Löysin toisesta pyöräilyblogista mielenkiintoisen tarinan Napolin pyöräilyolojen kehityksestä. Pyöräilyolot kehittyvät myös Välimeren rannalla. Näin asia näyttää etenevän tällä hetkellä kaikkialla, niin Portugalissa, Espanjassa kuin Italiassakin. Vuosikymmeniä hukassa ollut pyörä ja pyöräily on vain löydettävä uudestaan. Ihmiset innostuvat pyöräilemään heti kun siihen vain tarjotaan jonkinlaiset järkevät puitteet. Ja mikäpä sen kätevämpi kulkuneuvo Välimeren ilmastossa ja maisemissa olisikaan.Täytyy vain saada ylettömän autoistumisen pilaama kaupunkirakenne palautettua monipuolisemman liikkumisen mahdollistavaksi.
Olen pitkään ihmetellyt yleensäkin Välimeren pyöräilyoloja, jos siellä olisi ymmärretty yhtään matkailun päälle, koko Välimeren pohjoisrannan kattava selkeä ja hyvälaatuinen pyörätie olisi ollut toiminnassa jo pitkään; ja tuonut alueelle satojatuhansia uusia turisteja. Kuten Tonavan pyörämatkailureittikin. Jos pyörätie rakennettaisiin lähelle rantaa tasaiseen maastoon, sitä voisivat käyttää kaikki turistiryhmät.
Jylhempiä maisemia kaipaavat voisivat koukkaista autoteitä ja pikku vuoristoja pitkin. Tällaisesta pyörämatkailureitistä ei kuitenkaan ole vielä oikein hajuakaan, vain joissain turistikeskuksissa on parin kilometrin pyöräreittejä rantakatujen varsilla. Automelua ja pakokaasuja riittää vielä vuosikymmeniksi, kuten pari vuotta sitten Alicantessa käydessäni havaitsin; siellä rantaravintoloiden terassin katkaisi 4-kaistainen autokatu, joka on koko seutukunnan suurin autoväylä. Sinänsä Alicanesta saisi erinomaisen turistikaupungin helpolla tekemällä koko ranta-alueesta ja suurimmasta osasta rannan puoleista kaupunkia jalankulku- ja pyöräilyaluetta, ja siirtämällä autoväylät kaupungin taakse hiekkanummelle, jota kyllä riittää.
