Tältä sivulta voit katsoa seminaarin Tampereelta suorana kello 12:00 alkaen, ja myös jälkikäteen. Tallenne on yhtenä noin 3 tunnin videona. Jakokelpoiset luentomateriaalit on linkitetty videokuvan alapuolella olevaan aikatauluun. Niiden avulla videoita voi seurata paremmin.


(Seminaaria katsoi iltapäivän aikana live-videona 35 henkilöä, yhtä aikaa paikalla oli enimmillään 12 katselijaa, keskimäärin 7-9)

PYÖRÄILYSEMINAARIN OHJELMA

12.00 Avaus – Mihin suuntaan Tampere polkee?
Pekka Salmi, apulaispormestari, Tampereen kaupunki

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 1 comment }

Miksi jokin kaupunki on pyöräilykaupunki?

Tähän on hyvin yksinkertainen selitys – sinne on rakennettu toimiva pyöräilyn liikennejärjestelmä. Yleensä se on ainut toimiva liikennejärjestelmä näissä kaupungeissa, ellei metroa ole käytössä. Tämä ei tarkoita sitä, että noissa kaupungeissa autoilun liikennejärjestelmän kehittäminen olisi laiminlyöty, vaan sitä, että autoilun varaan ei ylipäätään voi rakentaa toimivaa liikennejärjestelmää keskustoihin. Siinä ei ole onnistuttu missään.

pyorailykaupunki

Pyöräilykaupungin liikennettä aamupäivällä.

Sen sijaan on täysin mahdollista rakentaa kaupunkiin erittäin hyvin toimiva pyöräilyn liikennejärjestelmä, joka toimii paljon paremmin kuin autoilun liikennejärjestelmä. Jos jokin asia toimii hyvin ja kaupunkilaiset pitävät siitä, toki he silloin käyttävät sitä. Näin toimii pyöräilykaupunki. Pyörä on kuin luotu liikkumaan kaupunkialueilla.

Ellei pyöräilyn liikennejärjestelmä ole toimiva, ei sitä kukaan käytä kuin pakon edessä. Ja koska pyöräilyyn kohdistuu useita ympäristöseikoista johtuvia rasitteita (sade, mäet, tuuli), sen osalta vaatimus hyvin toimivasta liikennejärjestelmästä on ehdoton. Perinteinen suomalainen pyöräväylien suunnitteluperiaate ”Kyllä siitä justiin pyörälläkin pääsee” ei todellakaan riitä. Eikä ”Kyllä sinne kevytväylälle pitäisi vielä mahtua”, kun kysymys ei ole lainkaan mahtumisesta, vaan siitä, että pyörä ja pyöräilijä on luotu liikkumaan täysin eri tavalla.

Vanha kulunut sanonta pyöräilykaupungeista puhuttaessa on se, että pyöräilyn pitää olla mukavaa, nopeaa ja helppoa. Mitä sanaa halutaan painottaa riippuu hieman kaupungista. Yleisesti voisi sanoa, että Hollannissa pyöräily on äärimmäisen helppoa ja miellyttävää, mutta hiukan hidasta, vaikka väylät sinänsä ovat hyvin nopeita. Hollantilainen vanhanaikainen, pystyasentoinen, raskas ja vaihteeton pyöräkanta liikkuu aika verkalleen.

Tanskassa on korostettu nopeutta; meno ei aina ole erityisen miellyttävää tai helppoa, mutta erittäin nopeaa ja tehokasta se on, ja pyöräkanta paljon nopeampaa kuin Hollannissa. Tällä tekniikalla saadaan maksimaalinen määrä työmatkapyöräilijöitä liikenteeseen, mutta muutama mummo saattaa jäädä kotosalle. Erityisesti olen yllättynyt Tukholman pyöräilyn nopeudesta, se on yksi nopeimmista pyöräilykaupungeista, joissa olen tähän mennessä ollut – ei toki läheskään joka paikasta, mutta monilta pääväyliltään. Vaikka ei Tukholma vielä liikennemäärillä mitattuna ole oikea pyöräilykaupunki, ilmiselvästi kaupungin kehittämisessä ollaan oikeilla raiteilla.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Helsingissä on tehty uraauurtava selvitys “Pyöräilyn hyödyt ja kustannukset Helsingissä.” Pyöräilyn suuret hyödyt ovat olleet yleisesti puheena jo pitkään. Erityisesti Velo-city kongresseissa näistä on paljon puhuttu, mutta oli silti aika säväyttävää lukea mitä hyödyt ovat konkreettisesti Helsingissä! Euron investointi pyöräteihin tuottaisi lähes kahdeksan Euron hyödyt. Vaikuttavuus on moninkertainen tavanomaisiin liikennehankkeisiin verrattuna. Tällaisiin tuottoihin ei päästä millään muulla tavalla. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisiin lukemiin päästäisiin, jos tähän lisättäisiin myös “Walking Master Plan” , eli jalankulkuolojen pitkän tähtäimen kehitysohjelma.

Muut hyödyt kaupungille

helsinginbaanaa

Baana on tehokas pyöräväylä keskustassa. Näitä kaivataan paljon lisää.

