Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 7/7, yhteenveto

Tämä piti kirjoittaa heti tuoreeltaan, mutta aina ei kaikki mene suunnitellusti. Läppäri kärähti, mutta juhannuskokko ei, sekä kaikkea muuta sählinkiä tuli väliin. Toivottavasti ajatukset ovat nyt sitten ehtineet jäsentyä päässä normaalia selkeämmiksi.

Kelvollinen pyöräretkeilyalue

sujuvaristeys
Tyypillistä pohjalaista pyörätietä, kohtuullisen toimivaa näillä liikennemäärillä, vaikka jalankulun kanssa yhdistettyä onkin.

Pohjanmaalla kannattaa käydä pyöräilemässä, siellä on ihan mukavat olot ja pyöräily on helppoa, koska ei tarvitse puskea ylös jyrkkiä mäkiä, jotka kuitenkin aina syövät hiukan voimia, vaikka eivät mikään este pyöräretkeilylle olekaan.

Pohjalaiset pyöräilevät itse paljon – väärin. Näin ei todellakaan ole edes tilastojen valossa. Tasainen maasto ei aikaansaa pyöräilyinnostusta, tämän olen todennut jo kymmeniä kertoja teksteissäni ja luennoissani. Käytännössä itselleni tämä konkretisoitui hyvin parikymmentä vuotta sitten, kun eräänä kauniina kesäiltana päätin polkaista vähän pidemmän lenkin Lehtimäen, Alajärven, Kuortaneen ja Lapuan kautta. Matkalla näin kokonaista 5 muuta pyöräilijää, mutta leikkuupuimureita n. 15 kpl. Tästä voi päätellä suoraan, että Pohjanmaalla ajetaan leikkuupuimurilla kolme kertaa enemmän kuin pyörällä. Asiaan tosin vaikutti hiukan se, että puintikausi oli kiivaimmillaan, mutta tilanne ei poikkea suuresti normaalista. Pärisevä laite vain vaihtuu, ja tuolloin iltalenkkini aikaan ei vielä edes tunnettu mönkijöitä, joilla monet kesämökkiläiset nykyään hakevat postinsa parinsadan metrin päässä olevasta laatikosta.

Miksi lakeuksilla ei pyöräillä enemmän?

Tämä on vaivannut mieltäni vuosikymmeniä, mutta valmista vastausta ei ole tullut eteen. Pyöräilyä edistäviä asioita ovat ainakin: tasaisuus, suorat ja selkeät reitit ja tilavat pyörätiejärjestelyt.

Mikä sitten voisi mättää? Seuraavia asioita olen pohdiskellut:

ikkuna
Pyöräkalustoa näyteikkunassa Vaasassa.
  1. Vääränlainen pyöräkalusto. Kun ajellaan tasamailla, ostetaan helposti vaihteeton tai 3-vaihteinen pyörä. Se ei kuitenkaan välttämättä riitä. Aukeilla tuulee helposti eikä tuulensuojaa ole, joten on puskettava vastatuuleen. Se on raskasta ja turhauttavaa, ellei käytössä ole riittävästi vaihteita, joilla polkemisrytmiä voi vaihdella eikä eteenpäin tarvitse puskea koko aikaa tasaisella ja suurella voimalla.
  2. Raskaat alikulut haittaavat matkantekoa normaalia enemmän. Koska mäkiä ei ole ja kalusto ei sovellu kiipeämiseen, energiatehokkaiden alikulkujen merkitys korostuu. Pohjanmaan rannikolla alikulut ovat usein parhaasta päästä, mitä Suomesta löytää, erityisesti Oulussa. Mutta riittääkö tämäkään, jos pyörää joutuu työntämään alikulusta ylös, eihän tuollainen ole mitään pyöräilyä. Ei autoteitä rakennettaessakaan oleteta, että autoilijat työntävät autoaan osan matkaa. Alikulku sinänsä ei ole ongelma, vaan se kuinka se tehdään. Hyvää alikulkua pyöräilijä ei edes huomaa, mutta valitettavasti tällaisia ei Suomessa vielä käytännössä ole lainkaan.
  3. Pitkät suorat ja yksitoikkoinen maisema. Tämä saattaa hiukan korottaa aloituskynnystä, mutta enemmän pyöräileville nämä pitkät suorat ovat positiivinen asia.
  4. Koneistuminen ja autoistuminen yleensä. Jostain syystä kaikenlainen koneistuminen on viety äärimmilleen näillä alueilla. Löytyy maankuulu hevosenkengällä merkitty autoilijoiden ostosparatiisi ja autokauppakomplekseja, vaikka ilmasotakoulu nyt siirtyykin muualle. Jostain syystä täällä tuntuu olevan ihmisillä oikeasti bensaa suonissa, ja kannattaa jonkin verran katsella, millaisessa porukassa alkaa pyöräilynedistämisestä puhua. Täällä voi yhä saada ainakin henkisesti puukosta selkäänsä.

