Matkapäiväkirja

Kesäisin kerron reissuistani täällä…

Kohti kotia

Lauantai 28.09.2013

img_6092

Aamulla kotikadulla oli paljon liikennettä, mutta onneksi pääsin livahtamaan alta pois ennen konserttien alkamista.

Aamu oli yllättävän viileä, en tahtonut päästä käyntiin. Tein rauhassa aamutoimet ja pakkailin loput tavarat. Lopuksi siivosin paikat suurin piirtein. Matkaan lähdin vartin yli 9 ja yllättäen koko paikka tuntui olevan tukossa väenpaljoudesta. Nuorisoa tunki vastaan isoina laumoina ja monilla ryhmillä oli samanlaiset paidat. Poliisi ohjasi liikennettä heti kotinurkalla, ja kaikki maantiet olivat aivan tukossa kilometrikaupalla Leideniinkin päin. Huvipuistossa täytyi olla tosi massiivinen tapahtuma. Illalla tutkin netistä, että kyseessä oli Tina dag -tapahtuma, jonka järjesti Hollannin suurin teinityttöjen lehti, Tina. Tapahtumaan sisältyi myös suuri konsertti, jossa oli 17 esiintyjää. Tämä sopi hyvin kuvaan, sillä käydessäni eilen illalla kaupassa, alueelle pystytettiin valonheittimiä ja kaikenlaista häkkyrää. No minä en enää ehtinyt näihin bileisiin, koska suuntasin heti aamusta kohti Houtenia.

img_6107

Kanavan varsilla on monenlaista mielenkiintoista asutusta.

Alkumatkasta oli muutama pätkä ennestään tuttua väylää, erityisesti Heineken-oluttehtaan kulmilla. Muutama päivä sitten eksyin kyseisen tehtaan lastauslaiturille, koska tietyön takia en päässyt haluamaani suuntaan. Meinasin oikaista tehtaan vierestä, mutta juutuin lastauslaiturin portin eteen. Palasin takaisin, koska sieltä tuskin olisi myyty tavaraa trukkilavaa pienemmissä erissä.

Tänään kannatti uskoa navigaattoria, sillä se johdatti minut aivan uskomattoman hienon kanavan varteen, vaikka ensin vähän vastustelin turhan paljon optimisuunnasta poikkeavaa koukkausta. Aivan kanavan reunassa kulki myös pieni ja kapea kaksikaistainen pyörätie, jota pystyi hädin tuskin ajamaan kuperien pikku siltojen kohdalla. Väylä ei ollut laadultaan kaksinen, mutta ympäristö oli ainutlaatuinen, joten ajelin sitä kilometrikaupalla loppuun asti.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 1 comment }

Syyspyöräilyä, osa 5/6.

by admin on 15.11.2013 · 0 comments

Asemasotaa

Sunnuntai 15.9.2013

img_6088

Vettä on tullut viime päivinä melkein kuin Duindrell-teemapuiston portinpielessä olevasta vesihanasta.

Olin siirtynyt matkallani asemasotavaiheeseen, eli yritin tehdä oloni mukavaksi ja asustella samassa asunnossa kaksi viikkoa. Tallensin ja varmistin kaikki datat;GPS-jäljet, valokuvat, pyörän mittarin tiedot, sekä täydensin matkapäiväkirjan muistiinpanoja. Tulomatkalla tuli näköjään pyöräilykilometrejä yhteensä 806 km. Suurin piirtein odotetusti.

Enää ei ollut jatkuvaa eteenpäin kiiruhtamista, mutta toki olin suunnitellut useita projekteja tehtäväksi tänä aikana, joten hirveästi ei pitäisi luppoaikaa olla. Aina sään salliessa pitäisi olla pitkiä päiviä satulassa ja ajelemassa enimmäkseen suurkaupunkien vilinässä. Se on ainut tapa suorittaa opintopisteitä satulayliopistossa.

Valitsin tämän majapaikan siksi, että tämä on sijainniltaan erittäin hyvä. Tästä pystyy ajamaan 120 km päivälenkeillä noin 20 eri kaupunkiin. Joukossa monia suuriakin; Amsterdam, Haag, Rotterdan ja Utrecht. Lisäksi merenranta hienoine maisemineen on lähellä.

Maanantai

Maanantain vastaisen yön satoi kovin, mutta aamulla paistoi jälleen aurinko ja tuuli rajusti. Pilvilauttoja seilasi taivaalla, ei pouta ollut lainkaan varmaa. Tein kotihommia aamupäivän, yritin katsoa netin kautta suorana Velo-City -jälkiseminaaria Suomesta, mutta yhteys pätki. Iltapäivällä keli vähitellen selkeni ja polkaisin matkaan. Olin suunnitellut ajavani ensimmäisenä päivänä Haarlemin kulmille, että pääsisin kartalle ja saisin kaikki vanhat muistot kytkettyä loogiseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena oli ajaa reilut 50 km ja käydä katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja pohjoisemmassa lähellä Haarlemin kaupunkia.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 4/6.

by admin on 23.10.2013 · 0 comments

Kohti Osnabrückia

img_4524

Arkielämää Bremenissä.

Keskiviikko 11.9.2013

Aamulla pakatessani oli vielä poutaa ja suunnittelin vähän videointiakin Bremenin keskustassa, mutta heti polkaistuani liikkeelle alkoi tihuttaa. Kaupungista pääsi paremmin ulos kuin Hampurissa, mutta aika hankalia ovat nämä kaikki jokisuistokaupungit. Ajoin ulos läpi uuden kaupunginosan, joka oli mielenkiintoinen ja jota olisi voinut tutkia pidempäänkin, mutta ei sateessa. Onneksi ei tällä kertaa satanut kuin puoleen päivään jatkuvasti, sitten tuli enää pari pientä kuuroa.

Ajelin jälleen läpi maaseudun ja lukuisten pikku taajamien. Maissipeltojen vieressä polkemiseen alkaa vähitellen kyllästyä, mutta muuten ympäristö täällä on vielä virikkeistä, ja uutta mielenkiintoista katseltavaa riittää aamusta iltaan. Hautakivikauppoja on tien varressa tuon tuosta, myös poistomyynnissä olisi hulppeita paaseja, mutta en taida vielä tällä reissulla investoida hautakiveen, sen verran kevyesti pyörä vielä kulkee.

img_4563

Kevyenliikenteenväylää Saksasta. Tällaisia saa veivata kyllästymiseen asti. Tässä päällyste on vielä kunnossa, kun vieressä ei ole puita, joiden juuret tulevat asfaltista läpi tuota pikaa, koska pohjustukset ovat olemattomat. Uutena saksalainen päällyste on erinomaisen hyvää;hienojakoista ja erittäin tiiviiksi tampattua, jopa parempaa kuin Hollannin peruspyörätieasfaltti.

Osnabrück on aika erikoista seutua. Pitkiä loivia kumpareita, mäkiä ei välttämättä kunnolla huomaa. Maaseutua riittää ja aika paljon myös metsiköitä.

Loppumatkasta kiipesin reilun mäen päälle ja aloin lasketella kohti kaupunkia. Asutusta oli ollut jo jonkin aikaa ja GPS:n näytössä alkoi olla hotelleita. Olin laskenut kilometrikaupalla mäkeä alas kun kysäisin yösijaa eräästä täydestä hotellista. He sanoivat, että varsinainen keskusta alkaa, kun lasket vielä pari kilometriä alamäkeen. Ihmettelin suuresti, mistä kummasta sitä mäkeä riittää, enhän ole päivän mittaan kuitenkaan erikoisemmin kiivennyt ylämäkiä. Mutta oikeassa olivat, mäki jatkui niin vauhdikkaana, että hyvällä pyöräkaistallakin sai paikoin hiukan jarrutella. Täällä näkyi jo aika paljon pyöräturistien autoja, koska ympäristön rauhalliset metsä- ja maaseutualueet kumpareineen ovat Saksan huomattava luontomatkailukohde.
[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 3/6.

by admin on 19.9.2013 · 0 comments

Matkalla Hampuriin

Sunnuntai 8.9.2013

Aamutoimet venyivät jostain syystä hiukan pitkään, ja lähdin liikkeelle vasta 10 jälkeen. Pääsin ulos Lübeckin kaupungista helposti ja ajoin alun pääosin kompassisuuntimalla, koska GPS tukehtui kun syötin siiten kerralla 80 km etapin Hampuriin. Kone vain laski ja laski, eikä suostunut oikein näyttämään mitään ajallaan. Otin ohjauksen pois päältä ja käytin laitetta pelkästään karttana.

Pyöräkatu Lübeckissä

Melkein kaikki Lübeckin keskustan pikkukadut on muutettu polkupyöräkaduiksi.

Hyvä laite, mutta sen käyttö vaatii näköjään vielä hiukan opiskelua. Kerralla kannattaa syöttää vain max. 30 km etappi, muuten laskentaa tulee koneelle niin paljon, että se käytännössä hyytyy. Pyörätiet tehdään melkein sadan metrin pätkissä, joten koneella riittää pähkättävää monin verroin enemmän mitä autonavigaattorilla. Muuten, se ensimmäisen illan karttasotkukin laukesi itsestään, kun kytkin navigaattorin tietokoneeseen. Yritin ladata puuttuvan karttatiedoston, mutta se oli jo asennettuna, kuten sen mielestäni pitikin olla, ja kone läväytti sen saman tien auki näkösälle. Oli siis inhottavasti vain joku bitti poikittain, joka esti karttaa aukeamasta ensimmäistä kertaa. Käytössäni ovat ilmaiset OpenFietsmap -kartat.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 2/6.

by admin on 17.9.2013 · 0 comments

Vihdoin maissa

Perjantai 6.9.2013

Päivä, yö ja seuraava päivä merellä meni mukavasti. Keli oli tyyni ja laiva kallisteli vain hiukan parin tunnin ajan ennen Tanskan kapeammille vesille tuloa. Melkein koko päivän tein laivassa läppärillä kaikkea mitä ilman nettiä pystyi tekemään.

laiva kapeassa joessa

Laiva on saapumassa satamaan, joka on kapeassa joessa. Joen mutkassa laiva teki paikallaan U-käännöksen ja peruutti laituriin.

Saapuminen Travemündeen illan juuri pimennyttyä oli huikean hieno. Ensin luotsikutteri toi luotsin laivaan. Sitten kapeaa jokea isolla laivalla rannan valojen loisteessa keskellä kaupunkia ja vielä tosi lämpimässä kesäsäässä.

Majapaikka hakusassa

Laivasta ulos päästyäni alkoi vastustaa. Jostain syystä GPS:n kartoista tuntui puuttuvan juuri tarvitsemani Pohjois-Saksa, vaikka koko muu Eurooppa tuntuu olevan laitteessa asennettuna. Onneksi printtasin lähtiessä hätäisesti Google Maps:ista reitin majapaikkaan, mutta alusta jäi pätkä pois, kun reitti ei mahtunut muuten paperille siten, että katujen nimetkin näki lukea. Pimeässä syysyössä tämä aiheutti hiukan ongelmia, sillä en pysynyt alkumatkasta laskuissa risteyksistä.

Katuvaloja ei ollut, eikä risteyksistä meinannut nähdä millään katujen tai pienten tienviittojen tekstejä; otsalamppu ei näytä kovin kauaksi. Viitoista ei myöskään löytynyt kaikkia kylien nimiä, mitä kartassa oli. Aika pitkälti kompassisuuntimilla ylittelin risteyksiä ja pikku hiljaa matka eteni. Vain yhden kerran alussa ajoin puoli kilometriä takaisin käännyttyäni virheellisesti vasemmalle, koska olinkin väärässä risteyksessä. Onneksi täällä ei ole isoja korpia. Vaikka metsässä ajettiin aivan pieniä teitä säkkipimeässä, muutaman sadan metrin välein kylä vaihtui. Oli mahtava kokemus ajaa sysipimeässä ja aivan erilaisessa tuuheassa lehtimetsässä, mihin on kotona tottunut, ja uskomattoman lämpimässä syysillassa. Majapaikkani oli lähin kohtuuhintainen satamasta, ja siksi valitsin sen, enkä mennyt Travemünden keskustaan. Matkaa satamasta oli vain 7 kilometriä, mutta hiukan väärään suuntaan jatkoa ajatellen.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 1/6.

by admin on 10.9.2013 · 1 comment

Fillarilla etelään muuttolintujen mukana

Torstai 5.9.2013

Sain tällaisen päähänpinttymän muutama vuosi sitten ajaessani syksyllä kohti pohjoista ruskaretken innoittamana. Ajoin fillarilla alkumatkan Ouluun saakka Saariselälle mennessämme. Matka oli ikimuistoinen, tunsin olevani aikamoinen luonnonoikku. Jatkuvasti vastaan tulevat lintuaurat kiirehtivät toiseen suuntaan. Nämä paljon pienemmillä aivoilla varustetut luontokappaleetkin älysivät, että nyt on aika suunnata etelään, ja minä poloinen poljin vasten pohjoistuulta kohti Lappia. Joka aurassa tuntui olevan muutama menoani ihmettelevä kokenut matkaaja, joka tuntui huutelevan minulle ”tee u-käännös, tee u-käännös”. Silloin viisastuin, ja päätin polkea syksyllä aina kohti etelää!

laiva valmiina

Tällaisella, mutta hiukan suuremmalla (kaksi savupiippua), laivalla lähdin pyöräni kanssa maailmalle tällä kertaa.

Nyt päätin toteuttaa haaveeni. Aivan koko matkaa en ehdi polkea, enkä läheskään niin kauaksi kuin linnut menevät, mutta kokeilen kuitenkin tätä ideaa. Tarkoitukseni olisi jatkaa lämmintä pyöräilykautta kuukauden päivät hiukan etelämpänä Euroopassa. Menen junalla Helsinkiin ja sieltä laivalla Saksaan Travemündeen, josta lähden fillaroimaan vielä hiukan etelämmäksi päätyen Etelä-Hollantiin, jossa majailen pari viikkoa. Paluu on vielä avoin, osan matkaa palaan junalla ja osan pyöräilen. Terveyden, kelien ja muiden tuntemusten mukaan.

