January 2012

Pyöräilykartta vuodelta 1983

by admin on 31.1.2012 · 0 comments

Jyväskylän pyöräteiden kehitys

kartta_etusivu

Pyöräilykartta 1983

Joskus siivotessa tekee yllättäviä löytöjä, kuten nyt joulusiivoja tehdessä. Löysin todennäköisesti ensimmäisen pyöräilykartan, mitä meidän taloudessa on koskaan ollut. Se on Jyväskylän pyörätiekartta vuodelta 1983. Kartta oli mielenkiintoinen monellakin tapaa. Ensinnäkin siinä oli pyöräteitä arvioimaani enemmän. 1970-luvulla on käynnistynyt jossain vaiheessa aikamoinen pyörätienrakennusbuumi, kun niitä on rakennuttu noinkin äkkiä tuollaisia määriä.

Toinen mielenkiintoinen asia kartassa on se, että ydinkeskusta näyttää aika tyhjältä pyöräteistä. Varsinkin luode-kaakko – suunnassa. On ollut ilmeisiä vaikeuksia jo tuolloin keksiä menetelmiä, joilla pyöräreitit saadaan sovitettua keskustaan. Jalkakäytäviä ei ole haluttu käyttää, mutta mitään muitakaan menetelmiä ei ole ollut tiedossa. Työkalupakissa on ollut vain yksi SCAFT-muotti pyörätienrakennusta varten.

kartta_vari

Jyväskylän keskustan pyörätiet 1983

Syöksykierre alkanut

Toinen selkeä havainto ei ollut yhtä positiivinen. Kartan tekstiosiosta näki selvästi, että suomalaisen pyöräilyn syöksykierre oli alkanut. Pyöräilyä ei pidetty enää lainkaan liikennemuotona. Jopa poliisi varoitti selkeäsanaisesti pyöräilijöitä haittaamasta liikennettä. Selvästi oli alkanut ajanjakso, jolloin pyöräilijöitä alettiin siirtää pois ajoradoilta autoja häiritsemästä  jalkakäytäville, eli ns. kevyenliikenteen väylille.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tämä kirjoitus on julkaistu miltei tällaisenaan JYPSin jäsenlehdessä 2008.

Millainen mahtaa olla pyöräily-ystävällinen kaupunki? Euroopassa on kymmenkunta kaupunkia, jotka usein mainitaan pyöräily-ystävällisiksi. Niitä ovat: Groningen, Zwolle, Veenendaal, Enschede, Münster, Amsterdam, Odense, Fraiburg (im Breisgau), Kööpenhamina ja Kent. Listaan voi joskus päästä muitakin, kuten Trondheim ja Sandnes Norjasta. Käytännössä hyvin monet Keski-Euroopan kaupungit ovat hyvää tasoa ja miltei valmiita pyöräilykaupunkeja. Jos liikut noissa maisemissa, niin kannattaa vaikka vuokrata pyörä ja käydä vähän tutkiskelemassa pyöräteitä. Ystävällisyyden taso ja toteutustavat vaihtelevat suuresti, mutta tärkeintä lienee se, että tiedetään mitä tavoitellaan ja on tehty jotain asioiden eteen. Mainituista kaupungeista suurin osa on luonnollisesti Hollannissa ja sen naapurimaissa. Lisäksi Amerikkalaiset tarjoavat listaan usein itseltään Portlandia, Boulderia ja Davisia. Pidin kesällä 2008 Teemu Tenhusen kanssa luennon näistä pyöräily-ystävällisistä asioista Jyväskylän kaupungin teknisen puolen suunnittelijoille ja tässä jutussa on tiivistettynä joitain noista asioista. Vaikutuksista en vielä osaa sanoa, mutta eivät he voi ainakaan enää sanoa, etteivät ole koskaan kuulleetkaan tällaisista.

Ahtaaseenkin kaupunkiin voi tehdä kunnon pyöräkaistat. Kuva Haarlemista Hollannista.

