Laivapyöräilyä, osa 2/2.

Uumajaa tutkimaan

img_3164
Pyörällä laivaan jyrkkää ajoramppia pitkin.

Aamu valkeni vähän nuhruisena, mutta ei tainnut sentään sataa. Näin luulin pakatessani laukkuja sisällä. Ulos päästyäni huomasin, että sataa sittenkin. Muut jo virittelivät sadetakkeja, mutta minulla tuntui olevan jo hiukan liikaakin päällä, joten en pienen tihkun vuoksi viitsinyt laittaa enää kalvotakkia. Uusi huppari sentään hiukan hylkii vettä, vaikka ei mikään sadevaate olekaan. Entisenä purjehtijana ja purjelautailijana en pienten sateiden vuoksi yleensä koskaan käytä sadevaatteita. Nykyiset pyöräilyvaatteet imevät niin vähän vettä itseensä, että keskikesän keleillä ei yleensä pikku sateilta tarvitse suojautua. Ajoviima kuivaa sen mitä tihkusade ehtii kastella. Ja sateen tauottua on mukavan raikas olo, toisin kun sadevaatteiden alta kuoriuduttaessa. Ultraohuella kalvotakilla, irtolahkeilla ja kengänsuojilla pärjää erittäin pitkälle kesäkeleillä.

Reitti laivalle oli helppo ja selkeä, ja olimme perillä reilussa varttitunnissa. Autojen kanssa jonoon odottamaan luukulle pääsyä. Liput oli varattu valmiiksi, joten suurempia ongelmia ei pitäisi olla, eikä ollutkaan. Sadekin taukosi matkalla, ja laivaan pääsyä odotellessa pilvipeite oheni yhä selvästi. Ajo laivaan tapahtui jyrkkää ramppia pitkin ja Tuijan polkiessa laivaan liikenteenohjaajat huutelivat keskenään:”On siinä tädillä haastetta”, mutta hyvin Tuija polki ylös asti. Rengas kuitenkin piti märällä metallipinnalla nippa nappa riittävästi, että polkemalla pääsi ylös asti täydessä lastissa.

Laadultaan, palveluiltaan ja viihtyisyydeltään laiva kilpailee aivan eri sarjassa eteläisempien laivojen kanssa, mutta 4 tunnin aikana ei välttämättä mitään erityistä hohtoa ehdi kaivatakaan. Mennen tullen laivalla oli hyvin rauhallista, ja matka otettiin levon kannalta.

img_2825
Ruotsissa oli hulppean leveitä pientareita.

Laivasta ulos pyöräily vieraaseen maahan on aina hulppea kokemus. Satama-alueet sinänsä ovat aika samanlaisia, mutta kun tien päälle pääsee, tunnelma muuttuu heti. Ruotsiin on helppo mennä, tuntuu aina kun menisi toiseen kotiinsa, tosin vähän aikakoneella tulevaisuuteen siirtyen. Yleensä Ruotsissa ollaan aina hiukan meitä edellä, ja näin pääsee samalla kurkistamaan 10 vuotta eteenpäin monissa asioissa. Satamasta menee Uumajaan suora iso tie, Sininen tie, jolla on leveät pientareet ja helppo ajaa, mutta liikennemelu ei ole koskaan pidemmän päälle mukavaa. Siksi lähdimme seuraamaan Sverigeleden- pyöräreittiä, joka lähti kohti Uumajaa hieman itäisempää reittiä pikkuteitä pitkin. Välillä poikettiin pihakirpparilla erään talon pihassa, mutta sieltä ei löytynyt mitään erityisempää.

(lisää…)