Matkan tarkoitus on tutustua useisiin erilaisiin kaupunkeihin, niiden ”henkeen”, liikennejärjestelmään, ja erityisesti pyöräilyoloihin. Yksi päämääristä on saada kasaan mahdollisimman paljon hyviä kuvia ja videoita toimivista jalankulku- ja pyöräilyoloista. Kirjoittelen myös tänne blogiin kuulumisiani mahdollisuuksien mukaan matkan varrelta, en päivittäin, mutta toivottavasti viikottain.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 1 comment }

Tämä piti kirjoittaa heti tuoreeltaan, mutta aina ei kaikki mene suunnitellusti. Läppäri kärähti, mutta juhannuskokko ei, sekä kaikkea muuta sählinkiä tuli väliin. Toivottavasti ajatukset ovat nyt sitten ehtineet jäsentyä päässä normaalia selkeämmiksi.

Kelvollinen pyöräretkeilyalue

sujuvaristeys

Tyypillistä pohjalaista pyörätietä, kohtuullisen toimivaa näillä liikennemäärillä, vaikka jalankulun kanssa yhdistettyä onkin.

Pohjanmaalla kannattaa käydä pyöräilemässä, siellä on ihan mukavat olot ja pyöräily on helppoa, koska ei tarvitse puskea ylös jyrkkiä mäkiä, jotka kuitenkin aina syövät hiukan voimia, vaikka eivät mikään este pyöräretkeilylle olekaan.

Pohjalaiset pyöräilevät itse paljon – väärin. Näin ei todellakaan ole edes tilastojen valossa. Tasainen maasto ei aikaansaa pyöräilyinnostusta, tämän olen todennut jo kymmeniä kertoja teksteissäni ja luennoissani. Käytännössä itselleni tämä konkretisoitui hyvin parikymmentä vuotta sitten, kun eräänä kauniina kesäiltana päätin polkaista vähän pidemmän lenkin Lehtimäen, Alajärven, Kuortaneen ja Lapuan kautta. Matkalla näin kokonaista 5 muuta pyöräilijää, mutta leikkuupuimureita n. 15 kpl. Tästä voi päätellä suoraan, että Pohjanmaalla ajetaan leikkuupuimurilla kolme kertaa enemmän kuin pyörällä. Asiaan tosin vaikutti hiukan se, että puintikausi oli kiivaimmillaan, mutta tilanne ei poikkea suuresti normaalista. Pärisevä laite vain vaihtuu, ja tuolloin iltalenkkini aikaan ei vielä edes tunnettu mönkijöitä, joilla monet kesämökkiläiset nykyään hakevat postinsa parinsadan metrin päässä olevasta laatikosta.
[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

perjantai 8.6.2012 (pyöräilyä 57 km)

Aamuverryttelyksi kävimme testaamassa majapaikan viereistä luontopolkua, jonka piti liittyä jotenkin Viikinkeihin, ja liittyihän se, rinteessä oli hautakumpuja. Harmiksemme myös hyttyset olivat päättäneet kiertää saman lenkin, eikä metsässä viitsinyt pidemmäksi aikaa pysähtyä opastauluja lueskelemaan. Kuten majapaikkammekin, luontopolkukin oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Lähdimme liikkeelle pari kilometriä samaa tietä, josta tulimmekin. Kärlaxin kylästä tähystimme tankkauspaikkaa itsellemme, mutta sellainen löytyi vain autoille – aamukahvit jäivät tuonnemmaksi. Siitä lähdimme pujottelemaan pikkuteitä pitkin kohti Vaasaa, tie loikkasi välillä 8-tien toiselle puolellekin. Kunin paikkeilla tie kävi tosi pieneksi, ja pelkäsin sen kohta loppuvan kokonaan, mutta sitten vastaan tupsahtikin luontoalue parkkipaikkoineen ja reitteineen, sekä isompi tie. Ilmansuunta oli kyllä pysynyt koko ajan oikeana, joten siitä en ollut huolissani, Vaasaa kohti mentiin, mutta ainahan on umpikujan mahdollisuus. Näin pienillä teillä ei enää voi luottaa peruskarttaan, niihin ei kovin pieniä teitä ole merkitty. Mutta luonto oli nättiä ja tie toi koulun viereen, jossa pidimme huoltotaukoa ja säädimme vaatetusta sopivaksi, oli tulossa aika lämmin päivä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

torstai 7.6.2012 (pyöräilyä 131 km)

Oleilu Kokkolassa oli ohi ja suunnittelimme retkemme jatkoa. Naiset olivat jutelleet keskenään, että voisi olla sittenkin järkevintä palata rannikkoa pitkin Vaasaan, josta pääsisi taas junalla kätevästi ajoissa kotiin Jyväskylään, koska maanantaina oli pakko olla jo muissa touhuissa. Sisämaan aika yksitotiset maisemat eivät myöskään oikein houkutelleet, etenkään sateella, koska loppuviikoksi oli luvattu sadekuuroja sisämaahan, mutta aivan rannikolla pitäisi olla poutaa. Lisäksi Vaasaan polkemalla saisimme yhden selkeän pätkän lisää rannikkopyöräilyymme. Mehän olemme ajamassa koko Suomen rannikkoa läpi Virolahdelta Kemiin vähän kerrassaan. Virolahdelta Turkuun on jo poljettu porukalla, ja nyt tulisi sitten Vaasa – Kokkola väli tutkituksi. (kuva: aina ei pyöräretkellä ole hyvä keli. Mökissä pakkaaminen kuitenkin sujuu kuivana, toisin kuin teltasta lähdettäessä)

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

keskiviikko 6.6.2012 (pyöräilyä 25 km)

Tänään oli vuorossa kevyt päivä laivamatkaillen ulkosaariston majakkasaarelle. Aamu alkoi polkaisulla aamupalalle ABC- huoltoasemalle, joka oli varma paikka saada tukeva aamupala. Menomatkan reittivalinta ei ollut kovin suora, koska emme hoksanneet oikaista rautatien ali, vaan kiersimme autotien reunoja pitkin. Aamupala tuli mätettyä ja polkaisimme suoraan keskustaan vähän shoppailemaan, mutta olimme etuajassa ja melkein kaikki kaupat olivat vielä kiinni, kuten myös kirjasto. Jäi hyvää aikaa ihmetellä Kokkolan kävelykatua ja kävelykeskustaa kokonaisuudessaan. Valitettavasti tästä on hyvin vaikea löytää pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta mitään positiivista. Toteutus on äärimmäisen sekava ja hankalakäyttöinen. Päivittäinen helppo asiointi ei täällä onnistu lainkaan. Näitä samoja asioita mietiskelin toki jo vuosi sitten, kun vietin täällä pitkän viikonlopun kaupungin liikennejärjestelmää tutkiskellen, tämä kaikki vuoden pyöräilykaupunki -meriitin vuoksi.

Kun rakennetaan 2000-luvun kaupunkikeskustaa, jossa olisi tarkoitus liikkua pääasiassa jalan ja pyöräillen, silloin koko suunnittelu lähtee siitä, että siellä myös pystyy liikkumaan äärimmäisen helposti jalan ja pyörällä. Nyt tämä perusehto ei täyty Kokkolassa lainkaan, joten minä ainakaan en ymmärrä, mihin tarkoitukseen koko kävelykeskusta on rakennettu. Tasaiseksi laatoitetulla varsinaisella kävelykatuosuudella on kaikkea mahdollista sikin sokin – jopa esiintymislava tukkimassa melkein koko kadun – joten alueella ei ole lainkaan ilmeisiä ja toimivia kävelyreittejä, pyöräilyreiteistä nyt puhumattakaan. Mitä tekee kävelykadulla, jossa kukaan ei kävele? Kaikki jalankulkijat pyrkivät viimeiseen asti kulkemaan talojen seinustoilla. Kun tällaisella toteutuksella yrittää kilpailla ympäristön ostosparatiisien kanssa, joissa on helppoa ja esteetöntä liikkua jalan, ei hyvältä näytä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

tiistai 5.6.2012 (pyöräilyä 67 km)

Päivän tavoitteena oli ajaa Kokkolaan, joka olisi retkemme kääntöpaikka. Siellä yöpyisimme 2 yötä. Sen jälkeen alkaisimme palata kohti Jyväskylää vielä avoinna olevaa reittiä pitkin. Tälle päivälle oli luvassa komeita maisemia, sillä edessä olisi seitsemän sillan saaristo. Käytännössähän siltoja on riittänyt joka päivälle useita, mutta tänään ajaisimme läpi saaristoreitin koukkien saarelta toiselle. Vaikka reitti oli jo kaikille jollain tapaa entuudestaankin tuttu, on se aina katsomisen arvoinen ja eittämättä yksi Suomen hienoimmista pyöräreiteistä. Tällä Pietarsaaren ja Kokkolan välisellä reitillä on myös koko matkalla kevytväylä, joten maisemien ihasteluun on hyvät olosuhteet. Kevytväylä kulkee autotiestä selvästi erillään muutaman kymmenen metrin päässä siltoja lukuun ottamatta. Pyöräillä saa melko lailla omassa rauhassaan, vain liikennemelu häiritsee jonkin verran. (kuva yllä: seitsemän sillan reitin maisemia)

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

maanantai 4.6.2012 (pyöräilyä 87 km)

