

Reissuilta kertyi paljon hauskoja muistoja ja muutamia ensikertalaisia retkipyöräilijöitäkin oli matkassa, mikä on aina mukavaa. Ensi kesän retkistä ei vielä ole tarkkaa tietoa, mutta paineita ja alustavia kaavailuja ainakin seuraaville reissuille olisi: Mallorca keväällä, Tonavan jokireitti Saksasta Unkariin pääsiäisen aikaan, kesällä Alpeille ja juhannuksen aikaan Kanadaan Vancouveriin(VeloCity-konferenssi) ja USAn Portlandiin. Toivottavasti edes osa niistä toteutuu, ja jos olet lähdössä jonnekin muualle ja kaipaat matkaseuraa, niin ilmoittele toisille seuralaisille!

Esa Rantakangas

 

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Olin kesällä 2010 kolme viikkoa retkeilemässä Euroopassa. Pyöräilin viikon yksikseni Ruotsissa Tukholman seudulla ja Jyväskylän Pyöräilyseuran porukan kanssa Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa. Välillä siirryimme paikasta toiseen junalla retkipyörien kanssa. Matkalla tapahtui kaikenlaista kivaa, josta kerron seuraavassa. Samalla tässä on pienimuotoinen selvitys polkupyörän kuljettamisesta junassa eri maissa. Tarina on sen verran pitkä, että en muotoile sitä tähän nettisivulle, vaan voit ladata sen suoraan pdf-muodossa tästä:

Pyörä on juuri saatu alas uudesta vanhanmallisesta konduktöörivaunusta Malmö syd -asemalla..

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tämä tarina on osittain julkaistu JYPS:in lehdessä 2009.

Makuja ja tuoksuja

Perinteisen matkakertomuksen sijaan kirjoitan tällä kertaa vähän filosofisempia mietteitä pyöräretkillä vastaan tulleista asioista. Ajelin viime kesänä n. 3100 km pyöräretkeilyä Suomessa. Terveys reistaili sen verran, että kovin kauaksi kotoa en tohtinut lähteä ja Euroopan kierros siirtyi jälleen tuonnemmaksi. Tuli ajeltua yli 60 kunnan alueella ja kymmeniä kaupunkeja ja taajamiakin nähtyä Ahvenanmaalta Ivaloon ja Simpeleeltä Pietarsaareen. Paljon ehti nähdä ja ajatella kaikenlaisia pyöräilyyn liittyviä asioita. Kesä oli keleiltään mahtava, sillä onnistuin olemaan enimmäkseen aina siellä, missä aurinko paistoi. Hellettä ei juuri ollut, mutta ei satanutkaan kuin se normaalimäärä, eli yksi kunnon sadepäivä viikossa.

Kesä oli todellinen mansikkakesä! En muista koskaan nähneeni tien varressa niin paljoa ahomansikoita kuin viime kesänä. Niitä oli pitkin Suomea, mutta varsinkin Saimaan kierroksella teitä reunusti monin paikoin suorastaan punainen mansikkamatto. Oli pakko aina välillä syödä kyläteiden varsilta kourakaupalla näitä herkkuja. Syksymmällä ruskan lähestyessä oli puolukoita myös hyvin tarjolla, ja matkalla rannikkoa pitkin Ouluun en sitten kauheasti muuta evästä tarvinnutkaan. Tauon tullen pieni koukkaus metsätietä sivuun, ja aina sai syödä vatsansa täyteen. Vadelmia oli suurin piirtein normaalisti.