Selvityksessä on otettu huomioon “helpot” laskettavat asiat, mutta käytännössä hyödyt muodostuvat vielä selvästi suuremmiksi. Pelkästään pyöräilyä ei kannata edistää, vaan lisäksi tulee huomioida myös jalankulun ja joukkoliikenteen kehittäminen (kulkevat hyvin käsi kädessä). Samoin laadukkaita pyöräilyoloja on mahdoton rakentaa perinteiseen umpikortteleista koostuvaan 1970-luvun autokaupunkiin, vaan käytännössä koko kaupunkirakennetta joudutaan muuttamaan ja kehittämään parempaan suuntaan. Tästä saadaan hyvin suuria ja monenlaisia lisähyötyjä sitä mukaan kun kaupunkien keskustat saadaan toimivammiksi. Matkailun kannaltakin on oleellisen tärkeää saada lisättyä Helsingin houkuttelevuutta. Savustamoon ei turistien tarvitse enää tulla, valittavana on jo pelkästään Euroopassa satoja viihtyisiä kaupunkeja, ja autojen poisto kaupunkien keskustoista käy kiivaana kaikkialla.

Hyötyjä myös yksilölle ja yhteiskunnalle

Hyötyjä taloudelle ja hyvinvoinnille tulee useaa kautta. Kun jalankulun ja pyöräilyn oloja kehitetään, yhteiskunnalle erittäin kallis autoilu ja uusien autoväylien rakentaminen vähenee selvästi. Vaikka auto&bensaraha kiertää osin verottajan kautta, autot ja bensa aiheuttavat monenlaisia kuluja ja lisäksi pelkkää miinusta kauppataseeseen. Jos 10 vuodessa saadaan kakkos- ja kolmosautojen määrää vähennettyä vaikka 20 %, se näkyy jo selvästi kauppataseessa. Auto on yksi kalleimmista kulutushyödykkeistä ja niissä liikkuu valtavia rahamääriä ulkomaille. Nämä seuraavat laskelmat eivät sisälly kyseiseen Helsingin laskelmaan, mutta perusinsinöörinä minua alkoi kiinnostaa, mitä autoilu tosiasiassa maksaa.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Polkupyörähotelli

by admin on 10.4.2013 · 0 comments

huoltopiste

Varastossa voi olla lukittavat pyörätelineet, pyöränhuoltopiste ja pyöränkuljetuslaukkujen säilytyspaikka.

Matkailijan tarpeet

Joko olisi aika rakentaa Suomeenkin aktiivilomailuun soveltuvia hotelleita? Matkailijat vaativat majoituspaikaltaan nykyisin paljon mutakin kuin pelkästään sänkyä, peseytymistiloja sekä baarikaappia. Aktiivilomailu edellyttää usein kunnollisia varusteiden kuivaus, säilytys- ja huoltotiloja. Vaellus- ja hiihtomatkailun tarpeita on ilmeisesti Lapissa ja hiihtokeskuksissa jo jonkin verran huomioitu, mutta mitä on tarjolla Keski-Euroopasta tuleville polkupyöräturisteille?

Polkupyöräturistilla on yleensä koko matkan ajan erilaisia ongelmia majoituspaikoissa. Milloin pyörä täytyy raahata yöksi hotellin parvekkeelle 5 kerrokseen, milloin pyörän säilytykseen on varattu jokin kulmaus autojen parkkihallista, jossa pyörää ei saa kunnolla runkolukittua. Pyykin järkevän hintainen pesu onnistuu harvassa hotellissa. Sadepäivinä voisi välillä pitää lepopäivän ja huoltaa hiukan pyöräänsä, mutta hotellin aula ei oikein sovellu siihen.

Entä jos pääsisi majoittumaan polkupyörähotelliin? Siellä voisi olla pyörälle kunnon pesu- ja huoltotilat, sekä kunnolliset lukitusmahdollisuudet. Ja näihin olisi helppo laittaa nykyisin myös kameravalvonta. Toki samoja tiloja voisi käyttää soveltuvin osin muidenkin harrastusvälineiden säilytykseen ja huoltoon. Uusien hotelleiden suunnittelussa tällaisiin asioihin ei kuitenkaan yleensä kiinnitetä huomiota.

Jos jokin hotelli panostaisi tällaiseen, sana kyllä leviäisi nopeasti. Esimakua polkupyörähotellista voi saada Mallorcalta. Siellä on useita polkupyöräturismiin profiloituneita hotelleita ja niistä löytyy pyöräilijöille huolto- ja pyöränsäilytystiloja. Tästä voisi jatkaa idean kehittelyä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Selvä kevään ja pyöräilykauden avaus on GoExpo -messutapahtuma Helsingin messukeskuksessa. Fillarimessut ovat osa tätä suurempaa vapaa-ajan messutapahtumaa, ja nyt se pidettiin 8-10..3 2013. Pyöräilynedistäjää kiinnosti erityisesti perjantaina alkajaisiksi järjestetty Suomi pyöräilee -tietoisku. Siihen oli koottu monenlaista ajankohtaista pyöräilyyn liittyvää asiaa. Ohjelmaesite ja aikataulu. Linkit luentomateriaaliin löytyvät tämän artikkelin lopusta.

kinneri

Vauhdikas kulkupeli.

 

Tampereesta vuoden 2013 pyöräilykaupunki

Tietoiskun alkajaisiksi julkistettiin vuoden pyöräilykaupunki, joka on tällä kertaa Tampere. Siellä on saatu viimeisen 10 vuoden aikana monenlaista aikaiseksi ja pyöräilijämäärät ovat selvästi lisääntyneet. Tärkeimpiä voiton perusteluita:

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Pyörätaskut Helsingissä

by admin on 19.2.2013 · 0 comments

Pyörätasku on vielä aika outo elementti suomalaisessa katukuvassa. Niitä on toistaiseksi käytössä vain Helsingissä, eikä pyörätaskujen käytöstä ja suunnittelusta ole ollut juurikaan kotimaista materiaalia saatavilla. Mutta enää ei ole hätää, sillä Marek Salermon diplomityössä asiat selvitetään perusteellisesti. Lisäksi teos sisältää kohtuullisen selvityksen pyöräliikenteen ongelmista kaupungeissa, joten tähän kannattaa tutustua. Linkki diplomityöhön.

pyoratasku

Pyörätaskussa Hollannissa. Kuva:Teemu Tenhunen

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Ensi kertaa Suomessa

luentoalku

Pyöräilytietoa Oulusta. Kongressin järjestelyistä vastannut Timo Perälä äänessä.

Suomessa ei ole tähän mennessä pidetty kansainvälisiä pyöräilynedistämistapahtumia. Oulun tapahtuma kuulosti heti alusta asti sopivan erikoiselta, tästä täytyy tulla joko täysi fiasko tai sitten ikimuistoinen tapahtuma. Kuinka Oulussa voidaan aikaansaada tällainen? Kuka tällaisen kasaa? Vaikka Oulu on tunnettu pyöräilykaupunki, pyöräilyseurojen, liikkumisenohjauksen, Pyöräilykuntien verkoston jne. tapahtumissa oululaisia on ollut harvakseltaan, tai sitten olen aina onnistunut jostain syystä heidät kiertämään.

Onneksi epäilykseni oli aivan turha, sillä Oulussa on piileskellyt tusinan verran nuoria ja ennakkoluulottomia huippuammattilaisia. Heille tällaisen järjestäminen ei ollut mikään ongelma, mutta toki tämän kokoluokan (131 osanottajaa lukuisista maista) tapahtuma teettää valtavasti töitä organisaatiolle, varsinkin ensi kertaa toteutettuna. Nyt tapahtuma oli todella ikimuistoinen, siitä suuret onnittelut koko tiimille!

Kansallisena merkkitapahtumana paikalla oli myös alan huippuosaaminen Tampereen teknillisestä yliopistosta, sekä Helsingistä varsin kattava edustus erilaisissa liikenne- ja kaupunkisuunnittelun tehtävissä toimivia. He eivät luennoineet, mutta sen verran ulkopuolista työvoimaa oululaiset käyttivät, että välillä puheenjohtajina ja keskustelun ylläpitäjinä toimivat Matti Hirvonen Pyöräilykuntien verkostosta sekä Tampereelta professori Jorma Mäntynen aina taatulla huumorintajullaan. Eteläisemmän Suomen ammattilaisilla oli tärkeä rooli myös epävirallisempien keskustelujen käymisessä ulkomaisten vieraiden kanssa.

(Lisäys 21.2) Kongressin luentomateriaalit on nyt julkaistu. Ne löytyvät suoraan luento-ohjelmasta ko. päivien kohdalta tästä osoiteesta.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

epstori

Epäloogiset pyöräilyolot eivät ole koskaan turvallisia

Jyväskylässä pidettiin liikenneturvallisuuteen keskittyvä seminaari marraskuussa 2012. Siinä keskityttiin ensisijaisesti jalankulkuun, pyöräilyyn ja mopoiluun. Tämä teksti juuttui joulun alla puolivalmiina pinon pohjille, mutta julkaisen sen nyt vähän jälkikäteen. Tässä on kuitenkin ihan hyviä luentomateriaaleja tutkittavaksi. Tapahtuman virallinen sivu löytyy tästä osoitteesta.

Taajamien liikenneturvallisuus- miettimällä paremmaksi.

Päällimmäisenä mieleeni jäi Kari Alppivuoren aika kriittinen esitys jalankulun ja pyöräilyn vallitsevista suunnittelumenetelmistä. Esitys taisi olla tarkoituksellakin hiukan provosoiva, että kuulijat saadaan ravisteltua hereille. Turvallisuusasiantuntijan mielestä meillä käytetyissä  jalankulun ja pyöräilyn suunnittelumenetelmissä näytti olevan paljon ongelmakohtia. Hyvä, että muutamia keskeisiä ongelmia on vihdoin havaittu myös asiantuntijapiireissä,  ja täytyy toivoa, että tämän tyylisiä esityksiä, joissa kissa nostetaan rohkeasti pöydälle, näkyy myös tulevaisuudessa.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, itse olen mieltänyt tilanteen vuosikymmeniä siten, että meillä tehdään jalankulun ja pyöräilyn suhteen pelkästään näennäisturvallisuuteen perustuvaa turvallisuustyötä. Ei lainkaan oikeaa primääriä ja ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä. Pyöräilyturvallisuus on tilastojen valossa parantunut, mutta pitää muistaa, että myös pyöräilijämäärät ovat romahtaneet viimeisen 30 vuoden aikana. Ja pyöräilyturvallisuuden paranemiseen vaikuttavat huomattavasti myös lukuisat muut tekniset ja yhteiskunnalliset tekijät liikenneinfran lisäksi. Parhaiten meillä on onnistuttu kypärän käytössä, mutta se jos mikä on juuri sitä pahasti jälkijättöistä turvallisuustyötä.

Suomelle on tyypillistä, että ainoastaan hienosäätämällä pyritään saamaan vallitsevia olosuhteita hiukan turvallisemmiksi. Mutta se ei juurikaan auta, jos on alun perin valittu koko liikennejärjestelmään väärä konsepti ja väärät suunnittelutavat, ja aivan onnettomat liikennesäännöt. Tämä näkemys iskee salaman tavoin silmille väistämättä, kun pyöräilee Keski-Euroopassa.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

PYÖRÄLLÄ PÄÄSTÄÄN

by admin on 12.1.2013 · 0 comments

museo

En minä, vaan kyse on Suomen käsityön museon uudesta näyttelystä. Museo sijaitsee Jyväskylässä ja olin kutsuvieraana näyttelyn avajaisissa. Otsikko on sopivan monimerkityksinen, kuten oli näyttelykin. Olen kolunnut matkoillani kohtuullisen paljon museoita ennenkin, ja nähnyt myös polkupyöriä. Tällä kertaa kokemus yllätti tosi positiivisesti. Näyttely on mielenkiintoinen sekoitus perinteistä vanhan tavaran museota ja käsintehtyjä uniikkeja fillareita – sadan vuoden ajalta. Toki esillä on myös muutamia liukuhihnalta tulleita klassikoita “merkkipaaluina”.

En paljasta kupletin juonta tämän enempää, tämä on näyttely, joka kannattaa ilman muuta käydä katsomassa, jos täällä päin liikkuu. Erityistä kiirettä ei ole, sillä näyttely on avoinna pitkälle toukokuuta. Museo löytyy Jyväskylästä käveykadun varrelta Kirkkopuiston puoleisesta päästä. Näyttelyn nettisivut ja tarkemmat tiedot löytyvät tästä: Suomen käsityön museo.

Museossa on myös toimintapäiviä seuraavasti:

  1. Ke 23.1.2013 klo 17.30 Sakari Holma: Nojapyörän rakentaminen
  2. Ke 13.3.2013 klo 17.30 Markku Lahtinen: Polkupyörän tarina
  3. To 14.2. klo 15-18 Ystävän päivänä: Satulan tuunaus
  4. La 18.5. Pyöräilyviikon perhepäivässä pyörän huoltoa ja polkupyörän vääntöä rautalangasta

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Mietteitä Milanosta

by admin on 18.12.2012 · 0 comments

Milano pyöräilykaupunkina

Tein 5 päivän reissun Pohjois-Italian Milanoon ja tarkkailin ohimennen täkäläistä pyöräilyä. Mihinkä sitä ihminen tavoistaan pääsee. Pääasiassa oltiin kuitenkin perinteisellä kaupunkilomalla. Milanoa pidetään muodin mekkana ja se on Italian toiseksi suurin kaupunki keskustan 1,35 miljoonalla asukkaallaan. Esikaupunkeineen koko on 5,3 miljoonaa ja koko Milanon talousalueen kokona pidetään 7-9 miljoonaa.

img_1173

Yksi Milanon harvoista kävelykaduista

Milanoa ei voi vielä millään tapaa pitää pyöräilykaupunkina. Muutamat sisukkaat sinnittelevät pyörien kanssa autokaduilla, mutta varsinaisesti pyöräilyinfraa on hyvin vähän. Suunta on kuitenkin nopeasti muuttumassa ja täällä on muun muassa uusi kaupunkipyöräjärjestelmä – Bikeme.

img_1059

Yksi Milanon 203:sta kaupunkipyöräasemasta.

Vielä ongelmana on se, ettei kaupunkipyöräjärjestelmälle ole kunnollisia reittejä hyödynnettäviksi. Opiskelijat käyttävät niitä jonkin verran ja heitä on Milanossa 185 000 – siis pelkästään 7 eri yliopistossa. Yliopiston yksiköt ovat aika hajallaan kaupungissa, eikä kaupunkipyöräverkosto vielä yllä kaikkiin oppilasasuntoloihin saakka.

Muita selkeitä pyöräilijäryhmiä oli vaikea hahmottaa ja yleisesti kaupunkipyörien käyttö oli vielä hyvin vähäistä. Toki joulukuu alkaa olla jo hiukan pyöräilysesongin ulkopuolella Milanossakin, ja viimeisenä vierailupäivänämme tullut 10 cm lumipeite jätti kaupunkipyörät lopullisesti telineisiin. Ei lumi kokonaan lopettanut pyöräilyä, mutta harva miltei ympärivuotisesti pyöräilevä kuitenkaan ajaa kaupunkipyörällä.

Kokematon kaupunkipyöräilijä pääsee parhaiten alkuun puistoja hyödyntämällä. Tällä hetkellä pyöräasemia on 203 ja ne ovat keskittyneet aivan keskustaan. Pyöriä oli pari vuotta sitten 1450, mutta nyt asemia ja varmaan pyöriäkin on melkein tuplasti. Järjestelmän rakentaminen aloitettiin 2009 ja parhaana päivänä pyöriä on käyttänyt 6600 henkilöä. Sinänsä järjestelmää kuitenkin rakennetaan järkevästi, että keskustassa verkko on jo aika kattava ja se laajenee pikku hiljaa laidoille päin.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Pyöräilijän huoltoasemat

by admin on 19.11.2012 · 2 comments

Jyväskylän pumppu

Jyväskylän ensimmäinen pumppu, jonka hankki Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (KOAS) ja se sijaitsee Kauppakadulla toimiston edessä.

Verstaaton mies on vehkeetön mies, jotain tällaista oli tapana sanoa lapsuudessani Pohjanmaalla. Verstaattomuus ja työkalujen puute haittaa nykyisin monen osalta myös pyöräilyä. Marraskuiset kelit eivät huokuttele huoltamaan pyörää ulkosalla, ja pyörillä on monessa taloudessa porttikielto keittiöön ja olohuoneeseen. Lämpimät autotallit alkavat myös olla ylellisyyttä. Voisiko kaupunki tulla hätiin? Edes hiukan?

Julkinen pyöränpumppausasema

Tämän vuoden aikana pumppuja on saatu ainakin jo Helsinkiin, Tampereelle ja Jyväskylään. Vuosikausien tiedottaminen asiasta on kantanut hedelmää. Nämä pumput ovat käsikäyttöisiä ja sinänsä toimivia, mutta maailmalla näkee yleisesti myös kompressoripohjaisia pumppuja.Valitettavasti näissä käsipumpuissa ei ole painemittaria, joten niiden varaan ei työmatkapyöräilijä voi kokonaan jättäytyä, mutta hätävarana ne toimivat. Peruspyöräilijän veltot renkaat niillä täyttää käsikopelolla sukkelaan eikä tarvitse pikkupumpulla sytkyttää, joten tätä joukkoa ne palvelevat hyvin.

 

img_3480

Ruotsissa pumppu käy sähköllä

Pyörän huoltopaikoista huutava pula

Parasta olisi tietysti järjestää kunnon huoltotilat kaupunkilaisten pyörille ja tukea näin tätä hyvää liikennemuotoa ympärivuotisesti. Käytännön pyörittämiseen löytyisi apua useista pyöräilyseuroista ja uudenajan kansalaisliikkeistä. Aivan näin pitkällä ei tietääkseni olla vielä missään Suomessa, mutta ensi askeleita on kuitenkin jo otettu. Kaupungeissa on kasapäin hiukan epäkuranttia kiinteistötilaa tyhjillään, joten periaatteessa huoltotilojen kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmia, mutta käytännön byrokratia sanelee toisin.

Ihmisten halu huoltaa omat pyöränsä on selvästi lisääntynyt, eikä siihen pystytä vastaamaan tällä hetkellä lainkaan. Vaihteiden yleistyminen on tehnyt jo pelkästään renkaidenvaihtosta ammattitaitoa vaativaa, ja tästä syystä luvattoman monet pyöräilijät ajavat kesärenkailla talvellakin. Puhumattakaan työmatkapyöräilijöiden nestelevyjarruista ja jousituksista, joten koulutusta kaivattaisiin. Huoltotilojen kulut tulisivat nopeasti takaisin pelkästään jo vähentyneinä kaatumisina sekä yleiskunnon ja pyöräilyturvallisuuden paranemisena.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 2 comments }

Baanaa Helsingistä

Baana on Helsingin ensimmäinen pyöräilyn nopea pääväylä.

Tältä sivulta voit katsoa seminaarin luennot jälkikäteen. Luennot lähetettiin suorana nettiin, ja tämä asettaa rajoituksia videoiden laadulle. Valitettavasti Helsingin kaupungin yleinen Wlan-verkko ei myöskään siirrä videostreamia, joten lähetys täytyi tehdä mokkulan kautta. Siitä syystä videon laatu on alussa varsin vaihtelevaa, mutta paranee selvästi päivän mittaan. Valitettavasti myös katkoksia tuli aluksi paljon ja jokaisen luennoitsijan esityksestä on pikku pätkiä pois, joten älä ihmettele paikoin hyppivää juonta:) Jokaisen luennon video on upotettu suoraan aikatauluun omalle kohdalleen, joten ne on helppo katsoa vaikka yksitellen. Näin sivusta tuli selkeä, mutta aika raskas hitaille tietokoneille. Luentomateriaalit löytyvät Motivan sivuilta tästä ,mikä helpottaa myös videoiden seuraamista.

OHJELMA
9.00 Aamukahvit ja –teet sekä ilmoittautuminen

Puheenjohtajana toiminnanjohtaja Matti Hirvonen, Pyöräilykuntien verkosto
9.30 Johdanto aamupäivän aiheisiin: Pyöräilyn edistäminen on poliittinen kysymys, toiminnanjohtaja Matti Hirvonen, Pyöräilykuntien verkosto

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Esplanadipuistoa

Espanjan Alicanten rantaviivasta on yritetty tehdä todella hienoa ja viihtyisää, mutta tämä esplanadipuisto ei vain toimi tällaisessa paikassa. Oikeassa reunassa on isoin autotie mitä kaupungista löytyy ja vasemmalla paikallinen vilkas autokatu. Ei tässä ravintolat toimi, vaikka merimaisema olisi hieno.

Löysin toisesta pyöräilyblogista mielenkiintoisen tarinan Napolin pyöräilyolojen kehityksestä. Pyöräilyolot kehittyvät myös Välimeren rannalla. Näin asia näyttää etenevän tällä hetkellä kaikkialla, niin Portugalissa, Espanjassa kuin Italiassakin. Vuosikymmeniä hukassa ollut pyörä ja pyöräily on vain löydettävä uudestaan. Ihmiset innostuvat pyöräilemään heti kun siihen vain tarjotaan jonkinlaiset järkevät puitteet. Ja mikäpä sen kätevämpi kulkuneuvo Välimeren ilmastossa ja maisemissa olisikaan.Täytyy vain saada ylettömän autoistumisen pilaama kaupunkirakenne palautettua monipuolisemman liikkumisen mahdollistavaksi.
[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

ECOMM ja Velo-City jälkiseminaari Helsingin Laiturissa ke 24.10.2012 9-16.

Näistä kahdesta jäljempänä esiteltävästä viisaan liikkumisen kansainvälisestä konferenssista on mahdollisuus kuulla kooste paikalla olleiden kertomana Helsingissä 24.10.  Linkki kutsuun: Helsingin jälkiseminaari.

Tämän kesän Velo-city-konferenssi pidettiin Kanadassa Vancouverissa.

Velo-city Wienissä

Vuoden 2013 Velo-city konferenssi pidetään Wienissä.

Velo-city konferenssi on vuotuinen erityisesti pyöräilyä liikennejärjestelmänä (ja nykyaikaisia kaupunkirakenteita yleisemminkin) käsittelevä seminaari, jonka järjestää ECF (The European Cyclists’ Federation). Luentomateriaalit 2012 tapahtumasta löytyvät seuraavan linkin takaat: luentomateriaalit . Nyt syyspimeillä näitä on hyvä tutkiskella. Sivulla on Downloads-palkki, jonka alta esitykset löytyvät. Huomaa että ECF Presentations -linkin takaa aukeaa uusi sivu, josta löytyvät päiväkohtaiset luentomateriaalit.

Vuoden 2013 Velo-city tapahtuma järjestetään Itävallan Wienissä, joten ensi kesäksi kannataa jo varailla kalenterista aikaa ajalle 11 – 14.6. Nyt Velo-city konferenssi pidetään jälleen Euroopan puolella, joten silloin suurin joukoin Wieniin! Linkki tapahtuman sivulle.

ECOMM

ECOMM on vuotuinen liikkumisenohjauskonferenssi, joka pidettiin tänä vuonna Frankfurtissa ja ensi vuonna ECOMM 2013 pidetään 29-31 toukokuuta Gävlessä Ruotsissa, joten siihenkin on lyhyt matka osallistua. Viime kesän tapahtumasta dokumentteja löytyy tästä. Tämän konferenssin järjestää EPOMM (European Platform on Mobility Management), jonka kotisivulta löytyy myös paljon muita liikkumisen ohjaukseen liittyviä dokumentteja.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Tänä vuonna raportoin matkoiltani suoraan matkapäiväkirjaan miltei reaaliajassa, ja pääset lukemaan seikkailuistani suoraan sieltä. Nykyisin läppäri alkaa olla oleellinen osa pyöräretkeilijän varustusta, joten jälkikäteen kirjoitetut matkakertomukset taitavat vähitellen jäädä historiaan. Tältä Matkakertomukset– sivulta löytyy kuitenkin juttuja menneiltä vuosilta, ja saattaa sinne ilmestyä vielä joitan laajempia yhteenvetojakin.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Jyväskylässä, kuten muuallakin Suomessa, autoliikenteen rauhoittamiseen tulee yhä enemmän painetta asukkaiden taholta. Varsin yleisesti kevyempien liikennemuotojen edustajat joutuvat pelkäämään, varomaan ja väistelemään autoliikennettä kohtuuttomasti, vaikka monta kertaa heillä olisi etuajo-oikeuskin autoihin nähden, kuten jalankulkijoilla suojatiellä. Yksi osasyy moiseen on yhä edelleen hiukan liian kovat ajonopeudet taajamissa, sekä erityisesti se, että väistämissäännöt ja käytetty kadunrakennusinfra ovat ristiriidassa keskenään. Autokadut on tehty taajamissa viivasuoriksi, näkemiltään hyviksi ja avariksi, ja takavuosina vielä aivan liian leveiksikin, jolloin autoilijalle tulee automaattisesti tunne, että hän on herra ja hidalgo ja kaikkien muiden kuuluu väistää häntä. Kun tätä on vielä ruokittu liikennevaloilla (ja laittamalla aina painonapit liikennevaloihin jalankulkijoille ja pyöräilijöille, jolloin heidän alempiarvoisuuttaan on korostettu erityisesti), ei ole ihme jos kaupunkilaisilla on suuria vaikeuksia päästä liikkumaan taajamissa edes jollain tavalla turvallisesti ja tasa-arvoisesti autoliikenteen seassa. Autoilija pystyy teknisesti ajamaan liian kovilla nopeuksilla ja esteettömästi tilanteissa, joissa hän voi olla väistämisvelvollinen.

korotettujatke

Tällainen täytyy merkitä aina etuajo-oikeutetuksi myös polkupyörille, ellei muuten niin autoille kärkikolmiot. Kaikki tämän jutun kuvat saa suuremmiksi hiirellä klikkaamalla!

Korotettu suojatie on hyvä esimerkki rakenteesta, jonka pitäisi automaattisesti kertoa autoilijalle, että hän on väistämisvelvollinen kaikkeen muuhun liikenteeseen nähden. Suomessa tämä viesti harvoin toteutuu, sillä korotettua suojatietä saavat mennä vain jalankulkijat, pyöräilijät ovat usein väistämisvelvollisia siitäkin huolimatta, että suojatien tilalle on maalattu pyörätien jatke. Näin ristiriitaista liikenneympäristöä ei saisi rakentaa. Korotetut suojatiet ovat sinänsä hyvä tapa rauhoittaa erityisesti pienemmiltä sivukaduilta tulevaa autoliikennettä, mutta ne täytyy rakentaa oikealla ja selkeällä väistämissääntöjä tukevalla logiikalla.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Budapest kaksisuuntainen värillinen pyörätie sillalla

Sillalle rakennettu kaksisuuntainen pyörätie, kaunis katsella, mutta kapea ja hankalakäyttöinen, etenkin tuulisella säällä, jolloin pyörät mutkittelevat aika tavalla.

Pyöräilykaupunki on sellainen, jossa pyörällä pääsee asioimaan helposti joka paikkaan, niin rautatieaseman lippuluukulle, kauppojen edustalle kuin työpaikallekin, tai sitten voi tarvittaessa hurauttaa vauhdilla läpi kaupungin. Mitä tämä tarkoittaa liikennejärjestelmätasolla? Sitä, että pyöräliikenne hajautetaan mahdollisimman tasaisesti koko kaupunkirakenteeseen riittävän suuren nopeusluokituksen pyöräteille – kapeilla kaksisuuntaisilla pyöräteillä tai yhdistetyillä kevytväylillä ei ylletä koskaan tähän luokitukseen. Pyöräilijää ei oteta huomioon vain kapeilla parin metrin pyöräteillä, vaan pyörällä täytyy päästä liikkumaan sujuvasti joka paikkaan, myös autojen parkkihalleihin ja supermarketteihin, sillä toimivassa liikennejärjestelmässä on erittäin oleellista eri liikennemuotojen ketjuttaminen ja helppo vuorottelu.

Yksisuuntaiset pyörätiet kadun molemmilla puolilla hajauttavat pyöräliikennettä luonnostaan, ja suunnittelijat joutuvat miettimään pyöräilyn tarpeita huomattavasti suuremmalla osalla kaupunkirakennetta. Tämä puolestaan näyttää johtavan siihen, että varsin pian pyöräilykelpoinen kaupunkirakenne leviää yhä laajemmalle kotipihoihin ja työpaikoille asti. Molemmilla puolilla katua olevat yksisuuntaiset pyörätiet tekevät myös liikenteestä huomattavasti selkeämpää ja helpompaa kaikkien eri liikennemuotojen osalta, ja ennen kaikkea vähentävät radikaalisti pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisiä konflikteja. Liikennejärjestelmätason kannalta on hyvin outoa, että pyöräilylle on Suomessa vuosikymmeniksi annettu oikeus poiketa oikeanpuoleisesta liikenteestä, mikä riittää sotkemaan tehokkaasti koko keskustojen liikennejärjestelmän. Kaksisuuntainen kevyenliikenteen väylä vain toisella puolella katua pakottaa puolet pyöräliikenteestä käyttämään vasenkätistä logiikkaa. Ja viimeisen lainsäädäntömuutoksen ansiosta myös kevyenliikenteen sisäinen logiikka on osin vasenkätinen, sillä nykyisin jalankulkijat saavat kulkea kummassa reunassa kevytväylää haluavat. Voi hyvällä syyllä kysyä, voiko enää sekavampaa liikennejärjestelmää suunnitella?

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 2 comments }

Tämä piti kirjoittaa heti tuoreeltaan, mutta aina ei kaikki mene suunnitellusti. Läppäri kärähti, mutta juhannuskokko ei, sekä kaikkea muuta sählinkiä tuli väliin. Toivottavasti ajatukset ovat nyt sitten ehtineet jäsentyä päässä normaalia selkeämmiksi.

Kelvollinen pyöräretkeilyalue

sujuvaristeys

Tyypillistä pohjalaista pyörätietä, kohtuullisen toimivaa näillä liikennemäärillä, vaikka jalankulun kanssa yhdistettyä onkin.

Pohjanmaalla kannattaa käydä pyöräilemässä, siellä on ihan mukavat olot ja pyöräily on helppoa, koska ei tarvitse puskea ylös jyrkkiä mäkiä, jotka kuitenkin aina syövät hiukan voimia, vaikka eivät mikään este pyöräretkeilylle olekaan.