Hollannin vuosikymmeniä jatkunut määrätietoinen ja ammattimainen kevyen liikenteen olojen parantaminen on alkanut kantaa hedelmää ja levitä vähitellen naapurimaihinkin. Valitettavasti Suomi ei ole Hollannin rajanaapuri, joten meille asti tämä tietämys ei ole yltänyt. Suomalaisia kaupunkeja ei listalla näy. Meillähän jo pelkkä kevyenliikenteen lainsäädäntö estää kaiken ystävällisyydestä puhumisen. Mikä sitten tekee kaupungista pyöräily-ystävällisen? Liikenteen selkeys, tilanteiden ennakoitavuus, pyöräilyn helppous, nopeus ja energiatehokkuus. Paljon vaikuttaa myös pyöräilyn miellyttävyys, luonnonläheisyys ja ennen kaikkea käytännöllisyys. Pyörällä täytyy pystyä hoitamaan kaikki jokapäiväiset asiat mahdollisimman helposti.

Kaikki lähtee liikkeelle hyvistä tiemerkinnöistä. Kaikki mahdollinen on maalattava suoraan tien pintaan. Siitä sen näkevät sekä jalankulkijat että pyöräilijät varmasti ja vaivattomasti. He katsovat yleensä muutaman metrin päähän eteensä, eivätkä suinkaan kulje niska kenossa etsien tolppien päissä olevia liikennemerkkejä. Talvi tietysti vähän aiheuttaa meillä ongelmia, mutta ne ovat enempi juridisia kuin käytännöllisiä. Silloin kuin näitä tiemerkintöjä eniten tarvitaan, ne ovat kyllä näkyvissä. Joissain Suomen kaupungeissa näitä jonkin verran näkeekin, mutta paljon olisi vielä parannettavaa.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Olin Sevillassa 2011 Velo-City -konferenssissa ja olin matkalla kaikkiaan kaksi viikkoa. Laadin kaupungista pyöräily-ystävällisyyskartoituksen, joka kertoo melko kattavasti millaista siellä on pyöräilllä ja kuinka 5 vuodessa melkein nollasta rakennettu pyöräilykaupunki toimii. Dokumentti on ladattavissa pdf-muodossa tästä:

Pyörätie Sevillan tiedepuiston edestä

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Syksyllä 2011 ilmestynyt PYKÄLÄ-projektin kirja on saanut odotetun toisen osan, joka analysoi projektissa olevien Suomen kaupunkien pyöräilyoloja. Seuraavassa ote kirjan esittelystä:

Liikenteen tutkimuskeskus Vernen (Tampereen teknillinen yliopisto)  PYKÄLÄ-projektin tuloksista on julkaistu toinen kirja ”Pyöräilyn ja kävelyn edistäminen Suomessa – toimenpidesuosituksia kaupungeille”. Kirjassa sovelletaan Euroopan parhaimpia käytäntöjä Suomeen ja esitetään toimenpidesuosituksia suomalaisille kaupungeille. Suositukset antavat näkökulmia, ratkaisumalleja sekä virikkeitä kaupunkiseutujen ja kuntien sekä valtionhallinnon suunnittelijoille ja päättäjille. Yksi kuva puhuu paljon, joten tuloksia on havainnollistettu sadoilla värikuvilla. Kirjaa voi tilata täältä: https://verkkokauppa.juvenes.fi/fi/460/t_2218

Tämän kirjasarjan aikaisempaa muun Euroopan hyviä jalankulku- ja pyöräilykaupunkeja käsittelevä kirja julkaistiin syksyllä 2011 ja siitä on kirjoittamani blogi-artikkeli tässä:

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Polkupyöräparkit

by admin on 25.1.2012 · 0 comments

Polkupyörien parkkeeraus on monissa kaupungeisa aikamoinen ongelma. Pyörätelineille asetettavat vaatimukset ovat myös muuttuneet aika paljon viime vuosikymmenten aikana. Yksi syy ovat pyörävarkaudet, joiden estämien vaatii runkolukittavia pyörätelineitä. Toinen on polkupyörien muuttunut tekniikka; pyörät ovat keventyneet ja kaikkia pyöriä ei enää tehdä kestämään isältä pojalle, joten ne ovat hiukan heikompaa tekoa ja eivät kestä enää yhtä kovaa käsittelyä kuin ennen. Pelkästään etupyörästä pieneltä alueelta kiinni pitävä teline rikkoo helpoisti vanteen, erityisesti kun pyörätelineet yleensä rakennetaan liian tiheään ja vanteet vääntyvät kun naapuri yritää saada pyöränsä ulos telineestä. Levyjarrut ovat myös lopullisesti lyömässä läpi polkupyörien jarruiksi, kuten ne ovat olleet jo pitkään moottoriajoneuvoissa,  ylivoimaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Perinteinen pyöräteline rikkoo helposti levyjarrut, joten niitä ei voi käyttää lainkaa.

Paljon tietoa pyöräparkeista löytyy Jyväskylän Pyöräilyseuran nettisivuilta tästä osoitteesta:

OPAS LAADUKKAIDEN PYÖRÄPARKKIEN SUUNNITTELUUN

Tanskan valtakunnallinen pyöräilyjärjestö on julkaissut erinomaisen pyöräparkkien suunnitteluoppaan.

KUVIA HYVISTÄ JA HUONOISTA PYÖRÄPARKEISTA JA -TELINEISTÄ

Kuvia eri puolilta Eurooppaa löytyy tästä JYPS:in kuvagalleriasta.

img_8690

Jyväskylän kävelykeskustan uudet hyvät pyörätelineet (2011)

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tämä juttu on julkaistu JYPS:in jäsenlehdessä 2011 miltei tällaisenaan, joten olet ehkä jo lukenut tämän.

Kuulumisia kesän pyöräretkiltä

Jälleen on takana yksi antoisa pyöräilykausi, näin voinee sanoa ainakin säiden ja JYPSin tapahtumien osalta. Retki/kuntopyöräilyn osalta kausi avattiin nyt jo vakiintuneen tavan mukaan maalis-huhtikuussa, jolloin innokkaimmat olivat jo omin nokkineen kiertelemässä Espanjassa ja Portugalissa. Itse tutustuin Sevillan seutuun ja Portugalin etelärannikon pyöräreittiin, ja melkein samaan aikaan porukka JYPSiläisiä oli Mallorcalla.

Kesällä kokeiltiin normaalien lenkkien lisäksi pikku retkiä, jotka aloitettiin pyöräilyviikon yöpyöräilyllä. Loppukesää kohden päiväreissut hiukan pitenivät ja poljettiin mm. kanavaristeilylle Suolahteen, Hyyppäänvuorelle ja pelaamaan frisbeegolfia Peurunkaan. Poikettiin myös yhtenä iltana Laukaan kesäteatterissa. Seuran mökillekin ajeltiin useamman kerran. Tällaiset yhden illan/päivän retket saivat hyvän vastaanoton, joten niitä kannattaa järjestää ensi kesänäkin.

Rantasalmen kanootinalushotelli.

Viime kesänä ei tehty pidempää yhteistä reissua ulkomaille, vaikka sellainen alun perin olikin suunnitelmissa. Aikataulut, lähtijät ja kohdekin hakivat liian pitkään paikkaansa, eikä homma toteutunut. Siksi käyttöön otettiin varasuunnitelma, eli ajeltiin lomakautena nopeasti kasaan kutsuttuja retkiä koto-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Keksittiin myös uusi pyöräilylaji, takaa-ajoretkipyöräily. Jos kaikki eivät ehtineet samana päivänä liikenteeseen, niin ei hätää, sillä lähteä saattoi sitten kun ehti. Tarvitsi vain ajaa aiemmin lähtenyt porukka kiinni, ja se onnistui hyvin vielä yhden vuorokauden takamatkalta, mutta kolme päivää alkoi jo olla paljon. Tästä osoituksena Teemu Tenhusen melkein 300 km vuorokaudessa polkema matka. Saimaata tuli kuitenkin kierrettyä ja kaksi kovakuntoisinta uskaltautui kokeilemaan Joroisissa meneillään ollutta oikeata teräsmieskisaa. Lastia täytyi kuitenkin vähän keventää, ja taisivat siinä rapakaaretkin jäädä nurmikolle, kun Hannu Räbinä ja Antti Poikola starttasivat pikatriathlonille (uinti 400 m – pyöräily 20 km – juoksu 5 km). Takana olleesta 500 km alkuverryttelystä huolimatta kumpaakaan ei juuri pyöräilyosuudella ohiteltu. Paluumatka ajeltiin Rautalammen vesistöä kiertäen, eikä aitoja Suonenjoen mansikoitakaan voinut jättää väliin. Kuvia Saimaan kierrokselta löytyy täältä.

Toisella pidemmällä retkellä poljettiin Ahvenanmaalle ja sehän on yleensä aina takuuvarma pyöräretkikohde; paljon hienoja maisemia, mukavia ja rauhallisia teitä ja hiukan mäkiäkin. Samaan aikaan toinen porukka kiersi Turun saaristoa ja Airiston seutua, tosin emme tavanneet toisiamme, sillä sen verran reitit erosivat. Todettiin kuitenkin, että kannattaa ehdottomasti poikkeilla virallisen saariston rengastien ulkopuolelle pienten saarten rauhallisille ja idyllisille teille. Retkikuvat, kuten kaikki muutkin seuran tapahtumien kuvat, löytyvät netistä seuran sivuilta kohdasta: Kuvagalleria-> Picasa- Kuvagalleria.

Reissuilta kertyi paljon hauskoja muistoja ja muutamia ensikertalaisia retkipyöräilijöitäkin oli matkassa, mikä on aina mukavaa. Ensi kesän retkistä ei vielä ole tarkkaa tietoa, mutta paineita ja alustavia kaavailuja ainakin seuraaville reissuille olisi: Mallorca keväällä, Tonavan jokireitti Saksasta Unkariin pääsiäisen aikaan, kesällä Alpeille ja juhannuksen aikaan Kanadaan Vancouveriin(VeloCity-konferenssi) ja USAn Portlandiin. Toivottavasti edes osa niistä toteutuu, ja jos olet lähdössä jonnekin muualle ja kaipaat matkaseuraa, niin ilmoittele toisille seuralaisille!

Esa Rantakangas

 

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Virtuaalipyörätie

by admin on 24.1.2012 · 2 comments

Suomessa on reilut 16 000 kilometriä pyörätietä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, paljonko siitä määrästä on oikeasti ajokelpoista ja turvallista. Kuvan tie on aivan kotinurkiltani. Onkohan tämä jäänyt jotenkin kesken? Pari vuotta se on odotellut viimeistelyä. Ihmettelen vain, miksi pyörätien merkki on pitänyt tuoda paikalle ensimmäisessä kuormassa kaivinkoneen kanssa? Eikö oikea työjärjestys olisi se, että liikennemerkit asennetaan lopuksi työn valmistuttua? Tuntuu ehkä pieneltä asialta, mutta juridisestihan tilanne on täysin selvä. Tässä on pyörätie, jota on pakko käyttää kuljettaessa uudelle asuntoalueelle. Eikä tämä ole mitenkään ainutlaatuinen pätkä, näitä ajokelvottomia pätkiä tulee pyöräretkeillessä vastaan päivittäin useita.

virtuaalipyörätie

Ajaisitko tätä 2 vuotta vanhaa pyörätietä?

Facebooktwittergoogle_plus

{ 2 comments }

Mutta niitä odotellessa kannattaa seurata Jyväskylän kaupunkifillari – blogia, jossa on myös paljon hyvää pyöräilyasiaa: Linkki

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Helsingissä on uudistettu pyöräliikenneverkon suunnitteluperiaatteita. Nämä ovat myös kehittyneet entisistä huomattavasti. Kannattaa tutustua osoitteessa: Pyöräliikenteen verkkotason suunnitteluperiaatteet.

Itse jäin miettimään, mihin osastoon tai suunnitelmaan kuuluvat “Muut yhteydet / Perusverkko”. Reittien jatkuvuus ja yhtenäisyys on toki oleellinen asia, mutta riittääkö se? Suomen ongelmahan ei ole niinkään se, että meillä ei olisi pyöräteitä kilometreissä riittävästi, vaan ongelma on nimen osaan se, että pyöräilijän näkökulma otetaan huomioon vain ja ainoastaan kun rakennetaan kevytväylää tai pyörätietä, tosin siinäkin olisi huomattavasti parantamisen varaa. Tämä aiheuttaa sen, että vain näillä osuuksilla pääsee pyöräilemään edes suurin piirtein järkevästi, muualla pyöräilyä ei huomioida mitenkään. Pyöräilymaissahan nimen omaan pyöräily otetaan huomioon joka pihassa, tonttiliittymässä, parkkipaikalla, asuntokadulla jne. Siksi siellä on helppo lähteä kotiovelta liikkeelle ja ajella tavallisia autokatuja pitkin lähimmälle pikapyörätielle, ja työpaikan päässä sama asia. Siis täytyy pitää huoli, että myös perusverkon rakennusohjeistukset mahdollistavat pyöräilyn.

 

pyoraliikenneverkko

Pyöräliikenneverkon malli

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

vantaa

Uusi suunnitteluohje

Vantaan kaupungin uusi pyöräliikenteen suunnitteluohje on vuosikymmeniin tärkein dokumentti suomalaisessa pyöräilyssä. Tässä on kerätty varsin hyvin samoihin kansiin toimivaan pyöräliikenteeseen tarvittavat perusasiat. Myös Helsingin kaupunki on uusimassa ohjeistustaan ja sen piti valmistua vuoden 2011 aikana, mutta en ole vielä nähnyt sitä. Luonnollisesti molemmat tulevat olemaan hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Julkaisun voi ladata Vantaan kaupungin nettisivuilta osoitteesta: pyöräliikenteen suunnitteluohje

Lueskelin ohjeistuksen läpi heti tuoreeltaan kesällä ja mieleen tuli seuraavanlaisia kommentteja:

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Olin kesällä 2010 kolme viikkoa retkeilemässä Euroopassa. Pyöräilin viikon yksikseni Ruotsissa Tukholman seudulla ja Jyväskylän Pyöräilyseuran porukan kanssa Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa. Välillä siirryimme paikasta toiseen junalla retkipyörien kanssa. Matkalla tapahtui kaikenlaista kivaa, josta kerron seuraavassa. Samalla tässä on pienimuotoinen selvitys polkupyörän kuljettamisesta junassa eri maissa. Tarina on sen verran pitkä, että en muotoile sitä tähän nettisivulle, vaan voit ladata sen suoraan pdf-muodossa tästä:

Pyörä on juuri saatu alas uudesta vanhanmallisesta konduktöörivaunusta Malmö syd -asemalla..

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tämä tarina on osittain julkaistu JYPS:in lehdessä 2009.

Makuja ja tuoksuja

Perinteisen matkakertomuksen sijaan kirjoitan tällä kertaa vähän filosofisempia mietteitä pyöräretkillä vastaan tulleista asioista. Ajelin viime kesänä n. 3100 km pyöräretkeilyä Suomessa. Terveys reistaili sen verran, että kovin kauaksi kotoa en tohtinut lähteä ja Euroopan kierros siirtyi jälleen tuonnemmaksi. Tuli ajeltua yli 60 kunnan alueella ja kymmeniä kaupunkeja ja taajamiakin nähtyä Ahvenanmaalta Ivaloon ja Simpeleeltä Pietarsaareen. Paljon ehti nähdä ja ajatella kaikenlaisia pyöräilyyn liittyviä asioita. Kesä oli keleiltään mahtava, sillä onnistuin olemaan enimmäkseen aina siellä, missä aurinko paistoi. Hellettä ei juuri ollut, mutta ei satanutkaan kuin se normaalimäärä, eli yksi kunnon sadepäivä viikossa.

Kesä oli todellinen mansikkakesä! En muista koskaan nähneeni tien varressa niin paljoa ahomansikoita kuin viime kesänä. Niitä oli pitkin Suomea, mutta varsinkin Saimaan kierroksella teitä reunusti monin paikoin suorastaan punainen mansikkamatto. Oli pakko aina välillä syödä kyläteiden varsilta kourakaupalla näitä herkkuja. Syksymmällä ruskan lähestyessä oli puolukoita myös hyvin tarjolla, ja matkalla rannikkoa pitkin Ouluun en sitten kauheasti muuta evästä tarvinnutkaan. Tauon tullen pieni koukkaus metsätietä sivuun, ja aina sai syödä vatsansa täyteen. Vadelmia oli suurin piirtein normaalisti.