Mansikkatauolla

Tuuli vinkuu

Pyöräilijät puhuvat usein tuulesta. Se kun tuppaa aina olemaan vastaan. Viime kesä tarjosi sekä rankimman vastatuulipäivän, että myös kovimman myötätuulen, missä koskaan olen ajanut. Biopositiivisena ihmisenä muistelen vain tuota jälkimmäistä. Säätiedotus lupasi etelänpuoleista myrskyä viimeiselle etapille Siikajoelta Ouluun. Ajelin aivan meren rantaa myötäillen alkumatkan ja Limingan jälkeen otin kurssin melkein suoraan pohjoiseen. Tuuli oli jo herännyt aamutokkurastaan täyteen uhoon. Alkoi Limingan valtava peltoaukea. Tauon jälkeen raskas täyteen lastattu pystyasentoinen retkipyöräni kulki aivan lepopulssilla reilut 25 km/h. Aloin polkea normaalilla matkateholla. Kun pääsin kunnolla aukealle metsän suojasta, oli vauhti saman tien rapiat 35 km/h. Tätä jatkui kilometrikaupalla ajaessani viivasuoraa kapeahkoa tietä kohti pohjoista. Peltoaukean keskivaiheilla vauhti alkoi pomppia yli 40 km/h, ja puuskan iskiessä täytyi ohjata tosissaan, että pysyi suurin piirtein omalla ajolinjallaan. Aloin polkea itsekin vähän reilummin ja meno muuttui aivan huikeaksi. Pari – kolme viimeistä kilometriä oli sellaista menoa, että en ehtinyt seurata edes nopeusmittaria, vaan kaikki keskittyminen meni suoraan ajamiseen, että muutamat takaa tulevat autot pääsivät sujuvasti ohitseni. Tunne oli jotenkin aavemainen, koska nopeudesta huolimatta vauhtituuli ei juuri tuntunut naamalla ja pyörä tuntui välillä suorastaan loikkivan eteenpäin. Oli outoa kokea vauhdin hurmaa keskellä tasaista peltoa!

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tämä tarina on julkaistu alun perin JYPS:in jäsenlehdessä 2008.

Hollannista puhutaan usein pyöräilymaana, mutta aika harva suomalainen pyöräilijä on kuitenkaan käynyt paikan päällä ajelemassa. Matka on sen verran pitkä, että autolla ei viitsi mennä, ja polkupyörän vuokraaminen tuntuu meistä aika oudolta vaihtoehdolta. Oman pyörän kuljettamisessa lentokoneessa on myös oma vaivansa. Hollanti on kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen pyöräilymaa!

Hollannissa pyörävuokraamoita on miltei jokaisella rautatieasemalla ja kylällä. Kevyempään retkeilyyn sieltä saa aivan kelvollista kalustoa, mutta toki pyöräilyfriikki vie oman pyöränsä mukanaan. Ulkomaisia pyöräretkeilijöitä palvellaan hyvin, ja ilmapiiri maassa on muutenkin mukavan leppoisa. Siellä oppii pakostakin monenlaista pyöräilystä ja pyöräilykulttuurista. Itse ainakin olen menossa sinne vielä kolmannenkin kerran!

Hollantilaista maalaismaisemaa

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Valmistautuminen

Olin vaimoni Tuijan kanssa niiden 20 onnellisen joukossa, jotka ehtivät varata matkansa ajoissa ja pääsivät mukaan ikimuistoiselle pyöräretkelle Hiidenmaalle ja Saarenmaalle heinäkuussa 2003. Emme olleet koskaan aikaisemmin osallistuneet näin pitkälle pyöräretkelle ja olo oli aika sekava yrittäessämme pakata viikon tavaroita pyörälaukkuihin ja yhteen huoltoautossa kuljetettavaan laukkuun. Kaikki nämä täytyi pystyä itse kuljettamaan laivamatkojen ajan, joten automatkailussa käytetty pakkaustekniikka täytyi miettiä uusiksi. Onneksi oli käytettävissä Eeva-Liisalta saatu tarkistuslista kaikista välttämättömistä tavaroista. Meillähän oli ollut aiemmin keväällä retkenjohtaja Eeva-Liisan pitämä info, jossa käytiin läpi kaikki käytännön järjestelyt. Lopulta kaikki oli valmiina lähtöön. Mukana oli vain hyvää ja monikäyttöistä tavaraa.

saarenmaa-012

Haapsalun paviljonki

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Retkipyöräilyn tietoisku

by admin on 1.1.2012 · 0 comments

Kasasin oheisen dokumentin muutama vuosi sitten pyöräilyviikon luennoksi. Nyt alkaa jälleen olla se aika vuodesta, kun monet alkavat miettiä ensi kesän retkiä, jolloin tästä saattaa olla hyötyä. Alkuosuudessa kerrotaan erilaisia retkipyöräilyssä vastaan tulevia asioita ja loppuosassa esitellään aikamoinen määrä Euroopan tunnetuimpia pyöräretkeilyreittejä. Päivitin dokumenttia lisäämällä siihen vielä muutamia parin viime vuoden aikana läpikäymiäni kohteita. Valitettavasti dokumentin kaikkia linkkejä en ehtinyt kokeilla ja päivittää tässä välissä. Linkki dokumenttiin:

Retkipyöräily on erinomainen tapa tutustua eri kaupunkeihin ja kultuureihin

 

Myös Jyväskylän Pyöräilyseuran sivuilla on laaja kooste retkipyöräilystä tässä osoitteessa.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }