Matkalla Hampuriin
Sunnuntai 8.9.2013
Aamutoimet venyivät jostain syystä hiukan pitkään, ja lähdin liikkeelle vasta 10 jälkeen. Pääsin ulos Lübeckin kaupungista helposti ja ajoin alun pääosin kompassisuuntimalla, koska GPS tukehtui kun syötin siihen kerralla 80 km etapin Hampuriin. Kone vain laski ja laski, eikä suostunut oikein näyttämään mitään ajallaan. Otin ohjauksen pois päältä ja käytin laitetta pelkästään karttana.
Hyvä laite, mutta sen käyttö vaatii näköjään vielä hiukan opiskelua. Kerralla kannattaa syöttää vain max. 30 km etappi, muuten laskentaa tulee koneelle niin paljon, että se käytännössä hyytyy. Pyörätiet tehdään melkein sadan metrin pätkissä, joten koneella riittää pähkättävää monin verroin enemmän mitä autonavigaattorilla. Muuten, se ensimmäisen illan karttasotkukin laukesi itsestään, kun kytkin navigaattorin tietokoneeseen. Yritin ladata puuttuvan karttatiedoston, mutta se oli jo asennettuna, kuten sen mielestäni pitikin olla, ja kone läväytti sen saman tien auki näkösälle. Oli siis inhottavasti vain joku bitti poikittain, joka esti karttaa aukeamasta ensimmäistä kertaa. Käytössäni ovat ilmaiset OpenFietsmap -kartat.
Retkipyöräilyn syvin olemus
Pääsin oikein kunnolla saksalaiselle maaseudulle, mikä oli hieno kokemus. Koko maaseutu oli täynnä pieniä päällystettyjä peltoteitä, joissa autoja oli vähän ja vauhdit hiljaisia. Keli oli hieno ja lämmin, alla loivasti kumpuilevaa uudenlaista maalaismaisemaa, suunnistus täysin älyvapaata ja matka taittui hyvin. Kelikin oli aurinkoinen ja lämmin. Siis pyöräretkeilyä parhaimmillaan! Juuri tällaisten hetkien takia pyöräretkeilijä näkee joskus paljonkin vaivaa.
Suunnistus oli helppoa siksi, että tarvitsi vain valita seuraava suurin piirtein oikeaan suuntaan menevä peltotie ja päästellä menemään. Vasta puolimatkassa yritin paikallistaa kylien nimiä, joita oli hyvin vähän epätarkassa koko Saksan kattavassa yhdellä lehdellä olevassa pyöräilykartassani. Koko päivän suunnistus oli helppoa ja Hampurin kaupunki esikaupunkeineen alkoi jo noin 25 km ennen keskustaa, jonne osasi jo tienviittojenkin mukaan, vaikka annoin GPS:n tarjota parhaita pyöräilykatuja.
Käytännössä kuitenkin ajoin pari tuntia melkein koko ajan samaa katua kohti keskustaa. Hampurin kaupungin massiivinen koko yllätti, se konkretisoitui niin hyvin pyörän selästä. Kaupungissa tuntui olevan kaikkea yllin kyllin. Pyöräily oli kuitenkin hyvinkin helppoa ja selkeää, kuten tähän asti koko matkan Saksassa on ollut. Pyöräväylien ja liikennepyöräilyn teknisistä asioista kirjoitan kokonaan oman jutun, joten niistä ei nyt sen enempää.
Mammutin ytimessä
Loppumatkasta satoi vähän, mutta juuri keskustaan saavuttuani pilvipeite oheni ja palloilin pari tuntia keskustassa konserttia kuunnellen ja ”sisäjoen” kiertäen. Ajattelin suunnata satamaa kohti, ja siellä olivatkin menossa jotkut venepoliisien vuosijuhlat. Näin sataman kupeessa hotellin, josta sain sopivasti huoneen yöksi, joten nyt majoitus järjestyi helposti.
Kävin illalla syömässä kala-aterian, joka oli hyvä eikä kalliskaan, vaikka en tiedä mitä kala oli. Iltayöstä pilvistyi jälleen ja alkoi sataa kunnolla, vaikka vielä oli tosi lämmintä. Satama-altaan kelluviin ravintoloihin oli rakennettu hienosti massiiviset portit ja laiturit. Väkeä riitti tungokseen asti, vaikka jo tihutti hiukan vettäkin. Metrojuna kulki korkealla rautasillalla keskustan yllä; rakennelma näytti olevan jo ainakin sata vuotta vanha. Täällä sitä riittäisi ihmettelemistä vaikka viikoksi.
Matka jatkuu kohti Bremeniä
Maanantaina 9.9.2013
Aamu alkoi sateisena, itse asiassa heräsin jo yöllä kovaan sateeseen. Sääennusteen mukaan Hampurissa sataisi koko päivän, mutta Bremenin suunnalla pitäisi seljetä aikaisemmin. Reippaasta sateesta huolimatta lähdin matkaan kohti etelää. Hampurin eteläosa onkin aikamoinen labyrintti lukuisine saarineen, siltoineen ja satamineen. Lähdin suunnistamaan kohti etelää saarelta toiselle koukkien. Rekkaliikennettä oli valtavasti, sade äityi oikein kaatosateeksi tehden ajamisen vaikeaksi liukkailla kivipäällysteillä ja ratakiskoilla, joita satama-alueella oli runsaasti. Parhaiten oikeaan suuntaan vievällä sillalla olikin pyöräily kielletty, eikä ihme, sillä silta kohosi korkealle taivaalle. Jouduin pakittamaan.
Ajoin pitkin tietä, joka näytti yhä enemmän sataman varastoalueelta. Tien vieressä oli tuhansia laivakontteja. Mitä ihmettä? Navigaattorin mukaan olin kuitenkin keskellä kaupungista ulos johtavaa väylää. Kun sain vilkaistua sateelta ylöspäin asia selvisi. Maantie kulki parikymmentä metriä yläpuolellani aivan samalla kohtaa tämän varastotien kanssa. Nyt täytyi löytää jostain ramppi, jota pääsisin kiipeämään korkeuksissa kulkevalle tielle. Toivottavasti siellä saa pyöräillä. Kyllä sai, ja selvisin taas seuraavalle saarelle.
Jouduin irtaantumaan kaupungista kaakon suuntaan, mikä tiesi lisäkilometrejä päivän mittaan, sillä olin matkalla lounaaseen kohti Bremeniä. Sade jatkui tuntikausia voimakkuuden vaihdellessa. Pidin ruokataukoa suuren puun alla eräässä luonnonpuistossa. Myös suunnistus oli ongelmallista, sillä selkeää pikkukaupunkia välietapiksi en keksinyt. Välillä ajauduin hiukan liikaakin luoteeseen, vaikka menosuuntanani olisi pitänyt olla lounas.
Markkinahumua ja ukkosta
Tavoitin kuitenkin lopulta yhden edellisenä iltana merkkaamani välietapin, Zeven-nimisen kaupungin. Siellä olikin tivoli ja markkinat. Kävelin kävelykadun melkein päästä päähän ja ostin teltasta itämaista nuudelivokkia. Sain kanaversion, vaikka yritin vegaaniannosta. Tähän nälkään sekin kelpasi ja oli oikein hyvää ja reilun kokoinen annos 4,5 € hintaan.
Jatkoin matkaa ja maaseutu alkoi. Nyt myös pyöräteiden laatu parani merkittävästi ja matkantekoon tuli jo Hollannin tuntua, vaikka kevyen liikenteen väyliä pääosin mentiinkin. Loppumatkasta jouduin ukkoskuuroon, jota ajoin karkuun kisatyyliin ainakin 6 km. Pääsin alta pois ja tie kääntyi vähitellen pilvestä pois päin. Ei sade sinänsä ollut suuri ongelma, mutta tuli todella hämärää eikä vesisateessa taaskaan nähnyt kunnolla GPS:n näyttöä, eikä juuri mitään muutakaan.
En tiedä oliko moka minun vai laitteen, jostain syystä noin 15 km ennen kaupunkia laite alkoi kierrättää minua vasemman kautta kohti kaupunkia. Tämä ei sinänsä ole tavatonta näillä main, sillä jokisuistoissa on paljon siltoja, eikä moottoritiesiltojakaan pääse pyöräilemään. Reiteistä tulee helposti aika mutkikkaita. Matkaa kertyi kuitenkin n. 25 km ylimääräistä.
Hyvää halvalla
Yritin Bremeniä lähestyessäni bongata hotelleita, yksi kysymäni olikin jo täysi, vaikka oli kaukana kaupungista. Ajelin vähitellen aivan keskustaan ja aloin etsiä tosissani sopivaa yösijaa. Päivälle kertyi reilusti mittaa, 156 km, Hampurin labyrintin ja lopun koukkauksen vuoksi. Laite ohjasi aivan lähellä olevaan osoitteeseen, joka näytti turhan arvokkaan näköiseltä. Mietin hetken, kehtaanko edes kysyä yösijaa. Kello oli kuitenkin jo 11, joten ei kannattanut nirsoilla. Yllätyin suuresti, kun Hotel Plenus tarjosi huonetta 45 € hintaan ja aamupala oli 10 €. Otin molemmat. Majoituin aika kuraisena ja märkänä. Pyöräkin kannettiin sisälle porrastasanteen mutkaan.
Hotelli oli mielenkiintoisesti design-esineillä sisustettu, todella nopea ja suojattu WLAN kuului hintaan. Mikä oli peseytyessä ja majoittuessa. Iltatoimien jälkeen aloin miettiä tulevaa. Yllättäen huomasin, että tähänastisella matkavauhdillani ehtisin polkea koko matkan Hollannnin Wassenariin asti lauantaihin mennessä. Todennäköisesti pyörätiet myös yhä paranevat Hollantia lähestyttäessä, jolloin aikataulussa olisi entistä helpompi pysyä.
Mutta ongelmaa tuotti säätiedotus. Tänäänkin olin polkenut suurimman osan päivää kunnon vesisateessa. Säätiedotuksen mukaan tilanne jatkuisi, myös menosuunnassani. En ollut levännyt kunnolla sitten laivamatkan, ja päätös huomisesta lepopäivästä oli helppo tehdä, vaikkakin se saattaisi merkitä pientä junamatkaa Hollannissa. Pyöräretkeilyn täytyy olla hauskaa, ja jos heti aamulla jatkaisin sateessa samaa tahtia, se ei sitä enää olisi.
Lepopäivä Bremenissä
Maanantai 9.9.2013
Majoituin toisenkin yön samassa hotellissa. Satoi melkein koko päivän. Onnistuin kuitenkin kävelemään kaupungilla juuri sen parin tunnin jakson, kun ei satanut juurikaan. Olen levännyt, tehnyt pikku askareita ja kirjoitellut tietokoneella.
Illalla kävin kaupassa hakemassa evästä, ja huomasin, että täällä on yhden sentin kolikot käytössä, mikä aiheutti hämminkiä kassalla, kun kassaneiti olisi halunnut minulta 2 yhden centin kolikkoa. Ei vielä ollut, ja sain takaisin kourallisen kolikoita vaihtorahana. Ostin vielä mansikoitakin, niitä on vielä melkein joka paikassa tarjolla.
Huomenna jatkan matkaa, johan tässä tuli huilattua. Sää ei näytä kovin hyvältä, mutta etelämpänä pitäisi olla hiukan parempaa.