Mansikkatauolla

Tuuli vinkuu

Pyöräilijät puhuvat usein tuulesta. Se kun tuppaa aina olemaan vastaan. Viime kesä tarjosi sekä rankimman vastatuulipäivän, että myös kovimman myötätuulen, missä koskaan olen ajanut. Biopositiivisena ihmisenä muistelen vain tuota jälkimmäistä. Säätiedotus lupasi etelänpuoleista myrskyä viimeiselle etapille Siikajoelta Ouluun. Ajelin aivan meren rantaa myötäillen alkumatkan ja Limingan jälkeen otin kurssin melkein suoraan pohjoiseen. Tuuli oli jo herännyt aamutokkurastaan täyteen uhoon. Alkoi Limingan valtava peltoaukea. Tauon jälkeen raskas täyteen lastattu pystyasentoinen retkipyöräni kulki aivan lepopulssilla reilut 25 km/h. Aloin polkea normaalilla matkateholla. Kun pääsin kunnolla aukealle metsän suojasta, oli vauhti saman tien rapiat 35 km/h. Tätä jatkui kilometrikaupalla ajaessani viivasuoraa kapeahkoa tietä kohti pohjoista. Peltoaukean keskivaiheilla vauhti alkoi pomppia yli 40 km/h, ja puuskan iskiessä täytyi ohjata tosissaan, että pysyi suurin piirtein omalla ajolinjallaan. Aloin polkea itsekin vähän reilummin ja meno muuttui aivan huikeaksi. Pari – kolme viimeistä kilometriä oli sellaista menoa, että en ehtinyt seurata edes nopeusmittaria, vaan kaikki keskittyminen meni suoraan ajamiseen, että muutamat takaa tulevat autot pääsivät sujuvasti ohitseni. Tunne oli jotenkin aavemainen, koska nopeudesta huolimatta vauhtituuli ei juuri tuntunut naamalla ja pyörä tuntui välillä suorastaan loikkivan eteenpäin. Oli outoa kokea vauhdin hurmaa keskellä tasaista peltoa!

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tämä tarina on julkaistu alun perin JYPS:in jäsenlehdessä 2008.

Hollannista puhutaan usein pyöräilymaana, mutta aika harva suomalainen pyöräilijä on kuitenkaan käynyt paikan päällä ajelemassa. Matka on sen verran pitkä, että autolla ei viitsi mennä, ja polkupyörän vuokraaminen tuntuu meistä aika oudolta vaihtoehdolta. Oman pyörän kuljettamisessa lentokoneessa on myös oma vaivansa. Hollanti on kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen pyöräilymaa!

Hollannissa pyörävuokraamoita on miltei jokaisella rautatieasemalla ja kylällä. Kevyempään retkeilyyn sieltä saa aivan kelvollista kalustoa, mutta toki pyöräilyfriikki vie oman pyöränsä mukanaan. Ulkomaisia pyöräretkeilijöitä palvellaan hyvin, ja ilmapiiri maassa on muutenkin mukavan leppoisa. Siellä oppii pakostakin monenlaista pyöräilystä ja pyöräilykulttuurista. Itse ainakin olen menossa sinne vielä kolmannenkin kerran!

Hollantilaista maalaismaisemaa

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

levahdyspaikka

Miksi pyörätieltä ei ole liittymää levähdyspaikalle?

Menneenä kesänä törmäsin useita kertoja erääseen mielenkiintoiseen ilmiöön. Maanteiden levähdyspaikkoja ei ole näköjään lainkaan tarkoitettu pyöräilijöille! Jos pyörätie kulkee kokonaan erillään maantien sivussa, niin siltä ei ole koskaan liittymää ajoradan vieressä olevalle levähdyspaikalle. En tiedä miksi en ole tätä ennen oivaltanut, vai olenko vain pitänyt niitä yksittäisinä lipsahduksina. Nyt niitä tuli kuitenkin pienessä ajassa vastaan niin monta, että tajusin käytännön olevan maan tapa.

Tällainen tilannehan on esimerkiksi (kuvassa) Jyväskylän ja Laukaan välillä Vihtavuoren paikkeilla olevalla levähdyspaikalla. Siinä pyörätien ja levähdyspaikan välillä on oja, vaikka ne ovat aivan vierekkäin. Levähdyspaikalle pääsee vain karauttamalla ojan yli niin että lasinsirut kilisevät ja savi roiskuu.

