June 2012

perjantai 8.6.2012 (pyöräilyä 57 km)

Aamuverryttelyksi kävimme testaamassa majapaikan viereistä luontopolkua, jonka piti liittyä jotenkin Viikinkeihin, ja liittyihän se, rinteessä oli hautakumpuja. Harmiksemme myös hyttyset olivat päättäneet kiertää saman lenkin, eikä metsässä viitsinyt pidemmäksi aikaa pysähtyä opastauluja lueskelemaan. Kuten majapaikkammekin, luontopolkukin oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Lähdimme liikkeelle pari kilometriä samaa tietä, josta tulimmekin. Kärlaxin kylästä tähystimme tankkauspaikkaa itsellemme, mutta sellainen löytyi vain autoille – aamukahvit jäivät tuonnemmaksi. Siitä lähdimme pujottelemaan pikkuteitä pitkin kohti Vaasaa, tie loikkasi välillä 8-tien toiselle puolellekin. Kunin paikkeilla tie kävi tosi pieneksi, ja pelkäsin sen kohta loppuvan kokonaan, mutta sitten vastaan tupsahtikin luontoalue parkkipaikkoineen ja reitteineen, sekä isompi tie. Ilmansuunta oli kyllä pysynyt koko ajan oikeana, joten siitä en ollut huolissani, Vaasaa kohti mentiin, mutta ainahan on umpikujan mahdollisuus. Näin pienillä teillä ei enää voi luottaa peruskarttaan, niihin ei kovin pieniä teitä ole merkitty. Mutta luonto oli nättiä ja tie toi koulun viereen, jossa pidimme huoltotaukoa ja säädimme vaatetusta sopivaksi, oli tulossa aika lämmin päivä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

torstai 7.6.2012 (pyöräilyä 131 km)

Oleilu Kokkolassa oli ohi ja suunnittelimme retkemme jatkoa. Naiset olivat jutelleet keskenään, että voisi olla sittenkin järkevintä palata rannikkoa pitkin Vaasaan, josta pääsisi taas junalla kätevästi ajoissa kotiin Jyväskylään, koska maanantaina oli pakko olla jo muissa touhuissa. Sisämaan aika yksitotiset maisemat eivät myöskään oikein houkutelleet, etenkään sateella, koska loppuviikoksi oli luvattu sadekuuroja sisämaahan, mutta aivan rannikolla pitäisi olla poutaa. Lisäksi Vaasaan polkemalla saisimme yhden selkeän pätkän lisää rannikkopyöräilyymme. Mehän olemme ajamassa koko Suomen rannikkoa läpi Virolahdelta Kemiin vähän kerrassaan. Virolahdelta Turkuun on jo poljettu porukalla, ja nyt tulisi sitten Vaasa – Kokkola väli tutkituksi. (kuva: aina ei pyöräretkellä ole hyvä keli. Mökissä pakkaaminen kuitenkin sujuu kuivana, toisin kuin teltasta lähdettäessä)

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

keskiviikko 6.6.2012 (pyöräilyä 25 km)

Tänään oli vuorossa kevyt päivä laivamatkaillen ulkosaariston majakkasaarelle. Aamu alkoi polkaisulla aamupalalle ABC- huoltoasemalle, joka oli varma paikka saada tukeva aamupala. Menomatkan reittivalinta ei ollut kovin suora, koska emme hoksanneet oikaista rautatien ali, vaan kiersimme autotien reunoja pitkin. Aamupala tuli mätettyä ja polkaisimme suoraan keskustaan vähän shoppailemaan, mutta olimme etuajassa ja melkein kaikki kaupat olivat vielä kiinni, kuten myös kirjasto. Jäi hyvää aikaa ihmetellä Kokkolan kävelykatua ja kävelykeskustaa kokonaisuudessaan. Valitettavasti tästä on hyvin vaikea löytää pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta mitään positiivista. Toteutus on äärimmäisen sekava ja hankalakäyttöinen. Päivittäinen helppo asiointi ei täällä onnistu lainkaan. Näitä samoja asioita mietiskelin toki jo vuosi sitten, kun vietin täällä pitkän viikonlopun kaupungin liikennejärjestelmää tutkiskellen, tämä kaikki vuoden pyöräilykaupunki -meriitin vuoksi.

Kun rakennetaan 2000-luvun kaupunkikeskustaa, jossa olisi tarkoitus liikkua pääasiassa jalan ja pyöräillen, silloin koko suunnittelu lähtee siitä, että siellä myös pystyy liikkumaan äärimmäisen helposti jalan ja pyörällä. Nyt tämä perusehto ei täyty Kokkolassa lainkaan, joten minä ainakaan en ymmärrä, mihin tarkoitukseen koko kävelykeskusta on rakennettu. Tasaiseksi laatoitetulla varsinaisella kävelykatuosuudella on kaikkea mahdollista sikin sokin – jopa esiintymislava tukkimassa melkein koko kadun – joten alueella ei ole lainkaan ilmeisiä ja toimivia kävelyreittejä, pyöräilyreiteistä nyt puhumattakaan. Mitä tekee kävelykadulla, jossa kukaan ei kävele? Kaikki jalankulkijat pyrkivät viimeiseen asti kulkemaan talojen seinustoilla. Kun tällaisella toteutuksella yrittää kilpailla ympäristön ostosparatiisien kanssa, joissa on helppoa ja esteetöntä liikkua jalan, ei hyvältä näytä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

tiistai 5.6.2012 (pyöräilyä 67 km)

Päivän tavoitteena oli ajaa Kokkolaan, joka olisi retkemme kääntöpaikka. Siellä yöpyisimme 2 yötä. Sen jälkeen alkaisimme palata kohti Jyväskylää vielä avoinna olevaa reittiä pitkin. Tälle päivälle oli luvassa komeita maisemia, sillä edessä olisi seitsemän sillan saaristo. Käytännössähän siltoja on riittänyt joka päivälle useita, mutta tänään ajaisimme läpi saaristoreitin koukkien saarelta toiselle. Vaikka reitti oli jo kaikille jollain tapaa entuudestaankin tuttu, on se aina katsomisen arvoinen ja eittämättä yksi Suomen hienoimmista pyöräreiteistä. Tällä Pietarsaaren ja Kokkolan välisellä reitillä on myös koko matkalla kevytväylä, joten maisemien ihasteluun on hyvät olosuhteet. Kevytväylä kulkee autotiestä selvästi erillään muutaman kymmenen metrin päässä siltoja lukuun ottamatta. Pyöräillä saa melko lailla omassa rauhassaan, vain liikennemelu häiritsee jonkin verran. (kuva yllä: seitsemän sillan reitin maisemia)

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

maanantai 4.6.2012 (pyöräilyä 87 km)

Päivän ohjelmana oli polkaisu Pietarsaareen. Aamulla ei hötkyilty lähdön kanssa, koska tarkoituksenamme oli poiketa heti alkumatkasta Juhani Palmun taidegalleriassa Voltin paikkeilla. Tietojemme mukaan gallerian piti aueta kello 10 . Aamulla teimme heti alkuunsa pienen kiemuran, koska lähdimme aika huolettomasti liikkeelle pitkin hiekkatietä, joka ei sitten vienytkään joen yli. Paluu miltei lähtöpisteeseen ja isompaa selkeää reittiä kohti Alahärmää. Tie näytti aika paksulta kartalla, mutta se olikin aivan ihanteellinen pyöräretkeilyyn. Jälleen poljettiin maalaismaisemassa täyteen loistoon puhkeavan luonnon keskellä. Matkaa Härmän taajamien välillä oli vain kymmenkunta kilometriä, joten kohta lähestyimme jälleen uutta taajamaa, johon Power Park- huvipuisto toi oman leimansa. Kiertelimme tovin keskustassa, mutta kahvilaa ei tullut vastaan, ja museokin oli vasta siivousvaiheessa, joten jatkoimme matkaa. (kuva:Tuijan uudet pyörälaukut olivat maaston väriset)

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Sunnuntai 3.6.2012 (pyöräilyä 73 km)

Lähdimme tänään viikon pyöräretkelle Pohjanmaalle. Hajurakoa Jyväskylään otimme aluksi junalla muutaman tunnin verran, Seinäjoelle saakka. Matkaa tehtiin nostalgisesti vanhalla pikajunalla dieselveturin vetämänä, kiskot kolisivat vanhaan tyyliin ja pysähdyksiä oli usein. Onneksi VR omistaa vielä muutaman tällaisen laatujunan, jossa on kunnollinen konduktöörivaunu. Sinne mahtui 4 pyörää laukkuineen ongelmitta, ja kaikkiaanhan sinne menee kymmenkunta pyörää, jos hiukan tunkee. Millään muulla junalla tällainen retkelle lähtö ei olisi onnistunutkaan.

Seinäjoella meillä oli ongelmia päästä keskellä ratapihaa olevalta laiturilta maailmalle, piti puljata kahden hissin kanssa. Mutta sitten koitti tämä pyöräretkeilijän autuuden tunne – täydellinen vapaus aikatauluista ja muusta maailmasta. Otimme suunnan kohti Nurmoa, jonne oli vain pikku polkaisu. Käytimme päivän mittaan lähes pelkästään pyöräilykartan valmiita reittejä ja Nurmon jälkeen suuntasimme kohti Lapuaa reittiä 19 pitkin. Nämä reitithän ovat yleensä pienempiä ja rauhallisempia teitä. (kuvassa vasemmalta: Nikke, Tuija ja Eija).

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }