Wienissä jälleen

Wienin kehitys autottomaan suuntaan

Wienin puistojen loistoa

Oli mielenkiintoista vierailla jälleen Wienissä syksyllä 2017. Edellisellä reissulla 8 vuotta sitten kaupungissa oli kova pöhinä päällä keskustan muuttamisessa jalankulku- ja pyöräilypainotteiseksi. Kaupunki on iso, eikä kaikkea voi pistää uusiksi muutamassa vuodessa, mutta paljon on saatu aikaan. Suuntaus Wienissä, kuten kaikkialla Keski-Euroopassa, on kuitenkin selvä; autoilu tulee katoamaan keskustoista lähitulevaisuudessa miltei kokonaan.

Autoilulle kaupungeissa tulee käymään samoin kuin toisellekin 1960-luvun kouhotukselle, tupakoinnille. Molemmat levisivät silloin voimakkaasti joka paikkaan, mutta nyt molemmat epäkaytännölliset, vaaralliset, saastuttavat ja pinttyneet tavat ovat joutumassa kaupungeissa todella ahtaalle. Kaupunkeihin halutaan palauttaa viihtyisyys, meluttomuus, turvallisuus ja saasteettomuus. Se tulee olemaan kaupungin tärkein myyntivaltti, ja tätä kohti on menty voimakkaasti jo 20 vuotta lukuisissa Euroopan kaupungeissa.

Tapahtui 8 vuotta sitten

Wien teki aikoinaan suuren vaikutuksen, kun tupsahdin sinne ensi kertaa pyöräilemään syyskuussa 2009. Siihen asti olin luullut, että Euroopassa on hyviä pyöräilyoloja lähinnä vain Tanskassa ja Hollannissa. Wienissä käsitykseni muuttui kuitenkin nopeasti. Koin siellä heti ensimmäisenä päivänä kaksi ikimuistoista liikenteellistä oivallusta.

Keskusta ilman autoja ei voi toimia?

Ensimmäisenä aamuna ajoin ratikalla kaupungin toiselle puolelle ja kävelin muutaman kilometrin pyörävuokraamoon, josta sain vuokrattua viikoksi kunnon retkipyörän. Heti, pyöräiltyäni takaisin keskustaan, hämmästyin suuresti.

kävelykatu
Kävelykaduilla riittää vilskettä pitkin päivää

Saapuessani aamulla ennen yhdeksää pyörällä Wienin valtavan keskusta-alueen pääosin autoliikenteeltä rauhoitetuille ja tähän aikaan vielä lähes autioille kaduille ajattelin, että ei näin valtavan iso jalankulkupainotteinen kaupunkikeskusta voi toimia.

Toisin kävi. Palatessani puolilta päivin takaisin keskustaan, koko paikka oli tukossa jalankulkijoista. Ihmisiä oli käsittämättömiä määriä. Fillari täytyi jättää parkkiin jo heti ensimmäisten vossikoiden viereen, ei tuollaisessa väentungoksessa ollut järkeä pyöräillä, vaikka se liikennemerkkien mukaan olikin sallittua kaikkialla. Väentungosta lisäsi silloin jonkin verran se, että monet kävelykeskustan kävelykaduista olivat remontin alla. Väenpaljous kaupungilla jatkui aamuyöhön asti hiukan tasaantuen.

(lisää…)

Mietteitä Milanosta

Milano pyöräilykaupunkina

Tein 5 päivän reissun Pohjois-Italian Milanoon ja tarkkailin ohimennen täkäläistä pyöräilyä. Mihinkä sitä ihminen tavoistaan pääsee. Pääasiassa oltiin kuitenkin perinteisellä kaupunkilomalla. Milanoa pidetään muodin mekkana ja se on Italian toiseksi suurin kaupunki keskustan 1,35 miljoonalla asukkaallaan. Esikaupunkeineen koko on 5,3 miljoonaa ja koko Milanon talousalueen kokona pidetään 7-9 miljoonaa.

img_1173
Yksi Milanon harvoista kävelykaduista

Milanoa ei voi vielä millään tapaa pitää pyöräilykaupunkina. Muutamat sisukkaat sinnittelevät pyörien kanssa autokaduilla, mutta varsinaisesti pyöräilyinfraa on hyvin vähän. Suunta on kuitenkin nopeasti muuttumassa ja täällä on muun muassa uusi kaupunkipyöräjärjestelmä – Bikeme.

img_1059
Yksi Milanon 203:sta kaupunkipyöräasemasta.

Vielä ongelmana on se, ettei kaupunkipyöräjärjestelmälle ole kunnollisia reittejä hyödynnettäviksi. Opiskelijat käyttävät niitä jonkin verran ja heitä on Milanossa 185 000 – siis pelkästään 7 eri yliopistossa. Yliopiston yksiköt ovat aika hajallaan kaupungissa, eikä kaupunkipyöräverkosto vielä yllä kaikkiin oppilasasuntoloihin saakka.

Muita selkeitä pyöräilijäryhmiä oli vaikea hahmottaa ja yleisesti kaupunkipyörien käyttö oli vielä hyvin vähäistä. Toki joulukuu alkaa olla jo hiukan pyöräilysesongin ulkopuolella Milanossakin, ja viimeisenä vierailupäivänämme tullut 10 cm lumipeite jätti kaupunkipyörät lopullisesti telineisiin. Ei lumi kokonaan lopettanut pyöräilyä, mutta harva miltei ympärivuotisesti pyöräilevä kuitenkaan ajaa kaupunkipyörällä.

Kokematon kaupunkipyöräilijä pääsee parhaiten alkuun puistoja hyödyntämällä. Tällä hetkellä pyöräasemia on 203 ja ne ovat keskittyneet aivan keskustaan. Pyöriä oli pari vuotta sitten 1450, mutta nyt asemia ja varmaan pyöriäkin on melkein tuplasti. Järjestelmän rakentaminen aloitettiin 2009 ja parhaana päivänä pyöriä on käyttänyt 6600 henkilöä. Sinänsä järjestelmää kuitenkin rakennetaan järkevästi, että keskustassa verkko on jo aika kattava ja se laajenee pikku hiljaa laidoille päin.

(lisää…)

Yhteenveto vuoden 2012 pyöräretkistä

Tänä vuonna raportoin matkoiltani suoraan matkapäiväkirjaan miltei reaaliajassa, ja pääset lukemaan seikkailuistani suoraan sieltä. Nykyisin läppäri alkaa olla oleellinen osa pyöräretkeilijän varustusta, joten jälkikäteen kirjoitetut matkakertomukset taitavat vähitellen jäädä historiaan. Tältä Matkakertomukset– sivulta löytyy kuitenkin juttuja menneiltä vuosilta, ja saattaa sinne ilmestyä vielä joitan laajempia yhteenvetojakin.

(lisää…)

Yhteenveto vuoden 2011 pyöräretkistä

Tämä juttu on julkaistu JYPS:in jäsenlehdessä 2011 miltei tällaisenaan, joten olet ehkä jo lukenut tämän.

Kuulumisia kesän pyöräretkiltä

Jälleen on takana yksi antoisa pyöräilykausi, näin voinee sanoa ainakin säiden ja JYPSin tapahtumien osalta. Retki/kuntopyöräilyn osalta kausi avattiin nyt jo vakiintuneen tavan mukaan maalis-huhtikuussa, jolloin innokkaimmat olivat jo omin nokkineen kiertelemässä Espanjassa ja Portugalissa. Itse tutustuin Sevillan seutuun ja Portugalin etelärannikon pyöräreittiin, ja melkein samaan aikaan porukka JYPSiläisiä oli Mallorcalla.

Kesällä kokeiltiin normaalien lenkkien lisäksi pikku retkiä, jotka aloitettiin pyöräilyviikon yöpyöräilyllä. Loppukesää kohden päiväreissut hiukan pitenivät ja poljettiin mm. kanavaristeilylle Suolahteen, Hyyppäänvuorelle ja pelaamaan frisbeegolfia Peurunkaan. Poikettiin myös yhtenä iltana Laukaan kesäteatterissa. Seuran mökillekin ajeltiin useamman kerran. Tällaiset yhden illan/päivän retket saivat hyvän vastaanoton, joten niitä kannattaa järjestää ensi kesänäkin.

Rantasalmen kanootinalushotelli.

Viime kesänä ei tehty pidempää yhteistä reissua ulkomaille, vaikka sellainen alun perin olikin suunnitelmissa. Aikataulut, lähtijät ja kohdekin hakivat liian pitkään paikkaansa, eikä homma toteutunut. Siksi käyttöön otettiin varasuunnitelma, eli ajeltiin lomakautena nopeasti kasaan kutsuttuja retkiä koto-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Keksittiin myös uusi pyöräilylaji, takaa-ajoretkipyöräily. Jos kaikki eivät ehtineet samana päivänä liikenteeseen, niin ei hätää, sillä lähteä saattoi sitten kun ehti. Tarvitsi vain ajaa aiemmin lähtenyt porukka kiinni, ja se onnistui hyvin vielä yhden vuorokauden takamatkalta, mutta kolme päivää alkoi jo olla paljon. Tästä osoituksena Teemu Tenhusen melkein 300 km vuorokaudessa polkema matka. Saimaata tuli kuitenkin kierrettyä ja kaksi kovakuntoisinta uskaltautui kokeilemaan Joroisissa meneillään ollutta oikeata teräsmieskisaa. Lastia täytyi kuitenkin vähän keventää, ja taisivat siinä rapakaaretkin jäädä nurmikolle, kun Hannu Räbinä ja Antti Poikola starttasivat pikatriathlonille (uinti 400 m – pyöräily 20 km – juoksu 5 km). Takana olleesta 500 km alkuverryttelystä huolimatta kumpaakaan ei juuri pyöräilyosuudella ohiteltu. Paluumatka ajeltiin Rautalammen vesistöä kiertäen, eikä aitoja Suonenjoen mansikoitakaan voinut jättää väliin.

(lisää…)

Juna- ja pyörämatkailua Keski-Euroopassa

Olin kesällä 2010 kolme viikkoa retkeilemässä Euroopassa. Pyöräilin viikon yksikseni Ruotsissa Tukholman seudulla ja Jyväskylän Pyöräilyseuran porukan kanssa Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa. Välillä siirryimme paikasta toiseen junalla retkipyörien kanssa. Matkalla tapahtui kaikenlaista kivaa, josta kerron seuraavassa. Samalla tässä on pienimuotoinen selvitys polkupyörän kuljettamisesta junassa eri maissa.

(lisää…)

Kesän pyöräretkikokemuksia 2008

Tämä tarina on osittain julkaistu JYPS:in lehdessä 2009.

Makuja ja tuoksuja

Perinteisen matkakertomuksen sijaan kirjoitan tällä kertaa vähän filosofisempia mietteitä pyöräretkillä vastaan tulleista asioista. Ajelin viime kesänä n. 3100 km pyöräretkeilyä Suomessa. Terveys reistaili sen verran, että kovin kauaksi kotoa en tohtinut lähteä ja Euroopan kierros siirtyi jälleen tuonnemmaksi. Tuli ajeltua yli 60 kunnan alueella ja kymmeniä kaupunkeja ja taajamiakin nähtyä Ahvenanmaalta Ivaloon ja Simpeleeltä Pietarsaareen. Paljon ehti nähdä ja ajatella kaikenlaisia pyöräilyyn liittyviä asioita. Kesä oli keleiltään mahtava, sillä onnistuin olemaan enimmäkseen aina siellä, missä aurinko paistoi. Hellettä ei juuri ollut, mutta ei satanutkaan kuin se normaalimäärä, eli yksi kunnon sadepäivä viikossa.

Kesä oli todellinen mansikkakesä! En muista koskaan nähneeni tien varressa niin paljoa ahomansikoita kuin viime kesänä. Niitä oli pitkin Suomea, mutta varsinkin Saimaan kierroksella teitä reunusti monin paikoin suorastaan punainen mansikkamatto. Oli pakko aina välillä syödä kyläteiden varsilta kourakaupalla näitä herkkuja. Syksymmällä ruskan lähestyessä oli puolukoita myös hyvin tarjolla, ja matkalla rannikkoa pitkin Ouluun en sitten kauheasti muuta evästä tarvinnutkaan. Tauon tullen pieni koukkaus metsätietä sivuun, ja aina sai syödä vatsansa täyteen. Vadelmia oli suurin piirtein normaalisti.

Mansikkatauolla

Tuuli vinkuu

Pyöräilijät puhuvat usein tuulesta. Se kun tuppaa aina olemaan vastaan. Viime kesä tarjosi sekä rankimman vastatuulipäivän, että myös kovimman myötätuulen, missä koskaan olen ajanut. Biopositiivisena ihmisenä muistelen vain tuota jälkimmäistä. Säätiedotus lupasi etelänpuoleista myrskyä viimeiselle etapille Siikajoelta Ouluun. Ajelin aivan meren rantaa myötäillen alkumatkan ja Limingan jälkeen otin kurssin melkein suoraan pohjoiseen. Tuuli oli jo herännyt aamutokkurastaan täyteen uhoon. Alkoi Limingan valtava peltoaukea. Tauon jälkeen raskas täyteen lastattu pystyasentoinen retkipyöräni kulki aivan lepopulssilla reilut 25 km/h. Aloin polkea normaalilla matkateholla. Kun pääsin kunnolla aukealle metsän suojasta, oli vauhti saman tien rapiat 35 km/h. Tätä jatkui kilometrikaupalla ajaessani viivasuoraa kapeahkoa tietä kohti pohjoista. Peltoaukean keskivaiheilla vauhti alkoi pomppia yli 40 km/h, ja puuskan iskiessä täytyi ohjata tosissaan, että pysyi suurin piirtein omalla ajolinjallaan. Aloin polkea itsekin vähän reilummin ja meno muuttui aivan huikeaksi. Pari – kolme viimeistä kilometriä oli sellaista menoa, että en ehtinyt seurata edes nopeusmittaria, vaan kaikki keskittyminen meni suoraan ajamiseen, että muutamat takaa tulevat autot pääsivät sujuvasti ohitseni. Tunne oli jotenkin aavemainen, koska nopeudesta huolimatta vauhtituuli ei juuri tuntunut naamalla ja pyörä tuntui välillä suorastaan loikkivan eteenpäin. Oli outoa kokea vauhdin hurmaa keskellä tasaista peltoa!

(lisää…)

Kokemuksia Hollannista pyöräilymaana

Tämä tarina on julkaistu alun perin JYPS:in jäsenlehdessä 2008.

Hollannista puhutaan usein pyöräilymaana, mutta aika harva suomalainen pyöräilijä on kuitenkaan käynyt paikan päällä ajelemassa. Matka on sen verran pitkä, että autolla ei viitsi mennä, ja polkupyörän vuokraaminen tuntuu meistä aika oudolta vaihtoehdolta. Oman pyörän kuljettamisessa lentokoneessa on myös oma vaivansa. Hollanti on kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen pyöräilymaa!

Hollannissa pyörävuokraamoita on miltei jokaisella rautatieasemalla ja kylällä. Kevyempään retkeilyyn sieltä saa aivan kelvollista kalustoa, mutta toki pyöräilyfriikki vie oman pyöränsä mukanaan. Ulkomaisia pyöräretkeilijöitä palvellaan hyvin, ja ilmapiiri maassa on muutenkin mukavan leppoisa. Siellä oppii pakostakin monenlaista pyöräilystä ja pyöräilykulttuurista. Itse ainakin olen menossa sinne vielä kolmannenkin kerran!

Hollantilaista maalaismaisemaa

(lisää…)

Pyöräretki Saarenmaalle 25.7 – 31.7.2003

Valmistautuminen

Olin vaimoni Tuijan kanssa niiden 20 onnellisen joukossa, jotka ehtivät varata matkansa ajoissa ja pääsivät mukaan ikimuistoiselle pyöräretkelle Hiidenmaalle ja Saarenmaalle heinäkuussa 2003. Emme olleet koskaan aikaisemmin osallistuneet näin pitkälle pyöräretkelle ja olo oli aika sekava yrittäessämme pakata viikon tavaroita pyörälaukkuihin ja yhteen huoltoautossa kuljetettavaan laukkuun. Kaikki nämä täytyi pystyä itse kuljettamaan laivamatkojen ajan, joten automatkailussa käytetty pakkaustekniikka täytyi miettiä uusiksi. Onneksi oli käytettävissä Eeva-Liisalta saatu tarkistuslista kaikista välttämättömistä tavaroista. Meillähän oli ollut aiemmin keväällä retkenjohtaja Eeva-Liisan pitämä info, jossa käytiin läpi kaikki käytännön järjestelyt. Lopulta kaikki oli valmiina lähtöön. Mukana oli vain hyvää ja monikäyttöistä tavaraa.

saarenmaa-012
Haapsalun paviljonki

(lisää…)