Vastaan tuli myös sellaisia versioita levähdyspaikoista, joissa ojan lisäksi oli vielä jotain ruusu- tai pensasaitaa karkottamassa pyöräilijöitä levähdyspaikalta. Välissä saattoi olla myös kymmeniä metrejä mäntyistä kangasmaata, jota pitkin välillä kävelin penkeille istuskelemaan ja jalkoja lepuuttamaan. Liikennesuunnittelijoiden mielestä pyöräilijät näyttävät siis olevan niin kovakuntoista porukkaa, että he eivät levähdyspaikkoja tarvitse!

Ymmärrän, ettei kannata rakentaa 50 metriä tietä pelkästään liittymäksi levähdyspaikalle, mutta kyllä aivan vieressä olevat levähdyspaikat pitäisi kytkeä pyöräteihin! Varsinkin katoksella, pöydällä ja hyvillä penkeillä varustetut levähdyspaikat ovat pyöräilijöille todella tarpeellisia – erityisesti sateella. Roskakorit ovat myös erittäin tarpeellisia ja hyödyllisiä pyöräteiden varsilla.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Olin syyskuussa 2009 Wienissä reilun viikon tutustumassa kaupungin pyöräilyoloihin. Kaupungin lisäksi tutustuin hiukan maaseutuun ja Tonavan pyörämatkailureittiin välillä Wien-Bratislava. Millaista pyöräily miljoonakaupungissa on? Onko Wien jo oikea pyöräilykaupunki? Se selviää seuraavasta linkistä, josta voit ladata raportin pdf-muodossa.

Wien on puistojen kaupunki.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Roskakori pyöräilijöille

by admin on 23.1.2012 · 0 comments

Mitä pyöräilijä inhoaa kaikista eniten? Väärin, ei toki mäkiä, vaan turhia pysähdyksiä. Tämä saattaa tuntua äkkiseltään oudolta, mutta kun on ajellut erittäin esteettömillä ja jatkuvuudeltaan hyvillä pyöräteillä, yksi suomalaisessa pyöräilyssä eniten ärsyttävä tekijä ovat tuhannet turhat pysähdykset ja jarrutukset. Pyöräilijät ovat luonnostaan erittäin laiskoja pysähtymään, ja siksi heitä varten kannattaa rakentaa risteysten läheisyyteen heittoroskakoreja. Niihin voi viskata roskat ohi ajaessa ja näin roskia ei lipsahda tien oheen.

Ensimmäisessä kuvassa on perinteinen hollantilainen malli, joita on kaikkein eniten. Jäljempänä on ulkonäöltään siistimpiä versioita, joissa pysyvät myös pienet roskat. Tällaiset roskakorit ovat levinneet myös Tanskaan. Viimeinen toteutus on Kööpenhaminasta pyöräreitin varrelta.

 

img_5515_rajattu

Perinteinen roskakori polkupyöräilijöille

img_6167

Metallinen ja hiukan siistimpi versio

img_6563_rajattu

Suljettu versio, jossa roskat eivät näy.

Pyörätien roskakorit Kööpenhaminasta

Roskakorit molempiin suuntiin Kööpenhaminasta.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Vaikuttajien luento 2011

by admin on 22.1.2012 · 0 comments

Tässä on pyöräilyviikolla 2011 pitämämme luento Jyväskylän vaikuttajille. Linkki luentomateriaaliin.

Luento 2011

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Vaikuttajien luento 2010

by admin on 22.1.2012 · 0 comments

Tässä on pyöräilyviikolla 2010 pitämämme luento Jyväskylän vaikuttajille. Linkki luentomateriaaliin.

Luento 2010

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Vaikuttajien luento 2009

by admin on 22.1.2012 · 0 comments

Tässä on pyöräilyviikolla 2009 pitämämme luento Jyväskylän vaikuttajille. Linkki luentomateriaaliin.

Luento 2009

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Pyöräilyn perusteet

by admin on 22.1.2012 · 0 comments

Jos olet aloittelemassa pyöräilijäuraasi, kannattaa ehkä lukaista tämä muutama vuosi sitten Jyväskylän pyöräilyviikolla pidetty esitys. Sen tarkoituksena on tehdä pyörällä ajajasta pyöräilijä, eli hiukan opettaa pyöräilyn perusteita, ettei jokaisen tarvitsisi tehdä samoja virheitä, kipeyttää paikkojaan ja sipata välillä tien poskeen. Luentomateriaali löytyy tästä linkistä:

Vaihteiston käyttö

 

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }