pyöräretki

Syyspyöräilyä, osa 1/6.

by admin on 10.9.2013 · 1 comment

Fillarilla etelään muuttolintujen mukana

Torstai 5.9.2013

Sain tällaisen päähänpinttymän muutama vuosi sitten ajaessani syksyllä kohti pohjoista ruskaretken innoittamana. Ajoin fillarilla alkumatkan Ouluun saakka Saariselälle mennessämme. Matka oli ikimuistoinen, tunsin olevani aikamoinen luonnonoikku. Jatkuvasti vastaan tulevat lintuaurat kiirehtivät toiseen suuntaan. Nämä paljon pienemmillä aivoilla varustetut luontokappaleetkin älysivät, että nyt on aika suunnata etelään, ja minä poloinen poljin vasten pohjoistuulta kohti Lappia. Joka aurassa tuntui olevan muutama menoani ihmettelevä kokenut matkaaja, joka tuntui huutelevan minulle ”tee u-käännös, tee u-käännös”. Silloin viisastuin, ja päätin polkea syksyllä aina kohti etelää!

laiva valmiina

Tällaisella, mutta hiukan suuremmalla (kaksi savupiippua), laivalla lähdin pyöräni kanssa maailmalle tällä kertaa.

Nyt päätin toteuttaa haaveeni. Aivan koko matkaa en ehdi polkea, enkä läheskään niin kauaksi kuin linnut menevät, mutta kokeilen kuitenkin tätä ideaa. Tarkoitukseni olisi jatkaa lämmintä pyöräilykautta kuukauden päivät hiukan etelämpänä Euroopassa. Menen junalla Helsinkiin ja sieltä laivalla Saksaan Travemündeen, josta lähden fillaroimaan vielä hiukan etelämmäksi päätyen Etelä-Hollantiin, jossa majailen pari viikkoa. Paluu on vielä avoin, osan matkaa palaan junalla ja osan pyöräilen. Terveyden, kelien ja muiden tuntemusten mukaan.

Matkan tarkoitus on tutustua useisiin erilaisiin kaupunkeihin, niiden ”henkeen”, liikennejärjestelmään, ja erityisesti pyöräilyoloihin. Yksi päämääristä on saada kasaan mahdollisimman paljon hyviä kuvia ja videoita toimivista jalankulku- ja pyöräilyoloista. Kirjoittelen myös tänne blogiin kuulumisiani mahdollisuuksien mukaan matkan varrelta, en päivittäin, mutta toivottavasti viikottain.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 1 comment }

Syyspyöräilyä, osa 2/6.

by admin on 17.9.2013 · 0 comments

Vihdoin maissa

Perjantai 6.9.2013

Päivä, yö ja seuraava päivä merellä meni mukavasti. Keli oli tyyni ja laiva kallisteli vain hiukan parin tunnin ajan ennen Tanskan kapeammille vesille tuloa. Melkein koko päivän tein laivassa läppärillä kaikkea mitä ilman nettiä pystyi tekemään.

laiva kapeassa joessa

Laiva on saapumassa satamaan, joka on kapeassa joessa. Joen mutkassa laiva teki paikallaan U-käännöksen ja peruutti laituriin.

Saapuminen Travemündeen illan juuri pimennyttyä oli huikean hieno. Ensin luotsikutteri toi luotsin laivaan. Sitten kapeaa jokea isolla laivalla rannan valojen loisteessa keskellä kaupunkia ja vielä tosi lämpimässä kesäsäässä.

Majapaikka hakusassa

Laivasta ulos päästyäni alkoi vastustaa. Jostain syystä GPS:n kartoista tuntui puuttuvan juuri tarvitsemani Pohjois-Saksa, vaikka koko muu Eurooppa tuntuu olevan laitteessa asennettuna. Onneksi printtasin lähtiessä hätäisesti Google Maps:ista reitin majapaikkaan, mutta alusta jäi pätkä pois, kun reitti ei mahtunut muuten paperille siten, että katujen nimetkin näki lukea. Pimeässä syysyössä tämä aiheutti hiukan ongelmia, sillä en pysynyt alkumatkasta laskuissa risteyksistä.

Katuvaloja ei ollut, eikä risteyksistä meinannut nähdä millään katujen tai pienten tienviittojen tekstejä; otsalamppu ei näytä kovin kauaksi. Viitoista ei myöskään löytynyt kaikkia kylien nimiä, mitä kartassa oli. Aika pitkälti kompassisuuntimilla ylittelin risteyksiä ja pikku hiljaa matka eteni. Vain yhden kerran alussa ajoin puoli kilometriä takaisin käännyttyäni virheellisesti vasemmalle, koska olinkin väärässä risteyksessä. Onneksi täällä ei ole isoja korpia. Vaikka metsässä ajettiin aivan pieniä teitä säkkipimeässä, muutaman sadan metrin välein kylä vaihtui. Oli mahtava kokemus ajaa sysipimeässä ja aivan erilaisessa tuuheassa lehtimetsässä, mihin on kotona tottunut, ja uskomattoman lämpimässä syysillassa. Majapaikkani oli lähin kohtuuhintainen satamasta, ja siksi valitsin sen, enkä mennyt Travemünden keskustaan. Matkaa satamasta oli vain 7 kilometriä, mutta hiukan väärään suuntaan jatkoa ajatellen.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 4/6.

by admin on 23.10.2013 · 0 comments

Kohti Osnabrückia

img_4524

Arkielämää Bremenissä.

Keskiviikko 11.9.2013

Aamulla pakatessani oli vielä poutaa ja suunnittelin vähän videointiakin Bremenin keskustassa, mutta heti polkaistuani liikkeelle alkoi tihuttaa. Kaupungista pääsi paremmin ulos kuin Hampurissa, mutta aika hankalia ovat nämä kaikki jokisuistokaupungit. Ajoin ulos läpi uuden kaupunginosan, joka oli mielenkiintoinen ja jota olisi voinut tutkia pidempäänkin, mutta ei sateessa. Onneksi ei tällä kertaa satanut kuin puoleen päivään jatkuvasti, sitten tuli enää pari pientä kuuroa.

Ajelin jälleen läpi maaseudun ja lukuisten pikku taajamien. Maissipeltojen vieressä polkemiseen alkaa vähitellen kyllästyä, mutta muuten ympäristö on täällä vielä virikkeistä ja uutta mielenkiintoista katseltavaa riittää aamusta iltaan. Hautakivikauppoja on tien varressa tuon tuosta. Myös poistomyynnissä olisi hulppeita paaseja, mutta en taida vielä tällä reissulla investoida hautakiveen, sen verran kevyesti pyörä vielä kulkee.

img_4563

Kevyen liikenteen väylää Saksasta. Tällaisia saa veivata kyllästymiseen asti. Tässä päällyste on vielä kunnossa, kun vieressä ei ole puita, joiden juuret tulevat asfaltista läpi tuota pikaa, koska pohjustukset ovat olemattomat. Uutena saksalainen päällyste on erinomaisen hyvää;hienojakoista ja erittäin tiiviiksi tampattua, jopa parempaa kuin Hollannin peruspyörätieasfaltti.

Osnabrück on aika erikoista seutua. Pitkiä loivia kumpareita, mäkiä ei välttämättä kunnolla huomaa. Maaseutua riittää ja aika paljon myös metsiköitä.

Loppumatkasta kiipesin reilun mäen päälle ja aloin lasketella kohti kaupunkia. Asutusta oli ollut jo jonkin aikaa ja GPS:n näytössä alkoi olla hotelleita. Olin laskenut kilometrikaupalla mäkeä alas kun kysäisin yösijaa eräästä täydestä hotellista. He sanoivat, että varsinainen keskusta alkaa, kun lasket vielä pari kilometriä alamäkeen. Ihmettelin suuresti, mistä kummasta sitä mäkeä riittää, enhän ole päivän mittaan kuitenkaan erikoisemmin kiivennyt ylämäkiä. Mutta oikeassa olivat, mäki jatkui niin vauhdikkaana, että hyvällä pyöräkaistallakin sai paikoin hiukan jarrutella. Täällä näkyi jo aika paljon pyöräturistien autoja, koska ympäristön rauhalliset metsä- ja maaseutualueet kumpareineen ovat Saksan huomattava luontomatkailukohde.
[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

Syyspyöräilyä, osa 5/6.

by admin on 15.11.2013 · 0 comments

Asemasotaa

Sunnuntai 15.9.2013

img_6088

Vettä on tullut viime päivinä melkein kuin Duindrell-teemapuiston portinpielessä olevasta vesihanasta.

Olin siirtynyt matkallani asemasotavaiheeseen, eli yritin tehdä oloni mukavaksi ja asustella samassa asunnossa kaksi viikkoa. Tallensin ja varmistin kaikki datat;GPS-jäljet, valokuvat, pyörän mittarin tiedot, sekä täydensin matkapäiväkirjan muistiinpanoja. Tulomatkalla tuli näköjään pyöräilykilometrejä yhteensä 806 km. Suurin piirtein odotetusti.

Enää ei ollut jatkuvaa eteenpäin kiiruhtamista, mutta toki olin suunnitellut useita projekteja tehtäväksi tänä aikana, joten hirveästi ei pitäisi luppoaikaa olla. Aina sään salliessa pitäisi olla pitkiä päiviä satulassa ja ajelemassa enimmäkseen suurkaupunkien vilinässä. Se on ainut tapa suorittaa opintopisteitä satulayliopistossa ja ylipäätään oppia ymmärtämään pyöräliikennejärjestelmiä.

Valitsin tämän majapaikan siksi, että tämä on sijainniltaan erittäin hyvä. Tästä pystyy ajamaan 120 km päivälenkeillä noin 20 eri kaupunkiin. Joukossa monia suuriakin; Amsterdam, Haag, Rotterdan ja Utrecht. Lisäksi merenranta hienoine maisemineen on lähellä.

Maanantai

Maanantain vastaisen yön satoi kovin, mutta aamulla paistoi jälleen aurinko ja tuuli rajusti. Pilvilauttoja seilasi taivaalla, ei pouta ollut lainkaan varmaa. Tein kotihommia aamupäivän, yritin katsoa netin kautta suorana Velo-City -jälkiseminaaria Suomesta, mutta yhteys pätki. Iltapäivällä keli vähitellen selkeni ja polkaisin matkaan. Olin suunnitellut ajavani ensimmäisenä päivänä Haarlemin kulmille, että pääsisin kartalle ja saisin kaikki vanhat muistot kytkettyä loogiseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena oli ajaa reilut 50 km ja käydä katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja pohjoisemmassa lähellä Haarlemin kaupunkia.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

Laivapyöräilyä, osa 1/2

by admin on 6.7.2013 · 0 comments

Aamulla varhain kun sää oli parhain

Matka Vaasaan alkoi aikaisin aamulla junalla. Pyörät pakattiin heti kuuden jälkeen, että ehdittäisiin sopivasti kaupunkiin kello 7:34 lähtevään junaan. Kesäaamu oli ihan nätti ja tunnelma hyvä. Jyväskylän poistumistiet on vuosien mittaan jo sen verran tarkkaan koluttu, että tuntuu mukavalta ottaa aluksi hiukan pidempi loikka uusiin maisemiin. Matka alkoi VR:n taajamajunalla. Ehdimme ostaa pyörälipun vielä kalliilla hinnalla, 9 €. Seuraavana päivänä niitä olisi saanut uudella 5 € hinnalla. Tässä taajamajunassa on toiseksi paras pyöränkuljetuspaikka, mitä VR:n kalustosta löytyy, mutta kovin hankala tämäkin on. Mitä järkeä on laittaa erikoistavaroiden ja pyörätuolien kuljetuspaikka ahtaan käytävän päähän? Oli aikamoista taiteilua saada 4 pyörää taivutettua oviaukosta sisään ja työnnettyä ne paikalleen. Neljän pyörän sommittelu aika ahtaaseen kulmaukseen vei myös aikansa; ilman pyörälaukkujen irrotusta tila ei riittänyt.

img_2659

Pyörät junassa aikamoisen ähräämisen jälkeen.

Junamatkalla kirjoittelin läppärillä rästihommia niin kauan kuin akku riitti, tästä vaunutyypistä en löytänyt pistorasioita. Seinäjoella oli junan vaihto, ja aikaa miltei varttitunti, joten mitään hoppua ei ollut, koska pyöriä ei tarvinnut kuskailla hissillä. Vanhan kunnon sinisen junan konduktöörivaunuun pyörät sai nostaa laukkuineen päivineen – kunhan ensin kysyin asiaa konduktööriltä – mutta pyörät täytyi nostaa itse kyytiin. Nykypäivän konnareissa ei ole enää yhtään roudarin vikaa. Lastaus sujui hyvin, kuten kuorman purkukin Vaasassa. Virkamies totesi vain, että voittekin ottaa pyörät itse alas, ja lähti kävelemään pois.

Junamatka tällä Pohjanmaan radalla ei ole niitä suurimpia elämyksiä. Silmä lepää soissa ja isoilla peltoaukeilla. Kohokohtia olivat lähinnä Keskisen Vesan kyläkauppa ja Laihian nuukuuden arvoitus, joka ei ole minulle vieläkään junan ikkunasta valjennut.

Strömsö

Vaasan juna-asemalta oli tarkoitus ottaa suora suunta majapaikkaamme kesähotelliin, jonne jättäisimme ylimääräiset pyörälaukut ennen Strömsöhön polkaisua. Matkaan tuli kuitenkin jokin mystinen ongelma. Kaksi melkein valmista pyöräilynohjaajaa ihmetteli tilannetta, jossa Googlen karttaan piirtämä viiva majapaikkaamme ei vastannut lainkaan todellisuutta. Onneksi meri oli kuitenkin oletettavasti entisessä paikassa ja otimme suunnan kohti rantaa. Siellä paikallistimme nopeasti itsemme ja ajoimme palan matkaa tyystin toiseen suuntaan mitä alkuperäinen viivamme johdatti. Ilmeisesti kaupungissa on useampia miltei samannimisiä katuja, ja olimme antaneet Googlelle väärän osoitteen.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

maanantai 4.6.2012 (pyöräilyä 87 km)

sävy sävyyn laukut

Tuija oli valinnut varusteet sävy sävyyn ympäristön kanssa

Päivän ohjelmana oli polkaisu Pietarsaareen. Aamulla ei hötkyilty lähdön kanssa, koska tarkoituksenamme oli poiketa heti alkumatkasta Juhani Palmun taidegalleriassa Voltin paikkeilla. Tietojemme mukaan gallerian piti aueta kello 10 . Aamulla teimme heti alkuunsa pienen kiemuran, koska lähdimme aika huolettomasti liikkeelle pitkin hiekkatietä, joka ei sitten vienytkään joen yli. Paluu miltei lähtöpisteeseen ja isompaa selkeää reittiä kohti Alahärmää. Tie näytti aika paksulta kartalla, mutta se olikin aivan ihanteellinen pyöräretkeilyyn. Jälleen poljettiin maalaismaisemassa täyteen loistoon puhkeavan luonnon keskellä. Matkaa Härmän taajamien välillä oli vain kymmenkunta kilometriä, joten kohta lähestyimme jälleen uutta taajamaa, johon Power Park- huvipuisto toi oman leimansa. Kiertelimme tovin keskustassa, mutta kahvilaa ei tullut vastaan, ja museokin oli vasta siivousvaiheessa, joten jatkoimme matkaa.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

tiistai 5.6.2012 (pyöräilyä 67 km)

karavaani pellolla

Upeita maisemia seitsemän sillan reitillä!

Päivän tavoitteena oli ajaa Kokkolaan, joka olisi retkemme kääntöpaikka. Siellä yöpyisimme 2 yötä. Sen jälkeen alkaisimme palata kohti Jyväskylää vielä avoinna olevaa reittiä pitkin. Tälle päivälle oli luvassa komeita maisemia, sillä edessä olisi seitsemän sillan saaristo. Käytännössähän siltoja on riittänyt joka päivälle useita, mutta tänään ajaisimme läpi saaristoreitin koukkien saarelta toiselle. Vaikka reitti oli jo kaikille jollain tapaa entuudestaankin tuttu, on se aina katsomisen arvoinen ja eittämättä yksi Suomen hienoimmista pyöräreiteistä. Tällä Pietarsaaren ja Kokkolan välisellä reitillä on myös koko matkalla kevytväylä, joten maisemien ihasteluun on hyvät olosuhteet. Kevytväylä kulkee autotiestä selvästi erillään muutaman kymmenen metrin päässä siltoja lukuun ottamatta. Pyöräillä saa melko lailla omassa rauhassaan, vain liikennemelu häiritsee jonkin verran.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

keskiviikko 6.6.2012 (pyöräilyä 25 km)

Tänään oli vuorossa kevyt päivä laivamatkaillen ulkosaariston majakkasaarelle. Aamu alkoi polkaisulla aamupalalle ABC- huoltoasemalle, joka oli varma paikka saada tukeva aamupala. Menomatkan reittivalinta ei ollut kovin suora, koska emme hoksanneet oikaista rautatien ali, vaan kiersimme autotien reunoja pitkin. Aamupala tuli mätettyä ja polkaisimme suoraan keskustaan vähän shoppailemaan, mutta olimme etuajassa ja melkein kaikki kaupat olivat vielä kiinni, kuten myös kirjasto. Jäi hyvää aikaa ihmetellä Kokkolan kävelykatua ja kävelykeskustaa kokonaisuudessaan. Valitettavasti tästä on hyvin vaikea löytää pyöräilijän ja jalankulkijan kannalta mitään positiivista. Toteutus on äärimmäisen sekava ja hankalakäyttöinen. Päivittäinen helppo asiointi ei täällä onnistu lainkaan. Näitä samoja asioita mietiskelin toki jo vuosi sitten, kun vietin täällä pitkän viikonlopun kaupungin liikennejärjestelmää tutkiskellen, tämä kaikki vuoden pyöräilykaupunki -meriitin vuoksi.

Kokkolan kävelykatu

Kokkolan nätti mutta liikenteellisesti hyvin sekava kävelykatu

Kun rakennetaan 2000-luvun kaupunkikeskustaa, jossa olisi tarkoitus liikkua pääasiassa jalan ja pyöräillen, silloin koko suunnittelu lähtee siitä, että siellä myös pystyy liikkumaan äärimmäisen helposti jalan ja pyörällä. Nyt tämä perusehto ei täyty Kokkolassa lainkaan, joten minä ainakaan en ymmärrä, mihin tarkoitukseen koko kävelykeskusta on rakennettu. Tasaiseksi laatoitetulla varsinaisella kävelykatuosuudella on kaikkea mahdollista sikin sokin – jopa esiintymislava tukkimassa melkein koko kadun – joten alueella ei ole lainkaan ilmeisiä ja toimivia kävelyreittejä, pyöräilyreiteistä nyt puhumattakaan. Mitä tekee kävelykadulla, jossa kukaan ei kävele? Havaintojeni mukaan kaikki jalankulkijat pyrkivät viimeiseen asti kulkemaan talojen seinustoilla. Kun tällaisella toteutuksella yrittää kilpailla ympäristön ostosparatiisien kanssa, joissa on helppoa ja esteetöntä liikkua jalan, ei hyvältä näytä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

Perjantai 30.3.2012 (pyöräilyä 0 km)

