Sunnuntai 1.4.2012 (0 km pyöräilyä)
Ohjelmassa oli kokopäiväinen bussimatka 16 hengen porukalla Budapestin itä- ja koillispuolelle Egerin kaupunkiin. Pikkubussissa oli pääasiassa lukiokavereitani Ähtärin lukiosta kirjoitusvuodelta -78. Kohdekaupunki on tunnettu suolamuodostelmistaan ja kylpylästä, jossa tietenkin piti käydä pulikoimassa pari tuntia. Bussimatka tiesi aikaista herätystä, sillä matkaan lähdettiin kello 8:00 aamulla toiselta puolelta kaupunkia. Emme lähteneet polkemaan aamutuimaan reilun 10 km matkaa, koska emme löytäneet kunnollista parkkipaikkaa pyörillemme bussin lähtöpaikalta, vaikka kävimme aluetta edellisenä päivänä vakoilemassa. Ison rautatieaseman nurkat eivät ole oikein hyvä säilytyspaikka normaalia paremmille vuokrapyörille, vaikka niissä onkin järeät skootterin lukot käytössä.
Lukioaikainen luokkakaverini Ari Kormi on asunut yli 20 vuotta Unkarissa ja hän toimi ansiokkaasti oppaana bussimatkalla, ja toimi myös luokkakokouksemme paikallisena järjestäjänä. Bussimatkalla kuuntelimme mielenkiinnolla Arin kertomusta elämästä Unkarissa ja matkan varrella vastaan tuleista asioista. Suurkiitokset Arille esittelyistä!
Poikkesimme bussimatkalla aamukahville, mutta kuppilan kahvinkeitin olikin epäkunnossa, joten meille tuli jäätelötauko kahvitauon sijaan, ellei sitten tyytynyt limsa- ja kaljalinjaan. Mutta mitäs pienistä.
Egerin kylpylä löytyi ja siellä oli tilaa pulikoida ihan hyvin. Altaita oli jos vaikka minkälaisia, ja saunaosastokin olisi ollut, mutta siitä pyydettiin eri hinta, joten jätimme kokeilematta. Osassa altaista näkyvyys oli aika heikko voimakkaan suolapitoisuuden vuoksi, mutta onneksi vedessä riitti lämpöä n. 38 astetta. Mukava oli lillua, eihän näissä oikein uida voi.
Egerin Valley of Beautiful Women -laakso on kuuluisa viinientestauspaikka. Siellä on vieri vieressä viinikellareita, joissa voi maistaa eri viinilajeja tipoittain, ostaa laseittain, pulloittain,kanistereittain tai vaikka kuinka suuria määriä. Kellarit ovat aivan vieri vieressä, joten puolen kilometrin kävelyllä saa tutkittua kymmenien valmistajien viinit. Tätä ihmettelimme ja siemailimme vähän maistiaisia aurinkoisilla terasseilla, joihin puhalsi jääkylmä viima.
Matkalla nähtiin myös Unkarilaisia peltoaukeita, jotka pistivät jopa pohjalaisen ihmettelemään täkäläisiä lakeuksia. Peltoaukeiden loppua ei aina näkynyt ja kaukaisuuden puista näkyi vain latvatupsuja, aivan kuten meren saarista, koska maa ehti kaareutua ennen pellon reunaa. Peltokoot ovat tuhansia hehtaareita ja oppaamme mukaan hän tunsi henkilökohtaisesti 12 500 hehtaarin maanviljelijän. Oma puolen hehtaarin peltotilkkumme Etelä-Pohjanmaalla alkoi tuntua aika pieneltä.
Maanantai 2.4.2012 (pyöräilyä 56 km)
Päivän ohjelmassa oli Tonavan vartta ajaminen etelää kohti ja kaiken kivan tutkiminen. Pituutta päivälle tuli melkein 12 tuntia, mutta siihen sisältyi illalla reilun tunnin klassisen musiikin konsertti eräässä kirkossa. Eihän kaupunkilomalla kilometrejä kauheasti kerry, koska ajaminen on hidasta ja nykivää kaupunkialueella. Mutta parasta onkin juuri se, että voi liikkua täysin oman aikataulun mukaan ja tutkia juuri sitä mitä haluaa. Tuona aikana kuitenkin kiipeiltiin kahdella kukkulalla ja ajettiin joenrantaa kaupungin laidalta toiselle – molempiin suuntiin.
Päivän mittaan tutkimme Linnavuorta valtavine kuninkaanlinnoineen, ja vapaudenpatsaan Gellértinvuorta. Sieltä huomasi hyvin, mistä tunnistaa pikkukaupungin ja miljoonakaupungin. Budapestin kaupunki levittäytyy tasaisena mattona kymmenkunta kilometriä joka suuntaan vuorilta katsottuna, eikä kaupunki toki siihenkään lopu, vaan bussiretkellämme Ari kertoi, että koko kaupungin halkaisijana esikaupunkeineen pidetään noin 60 kilometriä.
Poikkesimme myös kauppahallissa, joka oli valtava. Tuli mieleen, että täältäköhän nuo Ideaparkit on keksitty, on sitä ennenkin osattu rakentaa valtavia kauppakeskuksia, tosin eri nimellä.
Konsertti oli ihan hyvä viiden viulistin ja yhden sellistin kokoonpanolla. Ohjelmistossa oli keväisen reippaita esityksiä, ei Bachin oratorioita, vaikka kirkossa oltiinkin. Sopivaa taidenäyttelyä ei vielä ole tullut vastaan, vaikka kylpyläreissulla hotellin puolella saatiinkin jo esimakua taidenäyttelystä.
Tänään löysin myös hyvän T-paidan, josta olisi oikeastaan voinut tehdä luokkapaidan porukallemme, mutta valitettavasti muut ehtivät jo lähteä kotia kohti. Olisikohan myös I Cycle Jkl – paitojen aihetta pitänyt sittenkin miettiä tarkemmin. Budapestissa ovat keksineet tällaisen lyömättömän idean.