    kolmiot
    Pohjanmaalta löytyy kärkikolmioita pyöräilijöille ja muutenkin hiukan pyöristettyjä mutkia.
  5. Keskinkertaiset pyöräilyolot. Täällä ei todellakaan ole pyöräilijöille tarjolla mitään luksusta, mutta kuten aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, maalaisjärkeäkin löytyy ja olemassa olevat kevytväylät ovat kuitenkin suurin piirtein pyöräiltäviä, eikä mihinkään erityisesti pyöräilyä haittaaviin ratkaisuihin ole sorruttu, kuten reunakivihysteriaan. Ei voi kuitenkaan millään sanoa, että pyöräilyolot houkuttelisivat pyöräilemään, ja aivan nurkan takana Ähtärissä on jo sorruttu viime vuosina aivan ala-arvoisiin toteutuksiin, kuten uuden ABC- aseman läheisyydessä olevassa risteyksessä. Uudenkarhean asfaltin lähettyviltä löytyi Ähtäristä muutamia muitakin eriskummallisia toteutuksia. Toivottavasti tuo tauti ei ole tarttuvaa.

Pyöräilytilastoja

kulkutapaosuudet
Kulkutapaosuuksia

Yritin selvittää, millaisia pyöräilylukemia Pohjanmaalla on, mutta asioita on tilastoitu kovin heikosti. En löytänyt mitään mainintaa Uudenkaarlepyyn, Pietarsaaren ja Kokkolan lukemista, mutta onneksi Vaasa, Seinäjoki ja Oulu ovat tilastoissa. Seuraavassa kaksi tilastoa, jotka on kasattu parin vuoden sisällä, mutta erot lukemissa ovat melkoisia. Mistähän johtuu, että Jyväskylän lukemat vaihtelevat 8 ja 13% välillä? Mielenkiinto Vaasaa kohtaan kuitenkin kasvoi suuresti nettitutkimuksen aikana, joten paineet mennä tutkimaan kaupunkia perusteellisemmin kasvoivat.

kulkutapaosuudetliikennevirasto
Toinen tilasto.

Seinäjoesta Suomen Groningen?

seinajoki
Viihtyisää pyöräilykaupungin pohjaa.

Mahdollisuuksia alueella on kuitenkin huikeasti pyöräilyn lisäämiseen. Seinäjoki on tähän mennessä Suomessa tutkimistani kymmenistä kaupungeista selvästi paras kaupunki oikean pyöräilykaupungin tekemiseen. Siitä olisi helppo tehdä oikea Suomen Groningen. Kaupunkia ei ole rakennettu vielä tukkoon, siinä on jäljellä vielä hiukan puistokaupungin elementtejä muuallakin kuin Alvar Aallon suunnittelemassa kaupunginosassa.

Katukäytävät ovat leveitä ja suoria ja niissä on ruhtinaallisesti tilaa yksisuuntaisille pyöräteille ja pyöräkaistoille, ja katuja on niin paljon, että muutamia voi hyvin ottaa kävelykaduiksi ja polkupyöräkaduiksi. Kaupungin ulkolaidat eivät ahdista mistään suunnasta, mutta kaupungin halki kulkeva rautatieverkosto rajoittaa jonkin verran väylien suunnittelua. Huomattavasti hankalimmistakin kaupungeista on Keski-Euroopassa rakennettu hyviä pyöräilykaupunkeja. Saman tien voisi toki myös rakentaa kokonaisen Pohjanmaan laidasta laitaan kattavan pyöräväyläreitistön hollantilaisten tapaan. Vaikka kanavat puuttuvat, jokivarsiin saisi ihan nättejä pyöräreittejä palveluineen.

Vaasa jäi vielä tutkimatta kunnolla, mutta sen pohjoispuoleisilla rannikkokaupungeilla ei ole mitään erityistä pyöräily-ystävällisyyttä havaittavissa keskustoissa, ja ne ovat enempi normaaleja suomalaisia kaupunkeja pyöräilijän kannalta. Toki joka kaupungissa on hienoja paikkoja pyöräiltäväksi ja tutkittavaksi. Olisiko tämä sitä aluetta, jonne voisi yrittää houkutella polkupyöräturisteja? Helpon maaston takia tänne olisi paljon helpompi saada suuriakin pyöräilijämääriä paikalle kuin Saimaan ja Venäjän rajan mäkisille reiteille.

Vastaa

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.