Laivapyöräilyä, osa 1/2

Aamulla varhain kun sää oli parhain

Matka Vaasaan alkoi aikaisin aamulla junalla. Pyörät pakattiin heti kuuden jälkeen, että ehdittäisiin sopivasti kaupunkiin kello 7:34 lähtevään junaan. Kesäaamu oli ihan nätti ja tunnelma hyvä. Jyväskylän poistumistiet on vuosien mittaan jo sen verran tarkkaan koluttu, että tuntuu mukavalta ottaa aluksi hiukan pidempi loikka uusiin maisemiin. Matka alkoi VR:n taajamajunalla. Ehdimme ostaa pyörälipun vielä kalliilla hinnalla, 9 €. Seuraavana päivänä niitä olisi saanut uudella 5 € hinnalla. Tässä taajamajunassa on toiseksi paras pyöränkuljetuspaikka, mitä VR:n kalustosta löytyy, mutta kovin hankala tämäkin on. Mitä järkeä on laittaa erikoistavaroiden ja pyörätuolien kuljetuspaikka ahtaan käytävän päähän? Oli aikamoista taiteilua saada 4 pyörää taivutettua oviaukosta sisään ja työnnettyä ne paikalleen. Neljän pyörän sommittelu aika ahtaaseen kulmaukseen vei myös aikansa; ilman pyörälaukkujen irrotusta tila ei riittänyt.

img_2659
Pyörät junassa aikamoisen ähräämisen jälkeen.

Junamatkalla kirjoittelin läppärillä rästihommia niin kauan kuin akku riitti, tästä vaunutyypistä en löytänyt pistorasioita. Seinäjoella oli junan vaihto, ja aikaa miltei varttitunti, joten mitään hoppua ei ollut, koska pyöriä ei tarvinnut kuskailla hissillä. Vanhan kunnon sinisen junan konduktöörivaunuun pyörät sai nostaa laukkuineen päivineen – kunhan ensin kysyin asiaa konduktööriltä – mutta pyörät täytyi nostaa itse kyytiin. Nykypäivän konnareissa ei ole enää yhtään roudarin vikaa. Lastaus sujui hyvin, kuten kuorman purkukin Vaasassa. Virkamies totesi vain, että voittekin ottaa pyörät itse alas, ja lähti kävelemään pois.

Junamatka tällä Pohjanmaan radalla ei ole niitä suurimpia elämyksiä. Silmä lepää soissa ja isoilla peltoaukeilla. Kohokohtia olivat lähinnä Keskisen Vesan kyläkauppa ja Laihian nuukuuden arvoitus, joka ei ole minulle vieläkään junan ikkunasta valjennut.

Strömsö

Vaasan juna-asemalta oli tarkoitus ottaa suora suunta majapaikkaamme kesähotelliin, jonne jättäisimme ylimääräiset pyörälaukut ennen Strömsöhön polkaisua. Matkaan tuli kuitenkin jokin mystinen ongelma. Kaksi melkein valmista pyöräilynohjaajaa ihmetteli tilannetta, jossa Googlen karttaan piirtämä viiva majapaikkaamme ei vastannut lainkaan todellisuutta. Onneksi meri oli kuitenkin oletettavasti entisessä paikassa ja otimme suunnan kohti rantaa. Siellä paikallistimme nopeasti itsemme ja ajoimme palan matkaa tyystin toiseen suuntaan mitä alkuperäinen viivamme johdatti. Ilmeisesti kaupungissa on useampia miltei samannimisiä katuja, ja olimme antaneet Googlelle väärän osoitteen.

(lisää…)

Laivapyöräilyä, osa 2/2.

Uumajaa tutkimaan

img_3164
Pyörällä laivaan jyrkkää ajoramppia pitkin.

Aamu valkeni vähän nuhruisena, mutta ei tainnut sentään sataa. Näin luulin pakatessani laukkuja sisällä. Ulos päästyäni huomasin, että sataa sittenkin. Muut jo virittelivät sadetakkeja, mutta minulla tuntui olevan jo hiukan liikaakin päällä, joten en pienen tihkun vuoksi viitsinyt laittaa enää kalvotakkia. Uusi huppari sentään hiukan hylkii vettä, vaikka ei mikään sadevaate olekaan. Entisenä purjehtijana ja purjelautailijana en pienten sateiden vuoksi yleensä koskaan käytä sadevaatteita. Nykyiset pyöräilyvaatteet imevät niin vähän vettä itseensä, että keskikesän keleillä ei yleensä pikku sateilta tarvitse suojautua. Ajoviima kuivaa sen mitä tihkusade ehtii kastella. Ja sateen tauottua on mukavan raikas olo, toisin kun sadevaatteiden alta kuoriuduttaessa. Ultraohuella kalvotakilla, irtolahkeilla ja kengänsuojilla pärjää erittäin pitkälle kesäkeleillä.

Reitti laivalle oli helppo ja selkeä, ja olimme perillä reilussa varttitunnissa. Autojen kanssa jonoon odottamaan luukulle pääsyä. Liput oli varattu valmiiksi, joten suurempia ongelmia ei pitäisi olla, eikä ollutkaan. Sadekin taukosi matkalla, ja laivaan pääsyä odotellessa pilvipeite oheni yhä selvästi. Ajo laivaan tapahtui jyrkkää ramppia pitkin ja Tuijan polkiessa laivaan liikenteenohjaajat huutelivat keskenään:”On siinä tädillä haastetta”, mutta hyvin Tuija polki ylös asti. Rengas kuitenkin piti märällä metallipinnalla nippa nappa riittävästi, että polkemalla pääsi ylös asti täydessä lastissa.

Laadultaan, palveluiltaan ja viihtyisyydeltään laiva kilpailee aivan eri sarjassa eteläisempien laivojen kanssa, mutta 4 tunnin aikana ei välttämättä mitään erityistä hohtoa ehdi kaivatakaan. Mennen tullen laivalla oli hyvin rauhallista, ja matka otettiin levon kannalta.

img_2825
Ruotsissa oli hulppean leveitä pientareita.

Laivasta ulos pyöräily vieraaseen maahan on aina hulppea kokemus. Satama-alueet sinänsä ovat aika samanlaisia, mutta kun tien päälle pääsee, tunnelma muuttuu heti. Ruotsiin on helppo mennä, tuntuu aina kun menisi toiseen kotiinsa, tosin vähän aikakoneella tulevaisuuteen siirtyen. Yleensä Ruotsissa ollaan aina hiukan meitä edellä, ja näin pääsee samalla kurkistamaan 10 vuotta eteenpäin monissa asioissa. Satamasta menee Uumajaan suora iso tie, Sininen tie, jolla on leveät pientareet ja helppo ajaa, mutta liikennemelu ei ole koskaan pidemmän päälle mukavaa. Siksi lähdimme seuraamaan Sverigeleden- pyöräreittiä, joka lähti kohti Uumajaa hieman itäisempää reittiä pikkuteitä pitkin. Välillä poikettiin pihakirpparilla erään talon pihassa, mutta sieltä ei löytynyt mitään erityisempää.

(lisää…)