Tiistai 3.4.2012 (pyöräilyä 57 km)

Tämä blogikirjoittelu ei nyt meinaa pysyä aivan ajan tasalla. Kun päivisin ollaan menossa reilut 12 tuntia, aikaa kirjoitteluun ei juuri jää normaalien askareiden jälkeen. Keli oli tiistaina heti aamusta edellispäiviä lämpimämpi, vaikka välillä tuuli puhalti vielä jäätävästi. Päivän huippulämmöt olivat +24 asteen tuntumassa. Päätimme ajaa kaupungille pohjospuolella siintävän pylonisillan kautta ja tutkia alustavasti tätäkin suuntaa. Kierto onnistui mukavasti, mutta siltojen suunnittelussa ei täällä ole kovinkaan hyvin mietitty pyöräilijöitä. Silloille kyllä menee pyörätie/kevytväylä, mutta niiden alkua on yleensä hankala löytää. Täällä Tonavan yli menee kaikkiaan 10 siltaa, mutta niissä kaikissa pyöräliikenne kulkee autokannella eikä sen alla kulkevilla hyllyillä, kuten pohjoisempana Tonavalla on välillä tapana. Kaksikerrosratkaisu on pyöräilyn kannalta paljon parempi, koska turha mäki pienenee, ei ole melua, tuulta eikä sadettakaan.

Täälläkin on saaria keskellä Tonavaa, kuten Wienissä. Niistä tunnetuin on Margaretin saari aivan kaupungin kohdalla. Se on 2,5 km pitkä ja 500 m leveä puistosaari. Pohjoisen koukkauksen jälkeen ajoimme läpi saaren tutkimaan sen vetovoimaa. Täällä olomme aikana kevät on iskenyt voimakkaasti päälle ja lukemattomat kasvit ovat alkaneet kukkimaan. Puut ovat värikylläisiä, mutta maaperä on hyvin kuivaa ja karun näköistä poikkeuksellisen kuivan vuoden jälkeen. Savimaita on paljon ja niillä kasvillisuus on kulottuneen näköistä.

Budapestin keskusaukio ei ole joen rannalla, vaan kolmisen kilometriä itäpuolella. Alueella on paljon suuria toimintoja; iso roomalaismallinen aukio, iso kylpylä, eläintarha, keskuspuisto, sirkus ym… Kävimme tutustumassa ennakkoon Széchenyi thermal bath -kylpylään, jonne on tarkoitus mennä loppuviikosta. Pyöräilimme paikalle jokirannasta osin Andrássy Avenue -katua pitkin, joka on vanha Unescon maailmanperintölistalla oleva katu. Kadulla oli vaihtelevasti pyöräkaistaa ja välillä käytettiin pientä rinnakkaiskatua. Koko matka joelta keskusaukiolle on aika monivaiheinen pyöräilijälle. Paluumatkalla poikkesimme WestEnd- mammuttikauppakeskukseen keskusta-alueella, ja siellä vierähtikin reilut pari tuntia. Näitäkin on välillä hyvä käydä katsastamassa.

Vähitellen kokemus karttuu ja nyt pystyy sanomaan jo aika paljon Budapestin pyöräilyoloista, tosin teen siitä raportin vasta viimeisessä blogikirjoituksessa.Täällä pyöräilijämäärät ovat yleisesti hyvin pieniä, eikä pyörätelineitäkään ollut mammuttimarketin  lähettyvillä kuin muutamia kymmeniä. Näppituntumalta sanoisin, että pyöräilyn kulkutapaosuus on maksimissaan parin prosentin luokkaa, täytyy tutkia tilastoja myöhemmin. Pyöräilijöistä suuri osa – välillä tekisi mieli sanoa että puolet – on turisteja erilaisilla lainapyörillä. Paikalliset ajavat pääasiassa maantie-, cyclocross- ja sinkula/fiksipyörillä, minkä lisäksi myös maastopyöriä on aika monella. Itse kyllä valitsisin ehdottomasti maastopyörän, sillä reunakiviä täälläkin riittää, ei aivan säännöllisesti kuten meillä, mutta liikaa kuitenkin. Epäyhtenäisten ja sekavien reittien takia täällä ajetaan yleisesti myös jalkakäytävillä, ja monin paikoin se on pakko, koska pyörätiet loppuvat usein umpikujaan yksisuuntaisten katujen takia. Kaikilla kaduilla vastavirtaan pyöräily ei ole sallittua, eikä järkevääkään. Shared space -kaduilla 30 km/h alueilla on hyvä pyöräillä, mutta nämä osuudet ovat lyhyitä.

Keskiviikko 4.4.2012 (pyöräilyä 86 km)

Tänään oli vuorossa kunnon polkaisu kohti pohjoista ja Szentendren pikkukaupunkia, joka on kuuluisa ja nätti taidekaupunki. Matkaa on noin 20 km Budapestista, mutta koska hotellimme lilluu jo samalla suunnalla, tarkoitus oli käydä vielä hiukan pidemmällä, mahdollisesti Vacin kaupungissa saakka. Lähdimme seuraamaan EuroVelo 6 -reittiä joen länsirannalla, ja takaisin oli tarkoitus tulla joen toista rantaa. Alkumatka olikin mielenkiintoinen laadultaan. Välillä poljimme metsäpolkuja pitkin risusavotassa olleiden mieslaumojen vieritse ja kerran olimme hetken eksyksissäkin, sillä viitoituksessa on muutamia käsittämättömiä epäjatkuvuuksia. Olimme väärällä puolella pientä tulvavallia, emmekä tietenkään nähneet vallin takaa metsään lähtevää polkua.

Tonavan pyörämatkailureiteistä on kirjoitettu paljon, mm. neljän kirjan opassarja juuri näiden ongelmien takia. Pyöräreitit eivät ole joka kohdassa selkeitä, ja erityisesti laatuerot joen eri rannoilla kulkevilla pyöräväylillä voivat olla huikean suuria, kuten tässäkin tapauksessa kävi. Jos haluaa välttää suunnistusongelmia, kannattaa reittiä suunnitellla etukäteen. Suunnittelu kannattaa myös siksi, että reitillä on paljon hienoja nähtävyyksiä, mutta vain toisella rannalla, joten mielellään saisi olla aina oikeassa paikassa ja ajaa hienoimpia maisemareittejä pitkin.

Szentendren kaupunki oli heräilemässä talvihorroksestaan, kuten myös Budapest, eivätkä kaikki paikat olleet vielä auki. Viralliset ympäri vuoden auki olevat taidemuseot olivat toiminnassa, mutta niihin emme nyt vaivautuneet. Kaipasimme enemmän vapaamuotoisempia kesänäyttelyitä. Vastaan tuli kuitenkin marsipaanimuseo, jonka myymälästä saatiin suu makeaksi. Liikenteellisesti kaupunki oli hankala epätasaisiksi kivettyine katuineen, joten kaupunki ei juurikaan houkutellut ylimääräiseen kurvailuun eikä kävelyyn. Szentendre on vanha ja aika hyvin säilynyt liikenteellisesti hankala pikkukaupunki, josta jatkoimme aika pian kohti pohjoista.

Jokivarren länsipuolen reitti ei ollut mitään erityisen hyvää väylää, vaikka paikoin oli pyöräteitäkin. Seuraavasta sillasta Tonavan yli, mutta vain saarelle asti. Siellä vastaan tuli kolmen kilometrin leveydeltä hienoja maalaismaisemia. Sitten lautalla yli Tonavan toisen haaran Vacin kaupungin keskustaan. Koska repuissa oli eväitä, pidimme ruokatauon joen rantapenkan puistonpenkeillä. Ihastelimme vuoristoa, jokea ja kesäisiä maisemia. Tuntui olevan ensimmäinen kesäinen päivä.

Puolivälin etappi oli saavutettu. Matka puiston läpi Tonavan itärantaa pitkin kohti etelää alkoi hyvää pyörätietä pitkin, joka tuota pikaa muuttui suorastaan huikean hyväksi. Osuus Vacista toistakymmentä kilometriä etetään päin on luonnoltaan hienoin osuus, mitä olen tähän mennessä Tonavan rannoilta löytänyt. Rannan tuntumassa koskemattomassa lehtipuumetsässä kaukana liikenteestä kulki erinomaisen hyvä ja hyväpäällysteinen pyörätie, joka mutkitteli kierrellen arvokkaasti vanhoja ikipuita.Tunnelma oli kuin parhaimmillaan Hollannin luonnonpuistoissa. Metsän päätyttyä ajettiin hetki enempi peltomaisemissa, ja sitten pyöräväylä Budapestiin jatkui hyvin merkittynä läpi hienojen asuntoalueiden. Mutkia oli paljon, mutta reitti oli kuitenkin selkeä ja helppo aina lähelle pylonisiltaa, jonka päätä etsimme pitkään. Hyvä viitoitettu pyöräreitti loppui kuin seinään isoihin autotien ramppeihin, joilla pyöräily oli kielletty. Jouduimme aikamoiseen umpikujaan; autoteille ei ollut asiaa, normaalin näkösuunnistuksen esti rautatie, jonka yli ei päässyt. Lisäksi teollisuusalueen kautta opastanut GPS:n reitti tyssäsi vartian koppiin ja verikoiriin, alueen läpi ei päässyt. Saimme kuitenkin vinkin, että pitäisi kiertää kylän toista laitaa rautatien yli.

Pääsimme lähemmäksi, mutta yhä sillan pää oli hukassa. Näissä Tonavan silloissa on se ongelma, että silta voi jatkua vielä puolikin kilometriä joen jälkeen yli vesijättömaiden ja tulvavallien, eikä joenrannasta pääse sillalle. Tämän etsinnän vuoksi näimme kuitenkin huikean ison automarkettialueen lähellä siltaa ja jokirantaa. Aikamme seikkailtuamme pääsimme sillalle johtavalle pyörätien luiskalle ja hotellille ehdimme sopivasti ennen pimeän tuloa, tänään ei tullut pimeäpyöräilyä, vaikka sekin on ihan hienoa täydenkuun loisteessa hienosti valaistun kaupungin läheisyydessä.