Päivän ohjelmana oli polkaisu Pietarsaareen. Aamulla ei hötkyilty lähdön kanssa, koska tarkoituksenamme oli poiketa heti alkumatkasta Juhani Palmun taidegalleriassa Voltin paikkeilla. Tietojemme mukaan gallerian piti aueta kello 10 . Aamulla teimme heti alkuunsa pienen kiemuran, koska lähdimme aika huolettomasti liikkeelle pitkin hiekkatietä, joka ei sitten vienytkään joen yli. Paluu miltei lähtöpisteeseen ja isompaa selkeää reittiä kohti Alahärmää. Tie näytti aika paksulta kartalla, mutta se olikin aivan ihanteellinen pyöräretkeilyyn. Jälleen poljettiin maalaismaisemassa täyteen loistoon puhkeavan luonnon keskellä. Matkaa Härmän taajamien välillä oli vain kymmenkunta kilometriä, joten kohta lähestyimme jälleen uutta taajamaa, johon Power Park- huvipuisto toi oman leimansa. Kiertelimme tovin keskustassa, mutta kahvilaa ei tullut vastaan, ja museokin oli vasta siivousvaiheessa, joten jatkoimme matkaa. (kuva:Tuijan uudet pyörälaukut olivat maaston väriset)

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Sunnuntai 3.6.2012 (pyöräilyä 73 km)

Lähdimme tänään viikon pyöräretkelle Pohjanmaalle. Hajurakoa Jyväskylään otimme aluksi junalla muutaman tunnin verran, Seinäjoelle saakka. Matkaa tehtiin nostalgisesti vanhalla pikajunalla dieselveturin vetämänä, kiskot kolisivat vanhaan tyyliin ja pysähdyksiä oli usein. Onneksi VR omistaa vielä muutaman tällaisen laatujunan, jossa on kunnollinen konduktöörivaunu. Sinne mahtui 4 pyörää laukkuineen ongelmitta, ja kaikkiaanhan sinne menee kymmenkunta pyörää, jos hiukan tunkee. Millään muulla junalla tällainen retkelle lähtö ei olisi onnistunutkaan.

Seinäjoella meillä oli ongelmia päästä keskellä ratapihaa olevalta laiturilta maailmalle, piti puljata kahden hissin kanssa. Mutta sitten koitti tämä pyöräretkeilijän autuuden tunne – täydellinen vapaus aikatauluista ja muusta maailmasta. Otimme suunnan kohti Nurmoa, jonne oli vain pikku polkaisu. Käytimme päivän mittaan lähes pelkästään pyöräilykartan valmiita reittejä ja Nurmon jälkeen suuntasimme kohti Lapuaa reittiä 19 pitkin. Nämä reitithän ovat yleensä pienempiä ja rauhallisempia teitä. (kuvassa vasemmalta: Nikke, Tuija ja Eija).

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Pyöräile kesämökille!

by admin on 28.5.2012 · 0 comments

25.5 – 27.5.2012 Mökkimatka Kangasniemelle

Aiheen tähän kirjoitukseen antoi uudesta Liikenneviraston Jalankulku- ja pyöräteiden suunnitteluohje – luonnoksesta lukemani seuraava teksti: “Polkupyörää käytetään liikennemuotona tasaisesti kaikentyyppisillä matkoilla, mökkimatkoja ja työasiointimatkoja lukuun ottamatta.

Tuo tuntui jotenkin oudolta, ja aloin asiaa ihmetellä. Erityisesti, koska itse olen varsin ahkera mökkimatkojen pyöräilijä, kuten myös suuri osa tuttavapiiristäni. Myös JYPS:in kesämökillä vieraillaan pyörällä vähintään 200 kertaa vuodessa, autoilla huomattavasti harvemmin. Lisäksi oikeastaan koko pyöräretkeilijän urani on alkanut mökkipyöräilyistä Hartolaan ja Lehtimäelle. Molempiin on matkaa reilusti yli 100 km. Pyöräni on vuosikymmenten mittaan ollut aika tuttu näky monilla kesämökeillä.

Julistan tässä nyt oikein virallisen tempauksen kesämökkipyöräilystä, että saadaan nuo tilastot tältäkin osalta kuntoon. Siis polkaise kesän mittaan vähintään kerran kesämökille (joko omalle tai jonkun muun)! Varmasti näiltä reissuilta moni tulee jäämään koukkuun mökkipyöräilyyn, sillä on oikeastaan vaikea keksiä hauskempaa pyöräilymuotoa.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Torstai 5.4.2012 (pyöräilyä 54 km)

Viimeisenä pyöräilypäivänä menimme vielä tutkimaan keskustaa ja otimme vähän rauhallisemmin. Aluksi meidän piti mennä kierrokselle parlamenttitaloon, mutta nettivarauksemme ei ehtinyt ajoissa ja emme päässeet kierrokselle, ajoimme kuitenkin parlamenttitalon ohitse. Seuraava kohteemme oli kuuluisa kylpylä, johon kävimme pikaisesti tutustumassa jo alkuviikosta. Keli olikin mitä parhain kylpylän ulkoaltaissa pulimiseen, lämpömittari näytti jo mukavia + 31 asteen lukuja ja aurinko paistoi kesäisen kuumasti.

Maassa maan tavalla, tuli jälleen todistettua konkreettisesti. Hetken pienemmässä ulkoaltaassa lillumisen jälkeen suuntasimme kohti täysimittaista uintirataa. Pääsimme ulapalle altaan puoleen väliin, kun jostain alkoi kuulua armotonta pilliin vislausta. Ajattelin vislaamisen koskevan reunassa harjoittelevia kilpauimareita, mutta sitten yksi vastaantulija osoitti kädellä päätään – todellakin, kaikilla muilla uimareilla näytti olevan uimalakki päässä, siitäkö armoton vislaus johtui? Otin varmuuden vuoksi suunnan suoraan laidalla olevia pikku portaita ylös. Nikke oli päässyt altaan päähän ja siellä uimavalvojan kädet viuhtoivat. Nikkekin nousi altaasta.

Emme lähteneet ostamaan uimalakkia. Oli hassua, että vain tässä yhdessä uima-altaassa piti käyttää uimalakkia, kaikissa muissa lukuisissa altaissa sai olla ilman! Jälkeenpäin harmittelimme, että emme hakeneet pyöräilykypäriä päähän ja katsoneet kelpaisivatko ne, ainakin yksi mies näkyi uivan lippalakki päässä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tiistai 3.4.2012 (pyöräilyä 57 km)

Tämä blogikirjoittelu ei nyt meinaa pysyä aivan ajan tasalla. Kun päivisin ollaan menossa reilut 12 tuntia, aikaa kirjoitteluun ei juuri jää normaalien askareiden jälkeen. Keli oli tiistaina heti aamusta edellispäiviä lämpimämpi, vaikka välillä tuuli puhalti vielä jäätävästi. Päivän huippulämmöt olivat +24 asteen tuntumassa. Päätimme ajaa kaupungille pohjospuolella siintävän pylonisillan kautta ja tutkia alustavasti tätäkin suuntaa. Kierto onnistui mukavasti, mutta siltojen suunnittelussa ei täällä ole kovinkaan hyvin mietitty pyöräilijöitä. Silloille kyllä menee pyörätie/kevytväylä, mutta niiden alkua on yleensä hankala löytää. Täällä Tonavan yli menee kaikkiaan 10 siltaa, mutta niissä kaikissa pyöräliikenne kulkee autokannella eikä sen alla kulkevilla hyllyillä, kuten pohjoisempana Tonavalla on välillä tapana. Kaksikerrosratkaisu on pyöräilyn kannalta paljon parempi, koska turha mäki pienenee, ei ole melua, tuulta eikä sadettakaan.

Täälläkin keskellä Tonavaa on saaria, joista tunnetuin on Margaretin saari aivan kaupungin kohdalla. Se on 2,5 km pitkä ja 500 m leveä puistosaari. Pohjoisen koukkauksen jälkeen ajoimme läpi saaren tutkimassa sen vetovoimaa. Täällä olomme aikana kevät on iskenyt voimakkaasti päälle ja lukemattomat kasvit ovat alkaneet kukkimaan. Puut ovat värikylläisiä, mutta maaperä on hyvin kuivaa ja karun näköistä poikkeuksellisen kuivan vuoden jälkeen. Savimaita on paljon ja niillä kasvillisuus on kulottuneen näköistä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Sunnuntai 1.4.2012 (0 km pyöräilyä)

Ohjelmassa oli kokopäiväinen bussimatka 16 hengen porukalla Budapestin itä- ja koillispuolelle Egerin kaupunkiin. Pikkubussissa oli pääasiassa lukiokavereitani Ähtärin lukiosta kirjoitusvuodelta -78. Kohdekaupunki on tunnettu suolamuodostelmistaan ja kylpylästä, jossa tietenkin piti käydä pulikoimassa pari tuntia. Bussimatka tiesi aikaista herätystä, sillä matkaan lähdettiin kello 8:00 aamulla toiselta puolelta kaupunkia. Emme lähteneet polkemaan aamutuimaan reilun 10 km matkaa, koska emme löytäneet kunnollista parkkipaikkaa pyörillemme bussin lähtöpaikalta, vaikka kävimme aluetta edellisenä päivänä vakoilemassa. Ison rautatieaseman nurkat eivät ole oikein hyvä säilytyspaikka normaalia paremmille vuokrapyörille, vaikka niissä onkin järeät skootterin lukot käytössä.

Lukioaikainen luokkakaverini Ari Kormi on asunut yli 20 vuotta Unkarissa ja hän toimi ansiokkaasti oppaana bussimatkalla, ja toimi myös luokkakokouksemme paikallisena järjestäjänä. Bussimatkalla kuuntelimme mielenkiinnolla Arin kertomusta elämästä Unkarissa ja matkan varrella vastaan tuleista asioista. Suurkiitokset Arille esittelyistä!

Poikkesimme bussimatkalla aamukahville, mutta kuppilan kahvinkeitin olikin epäkunnossa, joten meille tuli jäätelötauko kahvitauon sijaan, ellei sitten tyytynyt limsa- ja kaljalinjaan. Mutta mitäs pienistä.

Egerin kylpylä löytyi ja siellä oli tilaa pulikoida ihan hyvin. Altaita oli jos vaikka minkälaisia, ja saunaosastokin olisi ollut, mutta siitä pyydettiin eri hinta, joten jätimme kokeilematta. Osassa altaista näkyvyys oli aika heikko voimakkaan suolapitoisuuden vuoksi, mutta onneksi vedessä riitti lämpöä n. 38 astetta.  Mukava oli lillua, eihän näissä oikein uida voi.

Egerin Valley of Beautiful Women -laakso on kuuluisa viinientestauspaikka. Siellä on vieri vieressä viinikellareita, joissa voi maistaa eri viinilajeja tipoittain, ostaa laseittain, pulloittain,kanistereittain tai  vaikka kuinka suuria määriä. Kellarit ovat aivan vieri vieressä, joten puolen kilometrin kävelyllä saa tutkittua kymmenien valmistajien viinit. Tätä ihmettelimme ja siemailimme vähän maistiaisia aurinkoisilla terasseilla, joihin puhalsi jääkylmä viima.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Perjantai 30.3.2012 (pyöräilyä 0 km)

Olen pääsiäisen vietossa ja luokkakokouksessa Budapestissa vaimon ja naapuripariskunnan kanssa, sekä 14 entisen lukiokaverini kanssa. Lensimme pe 30.4.2012 Finnairin koneella kohteeseen ja heti kiireesti taksilla lentoasemalta illanviettoon ravintolaan, eikä mihin tahansa ravintolaan, vaan Sir Lancelot -keskiaikaiseen ravintolaan. Pyöräretkeillessähän yksi parhaista asioista on syöminen, ei tarvitse pelätä lihomista. Mutta kuinkahan kävi tällä kertaa? Ennakkotankkaus oli ainakin riittävä, kuten kuvasta näkyy: lautanen neljälle, eli täkäläinen perhepitzan korvike. Vaikka periaatteessa en koskaan jätä ruokaa, nyt pakostakin vähän jäi. On pyöräretkillä joskus ennenkin tullut syötyä tukevasti, muttei koskaan näin tukevasti.

Lauantai 31.3.2012 (pyöräilyä 45 km)

Tukevasti syödyn ja nukutun yön jälkeen liikenteeseen ja pyöriä vuokraamaan. Tonavan rannalla ja yhden maailman tunnetuimman pyörämatkailureitin varrella kun ollaan, niin asia hoitui suoraan respan kautta. Tunnin päästä pyörävuokraamon kaveri toi 4 pyörää hotellin eteen. Tällä kertaa laatukin näytti olevan kohdallaan, joten kaupat syntyivät nopeasti ja päästiin tien päälle.

Heti kelluvan hotellimme (vanha höyrylaiva) pihasta meni EuroVelo 6 -pyöräreitti kohden kaupunkia. Lähdimme sinne. Ensimmäistä kertaa käytin itse kaupunkisuunnistuksessa Garminin GPSMAP 60CSx navigaattoria, jolla olimme toki porukalla ajaneet pitkän siivun Belgia-Hollanti-Saksa-Tanska akselilla aiemminkin. Kyseiseen laitteeseen löytyy ilmaisia pyörätiekarttoja netistä (http://sites.google.com/site/openfietsmap/downloads/europe), mutta niiden laatu vaihtelee aika suuresti. Aiemmalla reissulla ongelmia GPS:n kanssa oli hyvin vähän, mutta täällä Budapestissa homma ei kovin hyvin toiminut. Jo viiden kilometrin jälkeen GPS:n mukaan ajelimme joutomaalla joen lähellä, vaikka päästelimme kadun varressa olevaa hyvää pyörätietä. Lisäksi elektronisen laitteen mukaan edessä oli joki, jota ei pyörän selästä havainnut, ilmeisesti yksi katu oli piirtynyt siniseksi, eli väärällä värillä. Pääsimme kuitenkin keskikaupungille kohteeseemme, kunhan vähän opin laitteen tavoille. Vika ei siis ole suinkaan itse laitteessa, vaan pyörätiet sisältävässä halvalla tehdyssä karttamateriaalissa, kaupallisina versioina GPS-pyörätiekarttoja ei juurikaan ole vielä saatavana.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }