Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 3/7.

tiistai 5.6.2012 (pyöräilyä 67 km)

karavaani pellolla
Upeita maisemia seitsemän sillan reitillä!

Päivän tavoitteena oli ajaa Kokkolaan, joka olisi retkemme kääntöpaikka. Siellä yöpyisimme 2 yötä. Sen jälkeen alkaisimme palata kohti Jyväskylää vielä avoinna olevaa reittiä pitkin. Tälle päivälle oli luvassa komeita maisemia, sillä edessä olisi seitsemän sillan saaristo. Käytännössähän siltoja on riittänyt joka päivälle useita, mutta tänään ajaisimme läpi saaristoreitin koukkien saarelta toiselle. Vaikka reitti oli jo kaikille jollain tapaa entuudestaankin tuttu, on se aina katsomisen arvoinen ja eittämättä yksi Suomen hienoimmista pyöräreiteistä. Tällä Pietarsaaren ja Kokkolan välisellä reitillä on myös koko matkalla kevytväylä, joten maisemien ihasteluun on hyvät olosuhteet. Kevytväylä kulkee autotiestä selvästi erillään muutaman kymmenen metrin päässä siltoja lukuun ottamatta. Pyöräillä saa melko lailla omassa rauhassaan, vain liikennemelu häiritsee jonkin verran.

karavaani pellolla
Aspegrenin puutarhan loistoa

Pietarsaaressakin on monenlaista katseltavaa ja tällä kertaa keskityimme puistoihin ja viheralueisiin sekä kävelykatuun. Jo illalla tutkimme pari hienoa puistoa, joista aivan hotellimme vieressä oli Koulupuisto. Aamulla päätimme käydä vielä tutkimassa toista kuuluisaa paikkaa, Aspegrenin puutarhaa. Sattumoisin paikka avattiin yleisölle juuri samana päivänä, tosin taisimme olla vielä vähän etuajassa ja taisimme saapua paikalle vielä väärästä portista, lantakasojen vierestä. Mutta mitä pienistä, pyörät laitettiin parkkiin tukevaa kiviaitaa vasten ja paikkoja tutkimaan. Alue on alun perin ollut pappilan puutarha, joten ympäristössä on paljon muutakin katsottavaa museoineen, mutta vielä ne olivat kiinni. Kasvit eivät vielä olleet parhaimmillaan, kylvökonetta työnneltiin ahkerasti, mutta muutamat kevätkukkia kasvavat alueet olivat jo loistossaan. Alue oli kokonaisuutenaan erikoinen ja miellyttävä, vaikka aamukahvit jäivätkin tällä kertaa saamatta.

karavaani pellolla
Pietarsaaren viihtyisää kävelykatua

Pietarsaaressa on myös uusi kävelykatu, jota olen nyt parina kesänä päässyt pikaisesti tutkiskelemaan. Toteutus on poikkeuksellisen onnistunut esteettömyydeltään ja käytettävyydeltään, mutta jotenkin siitä jää hiukan vaisu tunnelma. Katu on aika leveä ja väkeä on vähän, joten kovin tiivis tunnelma täällä ei pääse syntymään. Pyörällä täällä pääsee kuitenkin mukavasti liikkeelle, joten siltä osin asiointi sujuu mukavasti. Jäin miettimään, onko tämä oikeassa paikassa? Ovatko ihmiset luonnostaan jossain muualla, vai eikö täällä vain ole asukkaita? Kävelykadun pohja on kuitenkin toimiva, joten tästä on hyvä jatkaa ja täydentää kokonaisuutta. Kasvunvaraa on kerrankin riittävästi, joten toivottavasti Pietarsaari on muuttovoittoinen kaupunki.

Oli aika suunnata uusiin seikkailuihin kohti pohjoista. Suora suunta läpi kaupungin kohti merenrantaa ja saaristotien alkua. Aamu oli alkanut aika pilvisenä ja nyt päälle näytti käyvän matkan ensimmäinen sadekuuro. Tähän mennessä sää oli ollut poutainen mutta viileä, vaikka alun perin tälle viikolle luvattiin kovia sateita. Eihän kesäinen kuurottainen sade juurikaan haittaa retkipyöräilyä, mutta nyt aamutuimaan oli vielä hyvin viileää, selvästi alle 10 astetta. Kylmä sade ei ole kovin mukavaa, ja kun kohdalle sattui marketti, kurvasimme pihaan. Meillä ei ollut mielikuvaa saaristoreitin kauppapalveluista, ja edellisestä päivästä viisastuneina päätimme täydentää eväsvarastot heti aamutuimaan. Sade tuntui jatkuvan ja kaupan eteen parkkeerasi muitakin pyöräilijöitä sadetta pitämään.

karavaani pellolla
Yksi seitsemästä sillasta

Kauppareissun jälkeen sade jatkui yhä reippaana ja puimme päälle sadevarustuksen. Kait saaristoreitille olisi mennyt jostain pyörätiekin, mutta nyt oikaisimme läpi viereisen asuntoalueen, päätyen osin umpikujaan. Peruutimme vähän takaisin ja ajoimme pitkin isoa autokatua liikenteen seassa merenrantaan ja paperitehtaan viereen. Olimme oikeassa paikassa ja seitsemän sillan saaristo edessämme. Sade kuitenkin jatkui, mutta ei se ainakaan pahenemaan päin ollut. Parin ensimmäisen sillan jälkeen sadepilvet alkoivat haihtua, mutta keli jäi pilvisen nuhruiseksi. Nyt saaristoreitti ei oikein ollut parhaimmillaan.

karavaani pellolla
Bosundin venerantoja

Reitin hyvänä puolena on se, että siitä löytyy myös erilaisia variaatioita. Jos haluaa vain puskea suoraan Kokkolaan, voi ajaa koko matkan suoraa kevytväylää pitkin. Mikäli haluaa nähdä rannikon elämää, voi koukkia molemmilla puolen olevien taajamien ja kalastajakylien kautta. Kannattaa kuitenkin huomioida lisäkilometrit ja hiukan mäkinen saariston maasto, sillä koukkimalla päivämatkaa saa pidennettyä huomattavia määriä. Meri kun on paennut paikoin aika kauaksi tiestä.
 

karavaani pellolla
Öjan kylän venesataman kahvila

Me koukkasimme sen verran, että kävimme Bosundin kalasatamassa ja Öjan pienvenesataman kahvilassa. Reitti oli hieno ja venesatama muutenkin rauhallinen ja viihtyisä uuden ja vanhan rakennuskannan sekoitus. Onnistuimme tällä koukkauksella myös kiertämään viimeisen meidän kastelua yrittäneen kuuropilven, ja ajelimme vähitellen yli viimeisen sillan mantereen puolelle ja kohti Kokkolaa valtatien vieressä kulkevaa kevytväylää pitkin. Yritimme suunnistaa suoraan kohti Kokkolan toria ja matkailuneuvontaa, josta saisi ostaa liput seuraavan päivän laivamatkaamme varten Tankarin majakkasaarelle. Suunnistus onnistui, mutta pyörien parkkeeraus ei niinkään. Lastattuja retkipyöriä kun ei yleensä voi parkkeerata virallisiin pyörätelineisiin pyörää rikkomatta, niin parkkeerasimme ne torin reunaan – mutta tietysti keskelle pyörätietä, jota ei pystynyt päättelemään muusta kuin vilkkaasta pyöräliikenteestä. Jokivartta kulkee kevytväylä, joka menee palan matkaa torin reunaa, vaikka ei sitä tietenkään perisuomalaiseen tapaan ole merkitty mitenkään.

karavaani pellolla
Nättejä pyöräkatoksia

Liput saatiin ja majapaikaksi oli jo aiemmin valittu Kokkola Camping mökkikylä hienojen maisemien vuoksi. Kokkolassa meidän piti myös käydä kyläilemässä, mutta nyt asiat olivat saaneet toisenlaisen käänteen. Kyläreissun sijasta meille tarjottiinkin terveyskeskuskäyntiä, jonne vierailun emäntämme oli joutunut hoitoon keuhkokuumeen takia. Naisväki poikkesi pikaisesti sairaalassa potilaan luona ja minä ja Nikke pyöräilimme ympäristössä ja pidimme taukoa ulkona. Tutkimme myös sikäläisen terveyskeskuksen hyviä pyöräparkkeja. Pihassa oli puolen tusinaa pyöräkatosta, jotka olivat nättejä, mutta pohjamuoto näytti aiheuttavan ongelmia pyörätelineiden järkevälle sijoittelulle.

Vierailun jälkeen polkaisimme rantaan ja kohti leirintäaluetta, joka olikin arki-illasta huolimatta yllättävän täynnä. Saimme vain pikku mökin ilman mukavuuksia, mutta onneksi alueella on uusi hieno huoltorakennus, joten ei hätää. Majoittumisen jälkeen polkaisimme jokivartta takaisin keskustaan ja kävimme Rossossa syömässä. Sääkin oli kirkastunut ja rannikko näytti upealta illalla, kun kiertelimme vielä viereisellä vuoden 2011 asuntomessualueella, jonka liikennejärjestelyitä mietiskelin ja kuvasin.

Vastaa

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.