Yksisuuntaisten pyöräteiden approbatur

by admin on 21.8.2012 · 2 comments

Budapest kaksisuuntainen värillinen pyörätie sillalla

Sillalle rakennettu kaksisuuntainen pyörätie, kaunis katsella, mutta kapea ja hankalakäyttöinen, etenkin tuulisella säällä, jolloin pyörät mutkittelevat aika tavalla.

Pyöräilykaupunki on sellainen, jossa pyörällä pääsee asioimaan helposti joka paikkaan, niin rautatieaseman lippuluukulle, kauppojen edustalle kuin työpaikallekin, tai sitten voi tarvittaessa hurauttaa vauhdilla läpi kaupungin. Mitä tämä tarkoittaa liikennejärjestelmätasolla? Sitä, että pyöräliikenne hajautetaan mahdollisimman tasaisesti koko kaupunkirakenteeseen riittävän suuren nopeusluokituksen pyöräteille – kapeilla kaksisuuntaisilla pyöräteillä tai yhdistetyillä kevytväylillä ei ylletä koskaan tähän luokitukseen. Pyöräilijää ei oteta huomioon vain kapeilla parin metrin pyöräteillä, vaan pyörällä täytyy päästä liikkumaan sujuvasti joka paikkaan, myös autojen parkkihalleihin ja supermarketteihin, sillä toimivassa liikennejärjestelmässä on erittäin oleellista eri liikennemuotojen ketjuttaminen ja helppo vuorottelu.

Yksisuuntaiset pyörätiet kadun molemmilla puolilla hajauttavat pyöräliikennettä luonnostaan, ja suunnittelijat joutuvat miettimään pyöräilyn tarpeita huomattavasti suuremmalla osalla kaupunkirakennetta. Tämä puolestaan näyttää johtavan siihen, että varsin pian pyöräilykelpoinen kaupunkirakenne leviää yhä laajemmalle kotipihoihin ja työpaikoille asti. Molemmilla puolilla katua olevat yksisuuntaiset pyörätiet tekevät myös liikenteestä huomattavasti selkeämpää ja helpompaa kaikkien eri liikennemuotojen osalta, ja ennen kaikkea vähentävät radikaalisti pyöräilijöiden ja autoilijoiden välisiä konflikteja. Liikennejärjestelmätason kannalta on hyvin outoa, että pyöräilylle on Suomessa vuosikymmeniksi annettu oikeus poiketa oikeanpuoleisesta liikenteestä, mikä riittää sotkemaan tehokkaasti koko keskustojen liikennejärjestelmän. Kaksisuuntainen kevyenliikenteen väylä vain toisella puolella katua pakottaa puolet pyöräliikenteestä käyttämään vasenkätistä logiikkaa. Ja viimeisen lainsäädäntömuutoksen ansiosta myös kevyenliikenteen sisäinen logiikka on osin vasenkätinen, sillä nykyisin jalankulkijat saavat kulkea kummassa reunassa kevytväylää haluavat. Voi hyvällä syyllä kysyä, voiko enää sekavampaa liikennejärjestelmää suunnitella?

Sevilla kaksisuuntainen vihreä kaistoitettu peruspyörätie

Suoralla tämä kaksisuuntainen pyörätie näyttää ajokelpoiselta, mutta kun risteys lähestyy ja tulee teräviä mutkia, silloin on viisaampaa ajaa pyörätien ulkopuolella, sillä törmäysvaara vastaantulevaan pyöräilijään on suuri.

Yksisuuntainen pyörätie on ollut Suomessa pitkään pahiten väärinymmärretty liikenneratkaisu. Siksi sitä kannattaa tutkia vähän tarkemmin. Otan tähän alkuun muutamia lainauksia Sevillan kaupungin pyörätiejärjestelmästä laatimastani raportista:

Kuten määrittelyistä nähtiin, tarkoitus oli luoda kattava peruspyöräilijöille tarkoitettu hidas ja ”turvallinen” kaksisuuntainen pyörätieverkosto. Tämä sama suunnittelun ongelma on käytännössä kaikissa aloittelevissa pyöräilymaissa, niin Itävallassa, Espanjassa kuin Suomessakin. Tämän seurauksena ei osata tehdä ensimmäisen sukupolven pyöräteistä yksisuuntaisia, nopeita, selkeitä ja turvallisia.

Pyörätiet jäävät paljolti ”köröttelypolkujen” tasolle, eivätkä vain toisella puolella katua olevat kaksisuuntaiset pyörätiet ole koskaan turvallisia. Niillä autoliikenteen kanssa vastakarvaan liikkuvat pyöräilijät ovat suuressa kolarivaarassa risteyksissä, koska autoilijoiden on vaikea havainnoida useasta suunnasta tulevaa liikennettä, joka kulkee heihin nähden eri logiikalla. Myös kapeilla ja mutkaisilla kaksisuuntaisilla pyöräteillä törmäysvaara vastaantulevaan pyörään on suuri, pyöräily on tarkkaa ja stressaavaa – sekä hyvin hidasta. Tästä syystä jäin kovasti kaipaamaan Sevillaan selkeitä ja turvallisia yksisuuntaisia pyöräteitä.

Sevilla yksisuuntainen vihreä pyörätie

Yksi ehdottomasti parhaista pyörätienpätkistä Sevillassa, vaikka harva varmaan uskoo kuvien perusteella, kun vertaa tässä esiintyviin muihin vihreisiin pyöräteihin.

Olisipa yksisuuntaisuus otettu standardiksi alusta alkaen Sevillassakin, niin se olisi pyöräilykaupunkien sarjassa vielä huomattavasti korkeammalla. Pyöräily olisi vielä suositumpaa, helpompaa ja turvallisempaa, eikä tulisi ongelmia, vaikka pyöräilijämäärät vielä nelinkertaistuisivat. Mutta nykyisillä ratkaisuilla joudutaan suuriin remontteihin muutaman vuoden sisällä, sillä väylästö tukkeutuu ahtailla risteysalueilla tehottoman tilankäytön vuoksi.

Jostain syystä yksisuuntaisen pyöräliikenteen hyvien puolien ymmärtäminen on kaikkein vaikein asia uutta pyöräilykaupunkia rakennettaessa. Itsekin olen törmännyt tähän kymmeniä kertoja. Perusvirkamiehillä, insinööreillä ja maallikoilla on syvälle iskostuneita negatiivisia harhakuvitelmia yksisuuntaisuudesta. Kuitenkin jokainen, joka on tutustunut itse pyörällä maailman parhaimpiin pyöräilykaupunkeihin, joissa käytännössä kaikki pyöräliikenne on yksisuuntaista, ellei sitten olla erilaisilla sekaliikennekaduilla tai puistoväylillä, on oppinut suuresti arvostamaan sitä. Seuraavassa muutamia perusasioita:

Hollanti pikapyörätie

Hollantilainen pikapyörätie lähiöstä keskustaan. Kaskisuuntaisen pyörätein täytyy olla leveydeltään tällainen, että se toimii normaalissa työmatkaliikenteessä, jossa ohittelijoita on tuon tuosta molemmista suunnista. Leveydestä huolimatta tälläkin väylällä on kohtalainen yhteentörmäysvaara ohitteleviin vastaantulijoihin. Skarppina täytyy olla koko ajan, vaikka jalankulku on tietysti kielletty näillä väylillä.

1. Autoilun puolelta yksisuuntaisilla kaduilla on heikko maine Suomessa historiallisista syistä. Siksi ei haluta kuullakaan tästä asiasta pyöräilyn yhteydessä. Siitä ei tule kuin ongelmia – näin yleensä ajatellaan. Tässä on jäänyt oivaltamatta yksi oleellinen asia; kadulle kuuluu aina rakentaa yksisuuntainen pyörätie molemmille reunoille, jolloin katu ei pyöräilijän näkökulmasta ole lainkaan yksisuuntainen, vaan normaalisti kaksisuuntainen. Yksisuuntaisella pyörätiellä ei ole mitään yksisuuntaisen autokadun ongelmia.

2. Toinen ongelma on se, että kuvat yksisuuntaisista huippupyöräteistä maailmalta ovat kovin vaatimattoman näköisiä, niitä tuskin erottuu viherkaistojen ja istutusten vierestä, vaikka ne olisivat värillisiä. Jos rakennetaan, rakennetaan sitten kunnon 4 m kevytväylä, eikä tuollaista polkua – ajatellaan meillä helposti. Toinen suuri harha on se, että liikenteen kasvaessa täytyy kevytväylää leventää, vaikka oikea ratkaisu olisi muuttaa pyöräliikenne yksisuuntaiseksi ja kaventaa väylää, näin välityskyky moninkertaistuisi. Itselleni on yleensä joka ulkomaanmatkan jälkeen tullut sellainen olo, että meillä Suomessa haaskataan hirveästi katutilaa vääränlaisiin tehottomiin pyöräteihin.

Budapestissa yksisuuntainen ja kapea pyörätie

Toimiva yksisuuntainen pyörätie, mikäli päällysteen vieressä olisi pari tiilen leveyttä laattaa. Nyt voi käydä heikosti, jos putoaa hiekalle ohitustilanteessa.

3. Jos joskus ehtii jutella asiasta ”asiantuntijan” kanssa, niin varmasti on kehiin tullut ajatus yksisuuntaisten pyöräteiden vaarallisuudesta, koska ne lisäävät paljon turhia kadun ylityksiä, mutta tällekin väitteelle on tarkemmin mietittäessä hyvin vaikea löytää perusteluita, joten sekin taitaa olla pelkkä legenda, vaikka joissain virallisluontoisissa dokumenteissakin on tällaista väitetty. Ja kokemukseni eivät ainakaan tue sitä – päin vastoin, sillä:

  1. Käytettäessä kaksisuuntaisia pyöräteitä yksisuuntaisten sijaan, puolenvaihdot siirtyvät yleensä vain eri kohtaan, eivät välttämättä lainkaan vähene. Kaksisuuntaisillakin pyöräteillä on paljon turhia puolenvaihtoja: koko pyörätie vaihtuu tuon tuosta toiselle puolelle katua, kaksisuuntaisen pyörätien alku- ja loppupisteissä puolet pyöräilijöistä on aina hankalassa tilanteeseen väärällä puolella katua.
  2. Joka tapauksessa puolet kaupoista ja palveluista on aina väärällä puolella katua, riippumatta täysin pyörätien tyypistä.
  3. Yksisuuntaisilla pyöräteillä pyöräilijä voi yleensä paljon vapaammin päättää sopivan ja turvallisen ylityskohdan ja reittinsä, jos miltei kaikilla kaduilla on yksisuuntaiset pyörätiet, jotka linkittyvät hyvin ja katkottomasti yhteen, tai ellei ole, voi aina jatkaa normaalisti pyöräkaistalla tai ajoradalla.
  4. Käytännön pyöräilijän näkökulmasta yksisuuntainen pyörätiejärjestelmä tekee pyöräilystä oleellisesti selkeämpää, helpompaa, nopeampaa ja turvallisempaa. Puolenvaihtotarve tuntuu lähes hävinneen tällaisessa ympäristössä, ja katua tarvitsee ylittää vain ja ainoastaan silloin, kun oikeasti on menemässä toisella puolella katua olevaan kauppaan. Kun liikennejärjestelmän pakottamat puolenvaihdot häviävät, niin ylitysten määräkin putoaa käytännössä dramaattisesti. Jos ei ole menossa mihinkään erityiseen kohteeseen, voi periaatteessa kruisailla kaupungilla koko päivän ilman ainuttakaan puolenvaihtoa. Tämä ei millään onnistu Suomessa!
Wien yksisuuntainen hyvä pyörätie reunaviivoilla

Yksi parhaista pyöräteistä (Wienisssä), millä olen koskaan ajanut – ellei liian lähellä olevia tolppia lasketa. Valkoiset reunaviivat pyöräteillä ovat erinomaisia pimeällä ja matkanteko on selkeää ja helppoa, aivan kelistä riippumatta.

Pyöräily yksisuuntaisilla pyöräteillä on erittäin selkeää, helppoa, vauhdikasta ja turvallista, koska pyöräilijät eivät voi törmätä nokkakolarilla toisiinsa. Turvaväli vastaantulijoihin on takulla riittävä, ja oikeastaan varomaan joutuu vain paikoin liian lähelle tulevia katukalusteita tai tolppia. Autoilijoiden on helppo ennakoida pyöräilijän liikkeitä, koska he kulkevat autojen logiikalla ja varoa tarvitsee vain yhdestä suunnasta tulevia pyöräilijöitä – siitä samasta suunnasta, mistä autotkin tulevat. Myös jalankulkijat osaavat paljon paremmin ennakoida pyöräilijöiden liikkeitä. Kun yksisuuntaisesta pyörätiestä tehdään vielä väriltään punainen ja riittävän leveä helppoja ohituksia varten, sen välityskyky ja käytettävyys on aivan käsittämätön, jos sitä vertaa näihin suomalaisiin yhdistettyihin kevytväyliin.

Yksisuuntaisuus on tärkeää myös siksi, että se säästää tilaa, koska ei tarvitse varata turvamarginaalia vastaantulijoiden takia. Tällaiset pyörätiet sopivat erittäin pieneen tilaan – siis käytännössä joka paikkaan. Oma yksisuuntainen pyörätie molemmille puolille katua, on erittäin toimiva ratkaisu, eikä vie paljoa tilaa. Sen leveyskään ei ole kovin tarkkaa, ja maailmalla näkee todella kapeitakin (noin 50 cm) lyhyehköjä osuuksia, jotka toimivat kuitenkin tasamaalla ja alamäessä ihan hyvin lyhyitä matkoja. Vastamaassa ohitustarve kasvaa, ja siten myös leveysvaateet, joita voi kuitenkin helposti kiertää tekemällä aina välillä puiden väliin tai muihin sopiviin kohtiin vähän leveämpiä ohituspaikkoja.

Yksisuuntaisella pyörätiellä pyöräily on myös erittäin helppoa ja stressitöntä (millään muulla pyörätietyypillä ei päästä lähellekään samaa), koska kohtaamisia ja konflikteja muihin tienkäyttäjiin tulee hyvin vähän. Kun työmatkapyöräilijöiden katkeamaton jono polkee yleensä n. 24 -28 km/h nopeudella tasaista vauhtia, ohitustarve ja ohitusten määrä on hyvin pieni. Ruuhka-aikojen ulkopuolella yksisuuntaisella pyörätiellä saa usein ajella aivan yksikseen kenenkään millään tavalla häiritsemättä, samaan suuntaan sadan metrin välein suurin piirtein samalla nopeudella kulkevat pyörät häiritsevät hyvin vähän toisiaan. Mikä sen mukavampaa pyöräilyä keskusta-alueella!

Käytännössä yksisuuntaiset pyörätiet opettavat myös pakosta oikeanlaista pyörätiejärjestelmän rakentamista ja muutaman vuoden jälkeen, kun osataan ketjuttaa pyöräreiteiksi yksisuuntaisia pyöräteitä, niihin saumattomasti liittyviä pyöräkaistoja, pyöräkatuja ja oikean suuntaisia tonttikatuja, pyöräily alkaa olla vakavasti otettava liikennemuoto autoilun korvaajana. Pyöräilyn kulkutapaosuudet ovat huomaamatta kivunneet noin 40 % lukemiin. Kaksisuuntaisilla pyörätievirityksillä ja yhdistetyillä kevytväylillä en ole koskaan nähnyt rakennetun oikeaa pyöräilykaupunkia; niillä voi toki rakentaa kilometrin-parin paikallisia keskinkertaisen hyvin toimivia toteutuksia esim. suurten teollisuuslaistosten työmatkaliikenteeseen, mutta koko kaupungin kattavaan pyörätieverkoston rakentamiseen ne eivät taivu.

Facebooktwitter

{ 2 comments… read them below or add one }

Joni Kettunen May 11, 2012 at 11:07

Vasta hiljattain ymmärsin yksisuuntaisten pyöräteiden merkityksen. Niitä pitkin pääsee helposti ja nopeasti määränpäähän. Liikennejärjestelyt yksinkertaistuvat, kun havainnointi helpottuu. Jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat voivat keskittyä helpommin liikennevirran seuraamiseen.

Kaiken lisäksi yksisuuntaiset pyörätiet voidaan tehdä paljon kapeammiksi kuin kaksisuuntainen pyörätie tai yhdistetty kevyen liikenteen väylä. Toki pyörätie tarvitaan kadun molemmille puolille, mutta esimerkiksi yliopistonkadulla yksisuuntaiselle pyörätielle löytyisi helposti tilaa kadun molemmille puolille.

Reply

admin August 6, 2012 at 20:16

Yliopistonkatu on nimen omaan oppikirjaesimerkki kadusta, jossa pitäisi ilman muuta olla yksisuuntaiset pyörätiet molemmilla puolilla. Samoin Puistokatu, siihen kuuluisivat ilman muuta yksisuuntaiset pyörätiet. Siinä olisikin sitten jo hyvä alku, ja kohta tulisi paineita rakentaa loputkin keskustan pyörätiet yksisuuntaisiksi, kun väki pääsisi käytännössä testaamaan niiden erinomaisuutta.

Reply

Cancel reply

Leave a Comment

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.

Previous post:

Next post: