Laivapyöräilyä, osa 2/2.

Uumajaa tutkimaan

img_3164
Pyörällä laivaan jyrkkää ajoramppia pitkin.

Aamu valkeni vähän nuhruisena, mutta ei tainnut sentään sataa. Näin luulin pakatessani laukkuja sisällä. Ulos päästyäni huomasin, että sataa sittenkin. Muut jo virittelivät sadetakkeja, mutta minulla tuntui olevan jo hiukan liikaakin päällä, joten en pienen tihkun vuoksi viitsinyt laittaa enää kalvotakkia. Uusi huppari sentään hiukan hylkii vettä, vaikka ei mikään sadevaate olekaan. Entisenä purjehtijana ja purjelautailijana en pienten sateiden vuoksi yleensä koskaan käytä sadevaatteita. Nykyiset pyöräilyvaatteet imevät niin vähän vettä itseensä, että keskikesän keleillä ei yleensä pikku sateilta tarvitse suojautua. Ajoviima kuivaa sen mitä tihkusade ehtii kastella. Ja sateen tauottua on mukavan raikas olo, toisin kun sadevaatteiden alta kuoriuduttaessa. Ultraohuella kalvotakilla, irtolahkeilla ja kengänsuojilla pärjää erittäin pitkälle kesäkeleillä.

Reitti laivalle oli helppo ja selkeä, ja olimme perillä reilussa varttitunnissa. Autojen kanssa jonoon odottamaan luukulle pääsyä. Liput oli varattu valmiiksi, joten suurempia ongelmia ei pitäisi olla, eikä ollutkaan. Sadekin taukosi matkalla, ja laivaan pääsyä odotellessa pilvipeite oheni yhä selvästi. Ajo laivaan tapahtui jyrkkää ramppia pitkin ja Tuijan polkiessa laivaan liikenteenohjaajat huutelivat keskenään:”On siinä tädillä haastetta”, mutta hyvin Tuija polki ylös asti. Rengas kuitenkin piti märällä metallipinnalla nippa nappa riittävästi, että polkemalla pääsi ylös asti täydessä lastissa.

Laadultaan, palveluiltaan ja viihtyisyydeltään laiva kilpailee aivan eri sarjassa eteläisempien laivojen kanssa, mutta 4 tunnin aikana ei välttämättä mitään erityistä hohtoa ehdi kaivatakaan. Mennen tullen laivalla oli hyvin rauhallista, ja matka otettiin levon kannalta.

img_2825
Ruotsissa oli hulppean leveitä pientareita.

Laivasta ulos pyöräily vieraaseen maahan on aina hulppea kokemus. Satama-alueet sinänsä ovat aika samanlaisia, mutta kun tien päälle pääsee, tunnelma muuttuu heti. Ruotsiin on helppo mennä, tuntuu aina kun menisi toiseen kotiinsa, tosin vähän aikakoneella tulevaisuuteen siirtyen. Yleensä Ruotsissa ollaan aina hiukan meitä edellä, ja näin pääsee samalla kurkistamaan 10 vuotta eteenpäin monissa asioissa. Satamasta menee Uumajaan suora iso tie, Sininen tie, jolla on leveät pientareet ja helppo ajaa, mutta liikennemelu ei ole koskaan pidemmän päälle mukavaa. Siksi lähdimme seuraamaan Sverigeleden- pyöräreittiä, joka lähti kohti Uumajaa hieman itäisempää reittiä pikkuteitä pitkin. Välillä poikettiin pihakirpparilla erään talon pihassa, mutta sieltä ei löytynyt mitään erityisempää.

Kukkakauppa

img_2826
Kukkakaupassa soi Jazz-musiikki.

Reitinvalinta osoittautui oikeaksi, sillä matkalla nähtiin paljon ruotsalaisia pikkukyliä hienoine taloineen ja maisemineen. Tällaisilla reiteillä vastaan voi tulla kaikkea yllättävääkin. Kaipailimme vähän kahvipaikkaa, ja tien viereen ilmestyi jokin siihen viittaava kyltti. Jotain muutakin oli ilmeisesti tarjolla. Pihaan päästyämme ihmettelimme kukkien ja puutarhatarvikkeiden paljoutta. Olimme tulleet Smultronstället– puutarhamyymälään, joka sijaitsi sananmukaisesti keskellä metsää puiden seassa. Paikalla oli kasvihuoneita , kahvila ja huoltorakennuksia, metsään kätkettyinä. Kaiken lisäksi olin kuulevinani talon takaa live-musiikin soundeja. Pihaan päästyämme kahvilan kuistilla oli 4-henkinen Jazz-orkesteri virittelemässä soittimiaan.

Kukkaloiston katselun lomassa joimme päiväkahvit musiikin soidessa mukavasti taustalla. Todella viihtyisä ja mukava paikka, vaikka pidempäänkin visiittiin, mutta me jatkoimme pikku hiljaa matkaa.

Pronssikautinen Nähtävyys

Samaan aikaan kahvilan merkin kanssa olimme havainneet hannunvaakuna-merkin, jossa puhuttiin jotain laivoista. Matkaa 2 km, joten pitihän sekin käydä tutkimassa. Kurvasimme alamäkeen pientä hiekkatietä järven rannan tuntumassa, ja samalla näimme useita ruotsalaisia kesämökkejä. Kovin näyttävät kevyttekoisilta lautamökeiltä 1970 -luvun tyyliin. Jäin myöhemminkin miettimään syytä moiseen; rajoittavatko jotkin määräykset sitä, ettei rantaan saa rakentaa kunnollisia isoja hirsimökkejä meikäläiseen tyyliin? Melkein kaikki myöhemminkin näkemämme mökit muiden järvien rannoilla olivat aika heiveröisen näköisiä.

img_2838
Tällä kivilaivalla ovat esi-isämme pronssikaudella lähteneet viimeiselle matkalleen Tuonelan joelle meren rannasta.

Hiekkatie loppui metsään, eikä mitään laivatelakkaa näkynyt. Onkohan ruotsinkielen taidoissani sittenkin vielä hiomista? Rannassa oleva kalastaja viittoili metsässä olevaa mäkeä kohden, johon suuntaan opastusnuoletkin näyttivät ohjaavan. Siis kiipeämään polkua pitkin pienelle mäelle. Ei vieläkään mitään laivan raunioita, vain kivikasoja. Tuija alkoi lueskella taulussa olevaa tekstiä ja pian selvisi, että tämä paikka on aikoinaan ollut meren rantaa, johon vainajia on haudattu kivistä kasattuihin laivanmallisiin kivikasoihin. Viimeiselle matkalle Tuonelan joelle oli lähdetty kivisellä laivalla. Paikka on peräisin pronssikaudelta, ja yksi vanhimpia hautamuistomerkkejä Ruotsissa. Se niistä laivoista.

Matka jatkui. Ajelimme välillä pidempiä pätkiä metsän siimeksessä niin, että täytyi ottaa kartta esiin; emme kai ole menossa kohti Lappia? Ei aivan, reitti kulki loppumatkan metsässä. Kun pääsimme Uumajan tasalle pohjois-etelä -suunnassa, käännyimme tiukasti länteen kohti kaupunkia.

Majoitus vankilassa

img_2907
Yhden hengen sellissä oli hyvä majoittua. Onneksi kuitenkin avain oli itsellä – ainakin tällä kertaa.

Majapaikkamme, vanha vankila, löytyi helposti. Reception oli viereisessä kahvilassa, ja hiukan mietimme, pitääkö mennä sitä kautta. Meillä oli ovikoodi valmiina ja pääsimme sisään aulaan, mutta huoneiden avaimia meillä ei näköjään vielä ollut.

Majapaikkamme oli Hotell Gamla Fängelset melkein keskellä kaupunkia. Jokainen majoittui omaan yhden hengen selliinsä, mikä sitten lopulta olikin oikein hyvä ratkaisu. Flunssa alkoi vaivata osaa porukastamme, ja köhiminen yöllä oli sen mukaista. Majoittumisen jälkeen päätimme ensimmäisenä tutkia kuuluisaa kävelykatua, ja hakea hiukan syötävää. Raatihuoneen aukiolla oli menossa aikamoinen purkuprojekti, trukit lastasivat kiivaasti kahta rekkaa. Paikalla oli valtava hiekkaläjä, ilmeisesti siellä oli pelattu rantalentistä – kuivalla maalla keskellä aukiota.

 

 

Joki ja Saaret

Iltalenkille lähtiessämme ajelimme aluksi rantaraittia vain summittaisesti eteenpäin, mutta se muuttuikin yllättävän nopeasti hiekkaiseksi maantieksi peltojen sekaan. Palasimme takaisin ja suunnistimme ensimmäisestä isosta sillasta joen toiselle puolelle ja kohti saaria. Uumajanjoki on vielä tässä kohden ihan kelvollisen levyinen toimiakseen kunnon vesistönä. Jokeen mahtuu Uumajan kohdalla kaksi saartakin. Toisen keskellä oli jopa pieni järvi uimarantoineen. Pienemmälle saarelle pääsi vain joen etelärannalta siltoja pitkin.

Ensimmäinen silta Bölesholmarnas-saarille oli remontissa, mutta toinen ajokunnossa. Saarella on grillauspaikkoja pöytineen, uimaranta, kioski ja pitkin rantoja kiertävä pieni polku, jota pitkin pääsee sopivasti pyörälläkin, mutta pari kapeaa korkealla kulkevaa siltaa sai vähän jännitystä aikaiseksi . Saarella ei ole asutusta, se on pelkästään virkistyskäytössä. Päätimme tulla tänne uimaan seuraavana päivänä, jos keli sallii.

img_3053
Jalankulku- ja pyöräilysilta oli kovasti liikennöity, mutta rauhoittui illalla.

Ulos saarelta mantereen puolelle ja kohti seuraavaa saarta, jolla on lyhyt ja ytimekäs nimi, Ön. Se on isompi ja asuttu. Hienoja maalaismaisemia ja paremman luokan asutusta – paitsi vedenpuhdistamo. Pari tietä kiemurtelee saarella ja ajoimme niistä toista pitkin saaren läpi kohti toisella puolella menevää suurta siltaa.

Saarella nopeusrajoitus on 30 km/h, ja sitä jopa noudatettiin hyvin. Vaati koko pitkän suoran, että turvafirman auto pääsi meistä ohi. Rauhallinen sekaliikenne tekee kaikkien liikkumisen mahdolliseksi pikku teillä.

Järven kierto

Nydalasjön on uumajalaisille suuri virkistysalue. Järven pääsee kiertämään rantoja pitkin miltei koko matkan, ja siellä oli paljon liikkujia. Jälleen tuntui historian havinaa, kun ajeli rannalla. Kesämökeistä monet olivat hyvin vanhoja ”pitsihuviloita”. Kaikki punaisia pieniä lautamökkejä. Joukossa paljon myös rapistumaan päässeitä mökkejä. Mahtaako olla niin, että rannalle ei saa rakentaa lainkaan uusia mökkejä, ja vanhojen korjaaminen on niin byrokraattista, että mökit lahoavat. Vai mistä johtuu, että kaupungin parhaalla paikalla olevia kesämökkejä ei saada käyttöön ja kuntoon?

img_3132
Jazz-musiikki soi järven vastarannalla luoden tunnelmaa.

Järven ympärys on selvästi varattu yleiseen käyttöön. Mökeissä ei ollut – ainakaan enää nykyään – omaa rantaa, vaan rantatie kulki aivan rantapenkalla mökkien pihojen läpi. Poikkeuksen teki vain Jazz-kahvila ja pari muuta vanhaa taloa, joilla näytti olevan omaa rantaa. Suurin osa rannasta oli aivan luonnontilaista muuten, paitsi rantaan oli rakennettu paljon grillauspaikkoja pöytineen ja puulatoineen.

Ainoan kahvilan terassilla soi hienosti livenä Jazz kesäiltaan, mutta vasta kun olimme jo järven toisella puolella. Taukopaikka olisi ollut mukava, vaikka päivän kahvikiintiö olikin jo ylitetty, mutta emme viitsineet odotella tuntia.

Järven pohjoispäässä oli leirintäalue ja isot valkohiekkaiset uimarannat. Myös vesiliukumäki nousi korkeuksiin, mutta aita peitti muut aktiviteetit. Ihmettelimme tovin valtavaa pyöräparkkia rannalla. Paikan täytyy olla tosi suosittu, ei kai tällaista pyöräparkkia ole turhaan rakennettu. Myös järven toisessa päässä oli iso lasten leikkipuisto, joten kaikille oli aktiviteetteja.

Uumajan pyöräreitit

reitit
Pyöräreittiopas

Uumajan matkailuinfossa oli myytävänä 15 Cyckelturer runt Umeå -kirjasta, jossa on kuvattuna erilaisia ympyräreittejä pituudeltaan 9 – 47 kilometriä. Perinteistä suomalaista kaupungin pyöräilykarttaa ei tullut vastaan. Alue on hyvin rauhallista parin päätien ulkopuolella, joten reitit ovat varmaan ihan toimivia. Emme ajaneet yhtään reittiä kokonaan, mutta pätkittäin useitakin.

img_2831_rajattu
Hieno postilaatikko.

Hienoa kumpuilevaa maalaismaisemaa riittää. Ruotsissa on paljon hienoja maisemia ja paikat pidetään yleensä siistimpänä ja paremmassa kunnossa mitä meillä on tapana. Matkalla näkyy paljon hienoja yksityiskohtia ja silmänruokaa, kuten hienosti maalattuja postilaatikoita.

Paluu Vaasaan

Pakkasimme jälleen aamulla aikaisin kuuden jälkeen pyöriämme vankilan pihassa suuntana 20 km päässä oleva laivaranta. Menisimme nyt suoraa reittiä, tosin ei välttämättä koko matkaa Sinistä tietä pitkin. Lähdimme tihkusateessa rantaraittia pitkin etelään. Yllättäen jokivarren reitti säilyi pyöräilykelpoisena aika pitkään, ja vielä senkin jälkeen kylätiet jatkuivat oikean suuntaisina valtatien vieressä, joten autojen pauhua ei tarvinnut paljoa kuunnelle. Alkumatkasta oli myös katseltavaa, koska asutusta ja venerantoja riitti melkein puoleen väliin. Sitten alkoi metsätaival, jossa ajeltiin jotain vanhaa asfaltoitua tienpohjaa läpi ryteikköjen.

img_3152
Rantamakasiineja Porvoon tapaan.

Loppumatkaksi siirryimme kostealle valtatielle, mutta sade oli niin heikkoa, että en nytkään laittanut sadevaatteita päälle. Ajoviima kuivasi sen mitä sade ehti kastella. Laivarantaan saavuimme aikataulun puitteissa, vaikka matkaan vierähtikin metsäisen reittivalinnan takia hiukan enemmän aikaa mitä olin laskeskellut .

Rannikkopyöräilymme ei mennyt tällä kertaa suunnitellusti, sillä sitkeitä kesäflunssia oli ollut liikenteessä tuttavapiirissä jo ennen lähtöä. Vaimoni Tuija yski tunti tunnilta yhä enemmän, eikä hän pyöräillyt enää Uumajassa kuin puolikkaita päiviä kevyesti. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, joten emme kiirehtineet lääkärille menoa. Viimeisenä iltana Uumajassa alkoi näyttää selvältä, että retki keskeytyisi; menisimme Vaasasta suoraan junalla kotiin Jyväskylään. Tai ainakin Tuija ja Eija menisivät, molemmilla oli flunssa päällä. Hetken mietimme Niilon kanssa jatkamista kaksistaan kohti Turkua, mutta laivamatkalla jatkosta luovuttiin. Ajettiin suoraan rautatieasemalle ja varattiin liput tunnin sisällä lähtevään junaan, jolla päästiin ilman vaihtoja Jyväskylään. Matka katkesi, mutta toisaalta saatiin ajettua kuitenkin yksi selkeä kokonaisuus reitistä, eli Vaasan ja Uumajan kierros.

Uumajasta kopioitavia hyviä pyörätieratkaisuja

Kävelykatu

Kävelykatu on neljän korttelin pituinen. Lisäksi sen toisessa päässä on ensin korttelin verran rauhallista pikkukatua, ja toisesta päästä kävelykatua oltiin vielä jatkamassa korttelin verran. Ennestäänkin pitkä kävelykatu pitenee vielä entisestään.

Netissä on kehuttu Uumajan kävelykatua, eikä suotta. Katu on teknisessä mielessä yksi ehdottomasti parhaista näkemistäni. Ei tule lentokentän tuntua, tila on selkeästi jäsennelty (mitä nyt pari kaljaterassia pilaa jalkakäytäväosuutta pätkittäin). Ja mikä tärkeintä, katu toimii myös aidosti liikenneväylänä, mikä on pidemmän päälle kävelykatujen elinehto. Alue kehittyy ja toimii hyvin, mutta sille on ilmeisesti tulossa vakava kilpailija, kun rautatieaseman iso torialue valmistuu perusteellisesta remontista. Harmi, että nämä alueet tulevat kilpailemaan keskenään, eivätkä täydennä toisiaan. Kävelykadulla on kaksi aukiota; Raatihuoneentori sekä Renmarkstorget, joihin toiminta keskittyy.

img_2943
Kävelykatu on onnistunut aivan poikkeuksellisen hyvin. Tila on jaettu selkeästi ja liikenne toimii vielä varsin suurilla väkimäärillä välttävästi. Pyöräparkit on toteutettu hyvin ja kapasiteettia riittää.

Pyöräparkkeja oli koko kävelykadun matkalla. Ne olivat aivan selkeä osa kävelykatua, eivätkä pyörät olleet mitenkään tiellä, ja parkkeja oli riittävästi. Pyöräpysäköinti ryöpsahtää hallitsemattomaksi yleensä sen takia, että paikat loppuvat. Myös ilmaa sai renkaisiin helposti, paineilmaa tarjoavia laitteita oli kaupungilla useita; kaikilla pyöräilyn pääreiteillä ja kävelykadulla. Pyöräilijät ovat erittäin tärkeä ja suuri asiakaskunta kävelykaduille, mikä pitäisi aina muistaa, ja tällä Uumajan ratkaisulla pyöräilijät saadaan houkuteltua tehokkaasti kävelykadun asiakkaiksi.

Yliopiston kampus

Uumaja on yliopistokaupunki, jossa pyöräillään aika paljon. Työmatkaliikenteestä pyörillä liikkuu kesäaikaan 41 % ja talvella 21 %, mikä on paljon sikäläisiin pyöräilyoloihin suhteutettuna. Mahtaako kampusalueella olla osuutta asiaan? Sitä päätin käydä tutkimassa.

Viimeisen mittauksen mukaan koko vuoden pyöräilyn kulkutapaosuus on 19 % kaikesta liikenteestä. Naapurikaupungit Oulu ja Uumaja kilpailevat aika tasaväkisesti pyöräilykaupunkeina talvella, mutta kesällä Uumajan lukemat ovat selvästi korkeammat. Tämä selittynee pitkälti sillä, että Uumajan keskustassa on kohtuullisen helppoa pyöräillä kesällä – toisin kuin Oulussa – ja kävelykadulla on valtava määrä pyörien parkkitilaa.

img_2989
Yliopiston kampuksen pyöräväylästö on laadukas, tosin paikoin jo rapistumaan päin.

Uumaja ei ole aivan tasaista, vaan pientä mäentöyssyä löytyy sieltä täältä, myös yliopiston suunnalta. Ilmeisesti melkein kaikki yliopiston toiminta on samalla alueella aina yliopistosairaalasta maa- ja metsätieteelliseen. Alue on väljästi rakennettu, luontoa ja puistoa riittää, ja alueella kulkee varsin kattavasti oma liikenneverkko jalankululle ja pyöräilylle. Linjaukset ovat pääosin toimivia, eikä väylien laadussakaan ollut radikaaleja puutteita, vaikka osa kampusalueesta on vanhaa ja väylien päällysteet jo hiukan rempallaan.

img_3004
Yliopiston kirjaston ympärillä on puistoaluetta.

 

 

Kävimme tutustumassa yliopiston kirjastoon, mikä tuntui olevan kampuksen keskipiste hienosti maisemoituine ympäristöineen. Toinen suuri keskus on sairaala-alue. Kampuksella näyttäisi siis olevan suuri merkitys pyöräilijämääriin, tosin jalankin täällä ehtii aika pitkälle. Työmatkaliikenteestä näillä seuduilla kulkee oletettavasti suuri osa pyörällä. Tästä alueesta olisi hyvä ottaa oppia vaikkapa Jyväskylän yliopiston kampuksen suunnitteluun.

 

 

Pyöräily yksisuuntaisella kadulla molempiin suuntiin

img_3057_rajattu
Yksisuuntaista katua pääsee pyörällä molempiin suuntiin. Tässä rakenteellinen erottelu autoliikenteestä. Toteutus olisi täysin käytettävissä Suomessakin.

Tämä miltei kaikissa Euroopan maissa oleva käytäntö on vakiintunut myös Ruotsiin. Toteutuksia on useamman laisia, koska asiaa ei ole lainsäädännössä määritelty, eikä tarkoitusta varten ole määritelty liikennemerkkejä. Tämä ei sinänsä menoa haittaa, vippaskonsteja löytyy.

img_3060_rajattu
Liikennemerkillä on mahdollistettu pyöräily molempiin suuntiin yksisuuntaisella kadulla. Vain moottoriajoneuvoilta on pääsy kielletty. Tämä toimisi Suomessakin.