Pohjalaiset pyöräilevät itse paljon – väärin. Näin ei todellakaan ole edes tilastojen valossa. Tasainen maasto ei aikaansaa pyöräilyinnostusta, tämän olen todennut jo kymmeniä kertoja teksteissäni ja luennoissani. Käytännössä itselleni tämä konkretisoitui hyvin parikymmentä vuotta sitten, kun eräänä kauniina kesäiltana päätin polkaista vähän pidemmän lenkin Lehtimäen, Alajärven, Kuortaneen ja Lapuan kautta. Matkalla näin kokonaista 5 muuta pyöräilijää, mutta leikkuupuimureita n. 15 kpl. Tästä voi päätellä suoraan, että Pohjanmaalla ajetaan leikkuupuimurilla kolme kertaa enemmän kuin pyörällä. Asiaan tosin vaikutti hiukan se, että puintikausi oli kiivaimmillaan, mutta tilanne ei poikkea suuresti normaalista. Pärisevä laite vain vaihtuu, ja tuolloin iltalenkkini aikaan ei vielä edes tunnettu mönkijöitä, joilla monet kesämökkiläiset nykyään hakevat postinsa parinsadan metrin päässä olevasta laatikosta.
[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

Järjetön risteys

by admin on 8.7.2012 · 0 comments

Mistä näitä käsittämättömän huonoja risteyksiä oikein sataa? Näitä alkaa olla jo pitkin Suomea, oheinen kuva tulee Ähtäristä. Uudelle ostoskeskukseen menevälle kadulle on rakennettu tällainen risteys. Reitti tulee olemaan yksi kaupungin läpi menevistä uusista vilkkaista pyöräteistä. Pyörällä pääsee (vain periaatteessa, käytännössä tippuu aina hiekalle) aivan reunasta ympyrän kohdalta, koska siinä ei ole reunakiveä ja siihen on suunniteltu pyöräilijän ajolinja. Osaako joku keksiä pyöräilijälle vielä huonomman ajolinjan?

 

Tällaisia ratkaisuja katsellessa ei voi kuin ihmetellä. Missä on suunnittelijan vastuu tällaisia virityksiä tehdessä? Tämä rakennelma on vielä paljon järjettömämpi kuin tasakattoinen talo aikoinaan – se sentään toimi ihan hyvin poutakeleillä, mutta kuvan kaltainen risteys on täysin käyttökelvoton jalankululle ja pyöräilylle joka ikinen päivä.

Tätä katsellessa tulee väistämättä mieleen:

  1. Miksi risteysjärjestelyitä rakennettaessa mietitään nykyään asioita vain ja ainoastaan autoilijan näkökulmasta? Vaikka taajamissa asia pitäisi olla täysin toisin päin; joka läänissä on laadittu liikennesuunnitelmia, joissa korostetaan jalankulku- ja pyöräilymäärien lisäämistä. Kyseisen kaltaisia risteyksiä tekemällä koko pyöräily loppuu takuuvarmasti muutamassa vuodessa. Tai sitten kukaan ei enää aja liikennesääntöjen mukaisesti kevytväylällä.
  2. Minkä olemassa olevan suunnitteluohjeen mukaan nämä on tehty?
  3. Kuka tällaisen risteyksen on keksinyt? Onko jonkin yksittäisen insinööritoimiston älynväläys, vaiko onko jopa ELY:n jossain ohjeistuksessa suosittelema ratkaisu?
  4. Miksi tällaisia risteysjärjestelyitä hyväksytään lautakunnissa ja kaupunkien päättävissä elimissä? Eikö kellään ole enää kaupunkisuunnitteluun mitään muuta näkökulmaa kuin autoilijan näkökulma?

Ähtäri ei suinkaan ole perinteisesti ollut mikään pyöräteiden kaatopaikka, vaan menneinä vuosikymmeninä siellä on rakennettu mm. laadukkaita linjauksia alikulkuihin, tehty muutamia edistyksellisiä korotettuja pyörätienjatkeita ja rautatieasemallekin menee pyöräkaista (tosin kaksisuuntainen!), mutta nyt tulevaisuus näyttää synkältä.

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }

perjantai 8.6.2012 (pyöräilyä 57 km)

Aamuverryttelyksi kävimme testaamassa majapaikan viereistä luontopolkua, jonka piti liittyä jotenkin Viikinkeihin, ja liittyihän se, rinteessä oli hautakumpuja. Harmiksemme myös hyttyset olivat päättäneet kiertää saman lenkin, eikä metsässä viitsinyt pidemmäksi aikaa pysähtyä opastauluja lueskelemaan. Kuten majapaikkammekin, luontopolkukin oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Lähdimme liikkeelle pari kilometriä samaa tietä, josta tulimmekin. Kärlaxin kylästä tähystimme tankkauspaikkaa itsellemme, mutta sellainen löytyi vain autoille – aamukahvit jäivät tuonnemmaksi. Siitä lähdimme pujottelemaan pikkuteitä pitkin kohti Vaasaa, tie loikkasi välillä 8-tien toiselle puolellekin. Kunin paikkeilla tie kävi tosi pieneksi, ja pelkäsin sen kohta loppuvan kokonaan, mutta sitten vastaan tupsahtikin luontoalue parkkipaikkoineen ja reitteineen, sekä isompi tie. Ilmansuunta oli kyllä pysynyt koko ajan oikeana, joten siitä en ollut huolissani, Vaasaa kohti mentiin, mutta ainahan on umpikujan mahdollisuus. Näin pienillä teillä ei enää voi luottaa peruskarttaan, niihin ei kovin pieniä teitä ole merkitty. Mutta luonto oli nättiä ja tie toi koulun viereen, jossa pidimme huoltotaukoa ja säädimme vaatetusta sopivaksi, oli tulossa aika lämmin päivä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwittergoogle_plus

{ 0 comments }