Pyöräliikenteen uusi suunnitteluohje ja koulutukset

Pyöräliikenteen olosuhteiden edistämisessä otetaan nyt todella suuria harppauksia. Nyt toteutuvat ne ideat, joita pyöräilijät ovat yrittäneet saada aikaan jo yli parinkymmenen vuoden ajan. Vuodenvaihteessa ilmestyi Suomessa laatuaan ensimmäinen pyöräliikenteen suunnitteluohje (linkki ohjeeseen). Koska nyt on katkaistu napanuora 1970-luvun kevyeen liikenteeseen ja sen höttöisiin virityksiin ja ohjeisiin, koulutustarve kokonaan uudenlaisen ajattelun mukaisen pyöräliikennejärjestelmän omaksumiseen on suuri. Pyöräily on jälleen liikennettä!

Siksi onkin erittäin hyvä, että Väylävirasto on pitänyt uuteen ohjeeseen liittyviä koulutustilaisuuksia kevään mittaan. Ja mikä parasta, näistä luennoista on editoitu 14 noin 10 min pituista videota suunnitteluohjeen keskeisimmistä asioista opiskelun tueksi. Nyt itse kukin voi opiskella näitä myös omaan tahtiin, ja kerrata asioita niin moneen kertaan, että asiat kirkastuvat.


(lisää…)

Retkipyöräilykurssi

Retkipyöräily on jälleen kovassa nosteessa ja ajattelin jakaa yhden retkipyöräilyä esittelevän luennon. Olin muutamia vuosia sitten pitämässä Jyväskylässä retkipyöräilyluentoja ja käytännön 3-tuntista pyöräretkeilykoulutusta. Muutettuani tänne Pohjanmaalle, ajattelin pari vuotta sitten jatkaa samaa hommaa täällä, mutta Korona sotki suunnitelmat. Tuunasin luentoesityksestä “pitkän version”, jossa on aika paljon asiaa aloittelevalle retkipyöräilijälle. Suurin osa asioista auennee kalvoista lukemalla ilman selostusta. Lopussa on esitelty Euroopasta tunnettuja ja hyviksi tiedettyjä kohteita, joista voi aloittaa maailman valloituksen, sitten kun Suomea on ensin kierrelty.

(lisää…)

Fillariavaruus on uudistunut

Talvi-iltojen ratoksi päätin uudistaa sivustoa visuaalisempaan suuntaan. Vielä saattaa esiintyä häiriöitä ja katkoksia, sillä muutos oli suuri ja mm.kaikki mediatyypit eivät pysyneet kyydissä.

Tarkoitus olisi jälleen kirjoitella tänne kuulumisia omilta reissuilta ja pyöräilyn edistämisestä.

(lisää…)

Uudenlainen kylätie

Kylätie / 2-1 -tie (Suggestion Line Road)

Suggestion Line -tiellä autojen kohtaaminen, sekä yksi pyöräilijä.

Hattulassa on kokeiltu ensi kertaa Suomessa Hollannissa erittäin yleistä tie/katutyyppiä, jossa kaksisuuntaiselle autoliikenteelle on vain yksi kaista keskellä, ja reunoilla on molempiin suuntiin reilut pientareet (pyöräkaistat). Autojen kohdatessa molemmat lainaavat hetkeksi lisätilaa vieressä olevilta pyöräkaistoilta. Kaikki tämän artikkelin kuvat ovat Hollannista, koska en ole vielä Hattulaan ehtinyt. Linkki suunnitelmaan.

Väylätyyppiä kutsutaan kansainvälisesti nimillä Suggestion Line Street tai Advisory Cycle Lane Street. Tampereen teknillinen yliopisto on käyttänyt suomenkielistä termiä suosituspyöräkaistallinen tie/katu. Itse käytin väylätyypistä aikoinaan nimeä joustokatu, kun mitään virallisempaa ei ollut. Se kuvaa myös mielestäni hyvin kyseistä väylätyyppiä. Nyttemmin Väylävirasto on nimennyt tietyypin virallisesti “kylätieksi” tai jalkakäytävällä vaustettuna “2-1” -tieksi.

Lisäys 2.10.2018. Tässä nimimerkin Velogi kuvaama video Hattulan uudesta tieratkaisusta.

Edut

Väylätyypillä on monia etuja, erityisesti rakentajalle. Siksi se on levinnyt jo ainakin kokeilumielessä Hollannin naapurimaihinkin. Suurimmat edut ovat:

  1. Suggestion Line -katu keskustan läpi.

    Vie vähän tilaa. Rakennuskustannukset ja ylläpitokustannukset jäävät pieniksi, koska tilankäyttö on optimoitu tehokkaasti. Pienelle pinta-alalle saadaan riittävä välityskyky autoliikenteelle, sekä pyöräliikenteelle ja jalankulkuliikenteelle hyvät olosuhteet. Katutoteutuksissa jalankululle yleensä kuitenkin rakennetaan erilliset jalkakäytävät. Liikenneväylien yleinen ongelma on se, että niissä tilankäyttö on erittäin tehotonta. Väylät ovat suurimman osan ajasta ihan tyhjillään tilaa viemässä ja tälle tilalle olisi paljon muutakin hyödyllistä käyttöä. Jokainen neliömetri aiheuttaa myös aikamoisia vuosittaisia ylläpitokuluja.

  2. Pyöräliikenteen kannalta suorastaan erinomainen ratkaisu. Autoilijat suhtautuvat pyöräliikenteeseen hyvin kaikkialla, mutta tämä vaatii sen, että heille kerrotaan selkeästi se, missä pyöräilijöiden kuuluu milloinkin ajaa.
  3. Pitää tehokkaasti ajonopeudet rajoitusten mukaisina. Autoilijat eivät kaahaa, koska nokkakolari vastaantulevan auton kanssa ei houkuttele.
  4. Autoliikenne on väistämisvelvollista lihasvoimaiseen liikenteeseen nähden. Opettaa oikeanlaista liikennekulttuuria autoilijoille. Samaa tekevät myös pihakadut, pyöräkadut ja ylipäätään kaikki shared space -ratkaisut.
  5. Helppo ja halpa puhtaanapito.
  6. Pyöräliikenne on helppo linkittää ja ohjata tälle väylälle, koska pyöräliikenne on aina oikeanpuoleista ja yksisuuntaista.
  7. Tekee risteyksistä turvallisia, koska pyöräliikenne kulkee suoraan ja selkeästi samoilla väistämissäännöillä kuin muukin ajoneuvoliikenne.

Kuinka käytetään

Suggestion Line -katu kylän keskustassa asuntoalueella.

Väylätyyppi sopii erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa liikenne on ajallisesti saman suuntaista, tai sitten liikenne on vähäistä. Nopeusrajoitus on tilanteen mukaan välillä 30 km/h-60 km/h. Hitaimmilla osuuksilla väylä ei ole välttämättä tasalaatuista koko matkaa, vaan välillä voi olla esim. muutamia kadunvarsipysäköintipaikkoja. Suosituspyöräkaistallista tietä/katua käytetään erityisesti seuraavissa tilanteissa:

  1. Asuntokaduilla. Aamulla kaikki kähtevät töihin ja tulevat illalla takaisin. Vastakkaisiin suuntiin kulkevaa liikennettä on hyvin vähän. Välityskyky riittää suurillekin asuntoalueille.
  2. Pienteollisuusalueilla tai vastaavissa työpaikkakeskittymissä. Tullaan aamulla töihin ja lähdetään illalla kotiin. Ei ole mitään tarvetta kahdelle autokaistalle.
  3. Haja-asutusalueilla maaseudulla. Liikennemäärät ovat pieniä ja kohtaamisia vähän. Nopeusrajoitus joudutaan pitämään hiukan alhaisena, joten se rajoittaa hiukan tietyypin järkevää pituutta.
  4. Kaupungeissa ahtailla kaduilla. Meilläkin kuulee vähän väliä, että katu on niin kapea, että siihen ei voi rakentaa pyöräteitä. Ei hätää, poistetaan vain toinen autokaista ja tehdään siitä suosituspyöräkaistallinen katu. Yleensä ahtaat kadut eivät ole liikenteen pääväyliä muutenkaan ja niissä liikennemäärät ovat pienet.
  5. Kylien keskustoissa. Rauhoittaa mukavasti liikennettä kylien keskustoissa muutaman sadan metrin matkalla, ja eliminoi tehokkaasti suuret ylinopeudet.
  6. Rantahotellien edustoilla. Rantakadut ovat pitkiä ja suoria, mikä aiheuttaa normaalisti kaahailua, mutta tämä katutyyppi pitää nopeudet aisoissa hotellien edustoilla. Erilaiset hidasteet ja kavennukset, jotka hankaloittavat merkittävästi turistibussien lastausta, eivät ole näissä yhteyksissä järkeviä.

    Ahdas katu Haarlemin kaupungin keskustassa Hollannissa. Yhden autokaistan poistolla kadusta on saatu erinomainen katu pyöräliikenteelle. Huomaa loivat mutkat pyöräkaistalla.

    Suggestion Line -katu rannan lähellä hotellien edessä hidaskatuna. Tällaisissa paikoissa on erityisen tärkeää, että ylinopeuksia ei ajeta, mutta turistibussien pitäisi kuitenkin päästä kulkemaan esteettömästi.

     

 

 

 

 

 

 

 

 

(lisää…)

Vaikuttajien pyöräily 2019 Jyväskylässä

Ajoratamaalauksia hollantilaisittain

Jyväskylässä järjestettiin tänä vuonna pyöräilyviikolla normaalia laajempi ja monipuolisempi pyöräliikenneseminaari. Paikalle oli saatu luennoimaan pyöräliikenteen asiantuntijoita aina Helsingistä Ouluun, ja toki Jyväskylästäkin. Paljon asiaa mm. Helsingin, Oulun ja Jyväskylän viimeaikaisista ja tulevista pyöräväylähankkeista sekä pyöräliikenteen tilanteesta valtakunnallisesti.

Striimaus tapahtumasta löytyy tästä.
Luentomateriaalit löytyvät tästä osoitteesta (ylimmäisenä listassa). 

Luento-osuuden ohjelma:

KYLLÄ PYÖRILLE -SEMINAARI klo 12.30–16, kaupunginkirjaston Wolmarinsali, Vapaudenkatu 39–41, Jyväskylä

12.30 Lounas (omakustanteinen) Semman ravintola Novellissa
13.00 Avaus, puheenjohtaja Ahti Ruoppila, Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta
13.05 Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa, ohjelmakoordinaattori Tanja Onatsu, Kunnossa kaiken ikää
13.35 Onko koulumatkan pyöräileminen turvallinen liikuntamuoto?, tutkija Jouni Kallio, LIKES
13.55 Pyöräilyn edistäminen Oulussa, liikenneinsinööri Harri Vaarala, Oulun kaupunki
14.25 Pyöräilyn edistäminen Helsingissä, pyöräliikenteen suunnittelun liikenneinsinööri Ilari Heiska, Helsingin kaupunki
14.55 Jyväskylän kaupunkipyöräjärjestelmä, fiksun liikkumisen koordinaattori Kati Kankainen, Jyväskylän kaupunki
15.15 Voionmaankadun ja Yliopistonkadun pyöräteiden 1-suuntaistaminen, liikenteenohjausinsinööri Heikki Vikki, Jyväskylän kaupunki
15.40 Jyväskylän pyöräparkkien ongelmakohdat ja hyvät ratkaisut, liikenneryhmän vetäjä Annimaria Valli, JYPS

(lisää…)

Wienissä jälleen

Wienin kehitys autottomaan suuntaan

Wienin puistojen loistoa

Oli mielenkiintoista vierailla jälleen Wienissä syksyllä 2017. Edellisellä reissulla 8 vuotta sitten kaupungissa oli kova pöhinä päällä keskustan muuttamisessa jalankulku- ja pyöräilypainotteiseksi. Kaupunki on iso, eikä kaikkea voi pistää uusiksi muutamassa vuodessa, mutta paljon on saatu aikaan. Suuntaus Wienissä, kuten kaikkialla Keski-Euroopassa, on kuitenkin selvä; autoilu tulee katoamaan keskustoista lähitulevaisuudessa miltei kokonaan.

Autoilulle kaupungeissa tulee käymään samoin kuin toisellekin 1960-luvun kouhotukselle, tupakoinnille. Molemmat levisivät silloin voimakkaasti joka paikkaan, mutta nyt molemmat epäkaytännölliset, vaaralliset, saastuttavat ja pinttyneet tavat ovat joutumassa kaupungeissa todella ahtaalle. Kaupunkeihin halutaan palauttaa viihtyisyys, meluttomuus, turvallisuus ja saasteettomuus. Se tulee olemaan kaupungin tärkein myyntivaltti, ja tätä kohti on menty voimakkaasti jo 20 vuotta lukuisissa Euroopan kaupungeissa.

Tapahtui 8 vuotta sitten

Wien teki aikoinaan suuren vaikutuksen, kun tupsahdin sinne ensi kertaa pyöräilemään syyskuussa 2009. Siihen asti olin luullut, että Euroopassa on hyviä pyöräilyoloja lähinnä vain Tanskassa ja Hollannissa. Wienissä käsitykseni muuttui kuitenkin nopeasti. Koin siellä heti ensimmäisenä päivänä kaksi ikimuistoista liikenteellistä oivallusta.

Keskusta ilman autoja ei voi toimia?

Ensimmäisenä aamuna ajoin ratikalla kaupungin toiselle puolelle ja kävelin muutaman kilometrin pyörävuokraamoon, josta sain vuokrattua viikoksi kunnon retkipyörän. Heti, pyöräiltyäni takaisin keskustaan, hämmästyin suuresti.

kävelykatu
Kävelykaduilla riittää vilskettä pitkin päivää

Saapuessani aamulla ennen yhdeksää pyörällä Wienin valtavan keskusta-alueen pääosin autoliikenteeltä rauhoitetuille ja tähän aikaan vielä lähes autioille kaduille ajattelin, että ei näin valtavan iso jalankulkupainotteinen kaupunkikeskusta voi toimia.

Toisin kävi. Palatessani puolilta päivin takaisin keskustaan, koko paikka oli tukossa jalankulkijoista. Ihmisiä oli käsittämättömiä määriä. Fillari täytyi jättää parkkiin jo heti ensimmäisten vossikoiden viereen, ei tuollaisessa väentungoksessa ollut järkeä pyöräillä, vaikka se liikennemerkkien mukaan olikin sallittua kaikkialla. Väentungosta lisäsi silloin jonkin verran se, että monet kävelykeskustan kävelykaduista olivat remontin alla. Väenpaljous kaupungilla jatkui aamuyöhön asti hiukan tasaantuen.

(lisää…)

Kunnollinen pyöräilykartta

Pyöräilykarttojen kehitys

Helsingin uusi pyöräilykartta
Helsingin uusi pyöräilykartta. Pääreitit on merkitty selkeästi, muut pyörätiet näkyvät hennolla himmeän punaisella.

Helsingin uusi pyöräilykartta

Mennessäni syksyllä Helsinkiin pyöräilyn superviikonloppuun, heti ovella ilmoittautuessa tuli vastaan ensimmäinen positiivinen yllätys. Jaossa oli Helsingin uusi pyöräilykartta, jossa on kunnollinen logiikka.

Karttaan on merkitty selvästi paksummalla viivalla pyöräilyn pääväylät eri puolille kaupunkia mentäessä, tai poljettaessa koko kaupungin läpi vauhdikkaasti. Muut vähemmän tärkeät pyörätiet on merkitty pienellä himmeällä viivalla, hädin tuskin näkyvästi. Tarvittaessa niitä voi sitten tihrustaa, mutta ne eivät todellakaan hypi silmille.

Nyt liikennesuunnittelijat ovat tehneet valmiiksi pyöräilijöille tärkeän työn, eli kaivaneet esiin toimivia pääreittejä. Tähän asti turisti on joutunut itse tekemään tämän hankalan työvaiheen, useimmiten vielä kiireessä ja hämärässä pahasti epäonnistuen.

Pyöräilykarttojen erot meillä ja muualla

suomalainen logiikka

Perinteisesti kaupungit ovat kilpailleet sillä, kuinka monta kilometriä kaupungissa on kevyen liikenteen väylää. Tätä on pidetty pyöräilyolosuhteiden laatuna, vaikka näinhän ei missään nimessä ole. Kevyen liikenteen väylien kilometrimäärät eivät juurikaan korreloi kaupungin pyöräily-ystävällisyyden ja pyöräilyn kulkutapaosuuksien kanssa – pikemminkin päin vastoin. Kulkutapaosuuden määrää se, kuinka hyvin pyöräily on otettu huomioon koko liikennejärjestelmän ja kaupunkirakenteen suunnittelussa.

Vanhanmallinen pyöräilykartta
Vanhan mallinen pyöräilykartta. Viivasekamelskasta on vaikea hahmottaa hyviä pyöräreittejä.

On pidetty erittäin tärkeänä sitä, että varmasti jokainen metri pyörätietä näkyy pyöräilykartassa, vaikka se olisi umpiperäinen pyörätie. On myös ajateltu, että pyöräilijälle on erittäin tärkeä tietää, millä kaduilla on pyörätie rakennettuna. 

Tämä meidän merkintätapa on ollut sikäli outo, että ulkomailla en ole koskaan törmännyt noin sekaviin karttoihin. 

eurooppalainen logiikka

Muualla Euroopassa pyöräilykarttojen logiikka on ollut hyvin toisenlainen. Siellä pyöräily on ollut läpi vuosikymmenten ajoneuvoliikennettä – päin vastoin kuin meillä – joten oletuksena on ollut se, että kaikkialla voi pyöräillä jotenkin; paremmin tai huonommin. Pyöräilykarttoihin on merkitty yleensä vain muutamia pyöräilyyn parhaiten soveltuvia väyliä, joiden avulla pääsee aina helposti ja nopeasti kohtuullisen lähelle kauempana olevaa kohdetta. Viimeiset pari korttelia voi aina ajaa miten parhaaksi näkee, näinhän sen joutuu käytännössä aina tekemään niin meillä kuin muuallakin. Joka tapauksessa pyöräilijä ajaa aina sinne minne on menossa, oli pyöräteitä tai ei.

(lisää…)

Rikas mies jos oisin…

Korvamato

Kun olin pieni poika, radiossa soi usein Lasse Mårtenssonin laulu ”Rikas mies jos oisin”. Oudointa laulussa oli se, että rikas mies halusi rakentaa taloonsa huvin vuoksi yhdet portaat, jotka eivät vieneet minnekään. Tuota silloin pienenä kummastelin kovasti. Lasse Mårtenson – Rikas Mies Jos Oisin (1968) -linkki https://www.youtube.com/watch?v=fPK0g_O3DMc

Ohi mennyt suojatie
Suojatie johtaa suoraan ojaan, piennarta muutama sentti. Pyöräilijälle täysin mahdoton paikka, suojatien jälkeen joutuu pyöräilemään tien vasenta reunaa, mikäli aikoo mennä liittymästä vasemmalle. Toki voi ryhmittyä myös ajoradalle, mutta se ei ole täällä päin tapana. Ainut luiskattu kohta liittymässä.

Myöhemmin olen huomannut, että samanlaisia mielitekoja näyttää olevan muillakin, jopa kokonaisilla ammattikunnilla, kuten liikennesuunnittelijoilla. Kun lisäksi valtion, kuntien ja EU:n rahaa on käytössä yllin kyllin, Suomeen on rakennettu aikamoinen määrä liikenneratkaisuja, jotka eivät johda minnekään.

Näitä olen nyt taas kummastellut täällä rahakkaalla Etelä-Pohjanmaalla, kun lumet ovat sulaneet ja kaikki kauheudet tulleet jälleen päivänvaloon.

Vai mitä pitäisi ajatella kuvan suojatiestä, joka ei vie minnekään? Tai no, viehän se ojan pohjalle.

Eniten näissä kuvissa ihmetyttää se, että mitä ilmeisimmin suunnitteluun osallistuu useampia henkilöitä, hyväksyntä vaaditaan useamman portaan johtajilta ja useilta poliittisilta päättäjiltä. Kuinka kukaan ei huomaa, että tie- ja katusuunnitelmissa mennään sanan mukaisesti metsään?

Liikennevirta suunnitellaan ohi kohteesta

Liittymä ei johda kirkkotielle.
Liittymä ei johda Kirkkotielle.

Seuraava ylitys on mennyt parikymmentä metriä ohi kirkolle vievän tien risteyksestä. Liikennesuunnittelijan mielestä ilmeisesti kukaan jalankulkija ja pyöräilijä ei koskaan käy kirkossa, eikä tarvitse sinne mitään kunnollista yhteyttä. Mutta perunapellon kasvu heitä kiinnostaa kovasti ja sinne heille on tehty oikein näköalatasanne, joka toimii myös bussipysäkkinä. Pysäkiltä toki johtaa jalkakäytävä Kirkkotielle, mutta mutkaa tulee paljon, reitti on sekava, reunakivinen ja hankala, sekä pyöriltä kielletty.

Onkin mielenkiintoista seurata, kun mummot yrittävät keulia korkeiden reunakivien yli tai loikkia niiltä alas mennessään Kirkkotielle pyörillä siitä kohtaa, missä Kirkkotie on. Kuvan ottopaikasta pääsee fillarilla järkevimmin tien yli kirkolle, mutta siinä joutuu tekemään noin 120 asteen käännöksen melkein paikallaan, mikä jää ikäihmisiltä tekemättä. Kirkolle pääseekin kuvasta oikealta tultaessa pyörällä parhaiten ajamalla ajorataa pitkin satakunta metriä, näin vältetään myös yksi turha puolenvaihto. Mutta eiväthän mummot uskalla ajaa ajoradalla, kun heitä on vuosikymmeniä peloteltu, että autoliikennettä ei saa häiritä.

Vasemmalta kuvan paikkaan Kirkkotielle tultaessa ainut järjevä ja liikennesääntöjenkin mukainen ylityksohta on tästä kuvauspaikan tonttiliittymästä hiukan vinottain suoraan yli Kirkkotielle, mikä toimiikin hyvin. Toki myös ajoradalle voi ryhmittyä vasemmalle kääntymistä varten, mutta sitä täällä harvemmin näkee. Suojatietä pitkin jalkakäytävälle ja bussipysäkille ei tietenkään fillarilla ole mitään asiaa, vaikka ko. paikkaan onkin merkitty pyörätienjatke, mutta nämä maalauksethan ovat tässä maakunnassa muutenkin enimmäkseen väärin maalattuja.

(lisää…)