Tuhti ateria

Tällä lähtee vähan suurempikin nälkä

Olen pääsiäisen vietossa ja luokkakokouksessa Budapestissa vaimon ja naapuripariskunnan kanssa, sekä 14 entisen lukiokaverini kanssa. Lensimme pe 30.4.2012 Finnairin koneella kohteeseen ja heti kiireesti taksilla lentoasemalta illanviettoon ravintolaan, eikä mihin tahansa ravintolaan, vaan Sir Lancelot -keskiaikaiseen ravintolaan. Pyöräretkeillessähän yksi parhaista asioista on syöminen, ei tarvitse pelätä lihomista. Mutta kuinkahan kävi tällä kertaa? Ennakkotankkaus oli ainakin riittävä, kuten kuvasta näkyy: lautanen neljälle, eli täkäläinen perhepitzan korvike. Vaikka periaatteessa en koskaan jätä ruokaa, nyt pakostakin vähän jäi. On pyöräretkillä joskus ennenkin tullut syötyä tukevasti, muttei koskaan näin tukevasti.

Lauantai 31.3.2012 (pyöräilyä 45 km)

Euro Velo 6 pyöräreittiä

Pyörän päälle ja matkaan

Tukevasti syödyn ja nukutun yön jälkeen liikenteeseen ja pyöriä vuokraamaan. Tonavan rannalla ja yhden maailman tunnetuimman pyörämatkailureitin varrella kun ollaan, niin asia hoitui suoraan respan kautta. Tunnin päästä pyörävuokraamon kaveri toi 4 pyörää hotellin eteen. Tällä kertaa laatukin näytti olevan kohdallaan, joten kaupat syntyivät nopeasti ja päästiin tien päälle.

Heti kelluvan hotellimme (vanha höyrylaiva) pihasta meni EuroVelo 6 -pyöräreitti kohden kaupunkia. Lähdimme sinne. Ensimmäistä kertaa käytin itse kaupunkisuunnistuksessa Garminin GPSMAP 60CSx navigaattoria, jolla olimme toki JYPS:in porukalla ajaneet pitkän siivun Belgia-Hollanti-Saksa-Tanska akselilla aiemminkin. Kyseiseen laitteeseen löytyy ilmaisia pyörätiekarttoja netistä (http://sites.google.com/site/openfietsmap/downloads/europe), mutta niiden laatu vaihtelee aika suuresti. Aiemmalla reissulla ongelmia GPS:n kanssa oli hyvin vähän, mutta täällä Budapestissa homma ei kovin hyvin toiminut. Jo viiden kilometrin jälkeen GPS:n mukaan ajelimme joutomaalla joen lähellä, vaikka päästelimme kadun varressa olevaa hyvää pyörätietä. Lisäksi elektronisen laitteen mukaan edessä oli joki, jota ei pyörän selästä havainnut, ilmeisesti yksi katu oli piirtynyt siniseksi, eli väärällä värillä. Pääsimme kuitenkin keskikaupungille kohteeseemme, kunhan vähän opin laitteen tavoille. Vika ei siis ole suinkaan itse laitteessa, vaan pyörätiet sisältävässä halvalla tehdyssä karttamateriaalissa, kaupallisina versioina GPS-pyörätiekarttoja ei juurikaan ole vielä saatavana.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

Sunnuntai 1.4.2012 (0 km pyöräilyä)

Ohjelmassa oli kokopäiväinen bussimatka 16 hengen porukalla Budapestin itä- ja koillispuolelle Egerin kaupunkiin. Pikkubussissa oli pääasiassa lukiokavereitani Ähtärin lukiosta kirjoitusvuodelta -78. Kohdekaupunki on tunnettu suolamuodostelmistaan ja kylpylästä, jossa tietenkin piti käydä pulikoimassa pari tuntia. Bussimatka tiesi aikaista herätystä, sillä matkaan lähdettiin kello 8:00 aamulla toiselta puolelta kaupunkia. Emme lähteneet polkemaan aamutuimaan reilun 10 km matkaa, koska emme löytäneet kunnollista parkkipaikkaa pyörillemme bussin lähtöpaikalta, vaikka kävimme aluetta edellisenä päivänä vakoilemassa. Ison rautatieaseman nurkat eivät ole oikein hyvä säilytyspaikka normaalia paremmille vuokrapyörille, vaikka niissä onkin järeät skootterin lukot käytössä.

Lukioaikainen luokkakaverini Ari Kormi on asunut yli 20 vuotta Unkarissa ja hän toimi ansiokkaasti oppaana bussimatkalla, ja toimi myös luokkakokouksemme paikallisena järjestäjänä. Bussimatkalla kuuntelimme mielenkiinnolla Arin kertomusta elämästä Unkarissa ja matkan varrella vastaan tuleista asioista. Suurkiitokset Arille esittelyistä!

Vuokrapyöräni Budapestissa

Ihan kelvollinen retkipyörä kaupunkipyöritykseen, ja uudenkarhea

Poikkesimme bussimatkalla aamukahville, mutta kuppilan kahvinkeitin olikin epäkunnossa, joten meille tuli jäätelötauko kahvitauon sijaan, ellei sitten tyytynyt limsa- ja kaljalinjaan. Mutta mitäs pienistä.

Egerin kylpylä löytyi ja siellä oli tilaa pulikoida ihan hyvin. Altaita oli jos vaikka minkälaisia, ja saunaosastokin olisi ollut, mutta siitä pyydettiin eri hinta, joten jätimme kokeilematta. Osassa altaista näkyvyys oli aika heikko voimakkaan suolapitoisuuden vuoksi, mutta onneksi vedessä riitti lämpöä n. 38 astetta.  Mukava oli lillua, eihän näissä oikein uida voi.

Egerin Valley of Beautiful Women -laakso on kuuluisa viinientestauspaikka. Siellä on vieri vieressä viinikellareita, joissa voi maistaa eri viinilajeja tipoittain, ostaa laseittain, pulloittain,kanistereittain tai  vaikka kuinka suuria määriä. Kellarit ovat aivan vieri vieressä, joten puolen kilometrin kävelyllä saa tutkittua kymmenien valmistajien viinit. Tätä ihmettelimme ja siemailimme vähän maistiaisia aurinkoisilla terasseilla, joihin puhalsi jääkylmä viima.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }

Torstai 5.4.2012 (pyöräilyä 54 km)

Kylpylän ulkoaltaat

Ihanteellinen keli kylpylän ulkoaltaissa polskimiseen

Viimeisenä pyöräilypäivänä menimme vielä tutkimaan keskustaa ja otimme vähän rauhallisemmin. Aluksi meidän piti mennä kierrokselle parlamenttitaloon, mutta nettivarauksemme ei ehtinyt ajoissa ja emme päässeet kierrokselle, ajoimme kuitenkin parlamenttitalon ohitse. Seuraava kohteemme oli kuuluisa kylpylä, johon kävimme pikaisesti tutustumassa jo alkuviikosta. Keli olikin mitä parhain kylpylän ulkoaltaissa pulimiseen, lämpömittari näytti jo mukavia + 31 asteen lukuja ja aurinko paistoi kesäisen kuumasti.

Maassa maan tavalla, tuli jälleen todistettua konkreettisesti. Hetken pienemmässä ulkoaltaassa lillumisen jälkeen suuntasimme kohti täysimittaista uintirataa. Pääsimme ulapalle altaan puoleen väliin, kun jostain alkoi kuulua armotonta pilliin vislausta. Ajattelin vislaamisen koskevan reunassa harjoittelevia kilpauimareita, mutta sitten yksi vastaantulija osoitti kädellä päätään – todellakin, kaikilla muilla uimareilla näytti olevan uimalakki päässä, siitäkö armoton vislaus johtui? Otin varmuuden vuoksi suunnan suoraan laidalla olevia pikku portaita ylös. Nikke oli päässyt altaan päähän ja siellä uimavalvojan kädet viuhtoivat. Nikkekin nousi altaasta.

Emme lähteneet ostamaan uimalakkia. Oli hassua, että vain tässä yhdessä uima-altaassa piti käyttää uimalakkia, kaikissa muissa lukuisissa altaissa sai olla ilman! Jälkeenpäin harmittelimme, että emme hakeneet pyöräilykypäriä päähän ja katsoneet kelpaisivatko ne, ainakin yksi mies näkyi uivan lippalakki päässä.

[Jatkuu…Lue koko teksti…]

Facebooktwitter

{ 0 comments }