Näitä molempia kuvissa näkyviä tapoja voisi käyttää meilläkin nykyisen lainsäädännön puitteissa. Ensimmäinen perustuu rakenteelliseen erotteluun. Toinen liikennemerkeillä kikkailuun siten, että ei käytetä yksisuuntaisella kadulla kielletyn ajosuunnan merkkiä, joka estää myös pyöräilyn, vaan kielletään toiseen suuntaan liikenne vain moottoriajoneuvoilta.

 

Toisaalta voi sitten miettiä, miksi toteuttaa sama asia monella eri tavalla? Näin siitä saadaan mahdollisimman sekava ja hankala. Miksi ei vain suoraan lisättäisi yksisuuntaisen tien liikennemerkkeihin molempiin päihin lisäkilpeä pyöräliikenteen sallimisesta molempiin suuntiin?

Siis tuota Keski-Euroopasta tuttua  De facto -standardina pitkään ollutta käytäntöä. Koska lainsäädäntö tahtoo aina olla vähintään 20 vuotta ajastaan jäljessä, toimivien liikennejärjestelmien kehittäminen pitäisi olla mahdollista ilman pilkuntarkan lainsäädännön odottamista. Liikennemerkkejä ja monia muita pikku ratkaisuja täytyisi tarkastella automaattisesti 3 vuoden välein ja uusia ohjeistukset sitä mukaa. Bensaa polttavassa autoliikenteessä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin juurikaan uudistumista, mutta kaikki uudet liikennemuodot ja niiden käyttöönotto kärsivät suuresti toimimattomasta lainsäädännön uudistamisesta.

 
 
 

Autoilijat kohteliaita

Myös autoilijat suhtautuvat jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin tosi kunnioittavasti. Tämä haittasi välillä valokuvaustakin, sillä kun seisoin kameroineni etsimässä hyvää kuvakulmaa risteyksen kuvaamiseksi, puolen risteyksen liikenne seisoi; he odottivat, että pääsen turvallisesti kadun yli suojatietä pitkin. Pari kertaa jouduin napsimaan hätäisiä kuvia, kun en kehdannut häiritä liikennettä kunnollisten kuvien saamiseksi. Sama kunnioitus näkyi myös pyöräilijöitä kohtaan. Kun turistin näköinen pyöräilijä jäi ihmettelemään risteykseen, niin autoilijat päästivät pyöräilijät hyvin liikenteen sekaan riippumatta siitä, missä olimme. Mistähän syystä Suomessa autoilijoiden pitää aina ajaa kuin olisivat koko ajan formulakisoissa, ja sekunnin sadasosista taistellaan koko ajan arjen liikenteessäkin?

Näitä pyörätieratkaisuja ei kannata kopioida Uumajasta

Jalankulkijat sitkeästi vasemmalla

Ihmettelin aikoinaan, vuonna 1997, mistä Suomeen oli keksitty, että jalankulkijoiden pitäisi pystyä kävelemään kevytväylillä myös vasenta reunaa. Nyt sekin selvisi, asia oli kopioitu tietysti Ruotsista. Heti ensi metreillä Uumajassa havaittiin, että jalankulkijat kävelevät kevytväylillä vasenta reunaa, eivätkä edes meinaa väistää samalla ajolinjalla vastaan tulevaa pyöräilijää. Pyöräilijän on pakko väistää vasemmalle kohtaamistilanteissa, jos vastaantulevaa liikennettä ei ole. Mutta jos on, niin mitä pyöräilijä sitten tekee, kun ei pääse pois alta ja jalankulkija uhkaa kävellä yli? Kyse on siis nimenomaan paniikinomaisesta väistämisestä, ei ohitustilanteesta, kuten oikealla puolella kevytväylää käveleviä jalankulkijoita ohitettaessa, jolloin sopivaa ohitusajankohtaa voi kohtuullisen helposti kontrolloida.

Ruotsalaisille näyttää jääneen geeneihin jokin vasenkätisyyskompleksi, ja koska ajoneuvoliikenne muutettiin vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseksi joskus 1960- luvun puolivälissä, niillä ei voi enää ajaa vasenta kaistaa. Mutta jalankulkijoita voi yhä kävelyttää vasenta reunaa. Monilla kevytväylillä näin oli ohjeistettu oikein lisäkilvillä.

img_2917_rajattu
Vasemmanpuoleinen jalankulkuliikenne sillalla sotkee pyöräliikenteen erittäin tehokkaasti, hyvä jos läpi pääsee ruuhka-aikaan. Huomaa liikennemerkin lisäkilpi!

Tämä tietysti sotki aika tavalla uumajalaista pyöräliikennettä. Jalankulkijoita täytyi väistellä yhtenään, koska heidän kanssaan ehtii tulla samassa ajassa konflikteja monin verroin enemmän kuin silloin, jos sekä pyörä- että jalankulkuliikenne kulkee samaan suuntaan. Tästä syystä myös kevytväylät ovat jääneen aivan liian kapeiksi; tällä logiikalla kevytväylien pitäisi olla nelikaistaisia, että pyörää ei välillä tarvitsisi kokonaan pysäyttää. Oikeanpuoleista jalankulkua käytettäessä riittää kolme kaistaa hyvin, koska vastakkaisista suunnista tulevat ohittelijat voivat hiukan lomittaa ohitteluitaan. Jos jalankulkijoita on paljon, Uumajassa myös pyöräily muuttuu pakosta vasemmanpuoleiseksi, muuten ei yksinkertaisesti pääse liikkeelle. Näin täällä jo selvästi kävi, ja pyöräilijöiden ajolinjat olivat mitä moninaisimpia. Kaikkea ei siis todellakaan kannata kopioida Ruotsista.

Tilannetta voisi havainnollistaa siten, että pistettäisiin mopoautot ajamaan autoteillä vasenta kaistaa, kun muu autoliikenne kulkee oikeanpuoleista kaistaa. Tämä sotkisi aika pahasti autoilijoiden pasmat, ja kohtaamistilanteissa tuppaisi tila loppumaan, vaikka vastakkaisiin suuntiin kulkevat autot toki näkevät hyvin toisensa, mutta ei siitä mitään hyötyä tässä tilanteessa ole, kuten ei kevytväylilläkään.

Mielenkiintoista asiassa on se, että Tukholmassa en ole lainkaan törmännyt vastaavaan vasemmanpuoleiseen käytäntöön. Siellä jalankulku- ja pyöräliikenne on toki eroteltu pääosin toisistaan, mutta mitään viitteitä vasenkätisestä jalankulkuliikenteestä en ole havainnut.

Alikulut

img_3045
Alikuluissa jalankulku ja pyöräily oli usein eroteltu korokkeella.

Eritasoliittymiä Uumajassa on paljon skandinaavisen SCAFT- liikennesuunnittelumenetelmän vuoksi, jossa auto- ja pyöräliikenne pyritään erottamaan toisistaan mahdollisimman tarkoin, jopa taajama-alueilla. Tämä aiheuttaa helposti valtavan määrän hyvin hankalia alikulkuja jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Uumajan alikulut olivat jonkin verran parempia kuin Suomessa yleensä, mutta selvästi nekin hankaloittivat pyöräilyä. Suunnistaminen on hankalaa, eikä matka oikein tahdo taittua kun kiemuroita ja jyrkkiä luiskien ylämäkiä riittää.

Ajolinjat alikuluissa olivat selkeät, mutta törmäysvaara edelleen kohtalainen kevytväylien risteysjärjestelyjen takia. Jalankulku ja pyöräily oli kuitenkin pääsääntöisesti eroteltu toisistaan alikuluissa siten, että jalankulkijoiden korokkeellinen jalkakäytävä kulki alikulkujen läpi.

Reunakivirutto

img_3138
Täyttänee jotkin normit, mutta kelvottoman epäkäytännöllinen viritys.

Esteettömyysmääräykset (lue: esteellisyysmääräykset) lienevät Ruotsissa saman suuntaiset kuin meillä. Pyöräväyliä ne eivät kuitenkaan pääsääntöisesti näytä koskevan Suomen kaltaisina, ainakaan Uumajassa. Pyörätienjatkeet olivat pääsääntöisesti hyvin pyöräiltäviä, mutta siellä on vuosien mittaan kuitenkin kokeiltu erilaisia toteutuksia kevytväylien reunakiviin. Jonkin verran oli käytössä kuvan kaltaista viritystä, joka täyttänee jotkut normit, mutta ei missään nimessä kuulu pyöräilykaupunkiin. Lieneekö Oulun muutama vastaava toteutus kopsattu myös täältä lahden takaa. Rakenteessa on pyöräilijän kannalta monia ongelmia:

  1. Liian ahdas, kahta pyörää ei sovi vastakkain.
  2. Liian tarkka pyöräiltävä, pyörän rikkoo helposti jos ajautuu parikin senttiä pois tasaiselta.
  3. Kaikki jalankulkijat kulkevat aina joka tapauksessa tasaista luiskaa ja tukkivat täysin pyörätienjatkeen.
  4. Ei täytä yleisiä liikenneväylälle asetettavia vaatimuksia, vaan toteutus on aivan liian hidas, hankala  ja yllätyksellinen, että tällaisia voisi rakentaa joka risteykseen. Erityisesti kääntyviltä pyöräilijöiltä loppuu tila.

Yleisiä havaintoja pyöräilyoloista

Vaikka Uumajassa on monia samoja ongelmia pyöräilyssä kuin Suomessakin, siellä pyöräily oli silti huomattavasti helpompaa kuin vastaavissa suomalaiskaupungeissa. Reunakiviä oli selvästi vähemmän, tai pyörätien jatkeen osuus oli edes viistetty. Lisäksi ajolinjat olivat selvästi jouhevampia ja erityisesti kevytväylien risteykset olivat oleellisesti paremmin vauhdin säilyttäviä mitä meillä. Myös erillisiä päällystettyjä puistopyöräteitä oli paljon.

Uumajassa on pyöräteitä kuitenkin yhteensä vain noin 238 km, mikä kuulostaa vähältä. Jyväskylässäkin on tuplasti tuo määrä. Kuinka näin vähällä pärjätään? Uumaja on rakentunut yhtenäiseksi ja ympäröiviä lähiöitä ei oikeastaan ole. Koko kaupunki lentokenttineen mahtuu noin 5 km ympyrään. Kaupunkirakenne on sopivan väljää, että sinne mahtuu paljon pyöräilyyn soveltuvia pikkukatuja. Tästä syystä Uumajasta on helppoa tehdä vielä nykyistäkin huomattavasti parempi pyöräilykaupunki. Pyöräteiden määrä taajamissa ei välttämättä ole ratkaisevaa, vaan nimenomaan se, kuinka hyvin pyöräilyyn soveltuva liikenteen runkoverkko on toteutettu. Se voidaan tehdä myös osin pikkukaduista koostuvaksi.

Jalankulun ja pyöräilyn erottamisessa toisistaan Uumajassa ollaan vasta aivan alkumetreillä, mikä rajoittaa tällä hetkellä eniten järkevää työmatkapyöräilyä kaupungissa. Pujottelu on aina tuskastuttavaa pidemmän päälle, ja siihen haaskautuu kohtuuttomasti aikaa. Mahdollisuuksia kaupungilla on aivan hyvin kilpailla pyöräilijämäärissä Tanskan kaupunkien kanssa, mutta ensin pitää lopettaa jalankulun ja pyöräilyn vastakkain asettulu ja tunkeminen samoille väylille. Ruotsissa ei ole käytössä mitään pyöräilijän oloja erityisesti parantavia ratkaisuja kuten monissa muissa maissa, vaan siellä mennään periaatteessa aivan samoilla työkaluilla kuin meilläkin. Ainoastaan yksisuuntaista katua vastakkaiseen suuntaan pyöräily on mahdollistettu teknisin ratkaisuin.

Katsaus aikakoneeseen

img_2894
Panttitölkit jätettiin roskakorin ulkopuolella olevaan telineeseen, josta ne voi sitten halutessaan viedä kätevästi kauppaan.

Alussa sanoin, että Ruotsissa näkee sen, mitä meillä tapahtuu 10 vuoden päästä. Tässä pari esimerkkiä näistä asioista. Ensimmäisenä roskakori, johon ei tungeta pantillisia pulloja tai tölkkejä, vaan ne laitetaan korin ulkopuolella olevaan telineeseen, ellei itse jaksa panttirahoja kaupasta noutaa.

img_3065
Ilma-asema renkaiden täyttämistä varten. Näitä on kaupungissa useita.

Toivottavasti 10 vuoden päästä myös meiltä löytyy joka kaupungista puolen tusinaa ilma-asemaa renkaiden täyttöä varten pyöriä, pyörätuoleja ja lastenrattaita varten. Ruotsissa nämä näyttävät olleen toiminnassa jo vuosia kaikissa hiukankin aikaansa seuraavissa kaupungeissa, kuten Uumajassa.

Vastaa

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.