Syyspyöräilyä, osa 5/6.

Asemasotaa

Sunnuntai 15.9.2013

img_6088
Vettä on tullut viime päivinä melkein kuin Duindrell-teemapuiston portinpielessä olevasta vesihanasta.

Olin siirtynyt matkallani asemasotavaiheeseen, eli yritin tehdä oloni mukavaksi ja asustella samassa asunnossa kaksi viikkoa. Tallensin ja varmistin kaikki datat;GPS-jäljet, valokuvat, pyörän mittarin tiedot, sekä täydensin matkapäiväkirjan muistiinpanoja. Tulomatkalla tuli näköjään pyöräilykilometrejä yhteensä 806 km. Suurin piirtein odotetusti.

Enää ei ollut jatkuvaa eteenpäin kiiruhtamista, mutta toki olin suunnitellut useita projekteja tehtäväksi tänä aikana, joten hirveästi ei pitäisi luppoaikaa olla. Aina sään salliessa pitäisi olla pitkiä päiviä satulassa ja ajelemassa enimmäkseen suurkaupunkien vilinässä. Se on ainut tapa suorittaa opintopisteitä satulayliopistossa ja ylipäätään oppia ymmärtämään pyöräliikennejärjestelmiä.

Valitsin tämän majapaikan siksi, että tämä on sijainniltaan erittäin hyvä. Tästä pystyy ajamaan 120 km päivälenkeillä noin 20 eri kaupunkiin. Joukossa monia suuriakin; Amsterdam, Haag, Rotterdan ja Utrecht. Lisäksi merenranta hienoine maisemineen on lähellä.

Maanantai 16.9.2013

Maanantain vastaisen yön satoi kovin, mutta aamulla paistoi jälleen aurinko ja tuuli rajusti. Pilvilauttoja seilasi taivaalla, ei pouta ollut lainkaan varmaa. Tein kotihommia aamupäivän, yritin katsoa netin kautta suorana Velo-City -jälkiseminaaria Suomesta, mutta yhteys pätki. Iltapäivällä keli vähitellen selkeni ja polkaisin matkaan. Olin suunnitellut ajavani ensimmäisenä päivänä Haarlemin kulmille, että pääsisin kartalle ja saisin kaikki vanhat muistot kytkettyä loogiseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena oli ajaa reilut 50 km ja käydä katsomassa vanhoja tuttuja paikkoja pohjoisemmassa lähellä Haarlemin kaupunkia.

img_4946
LF1 on osa Noordzeeroutea ja yksi Hollannin suosituimmista pyörämatkailureiteistä. Dyynejä riittää Pohjanmeren rannalla Hollannin puolellakin lähes yhtäjaksoisesti satoja kilometrejä..

Tuuli oli aikamoinen, mutta ei se mennessä kauheasti haitannut, koska se puhalteli enimmäkseen sivulta ja takaviistosta. Matka eteni kuitenkin yllättävän hitaasti. Ajelin läpi parin lomakeskuskaupungin ja pitkin hiekkapenkoilla kiemurtelevaa pyörätietä. Tavoittelin erästä purjelentokenttää, jonka lähettyvillä olimme käyneet aikoinaan. Kenttä löytyi, mutta vaikka ajelin siitä pitkän matkaa eteenpäin, mitään tuttua ei tullut vastaan. Ihminen on unohtavainen, ja ehkä paikatkin ovat 10 vuodessa hiukan muuttuneet. Ajattelin ottaa suunnan Schipholin lentokentälle, sen ympäristö ainakin olisi tuttu. Meno oli kuitenkin yllättävän raskasta ja ajauduin moottoritien vieressä kulkevalle pyörätielle, enkä löytänyt lähistöltä korvaavaa pyörätietä. Olin kuullut autonmelua viime viikkoina aivan riittävästi ja päätin palata erästä kanavan vartta kämpille päin, vaikka tehtävä jäi hiukan kesken. En saanut aivan kartanpalasia mielessäni ojennukseen.

Paluumatkalla mereltä nousi ukkoskuuro sateineen ja tuuli yltyi erittäin kovaksi. Hiekka lensi rannalla, eikä pyörällä voinut enää ajaa edes autokaistalla, niin hirveästi se puski. Oli pakko taluttaa, ja alussa kovimpien puuskien aikaan tuntui, että pyörää ei saa eteenpäin edes työntämällä.

Kuuro ei yltynyt aivan kaatosateeksi asti ja kova tuuli kuivasi tuota pikaa vaatteet. Palatessa yritin ajaa mahdollisimman lähellä rantaa, mutta se ei kovin hyvin onnistunut. Rannimmaiset kapeat polut ovat yleensä vain kävelijöille, ja heitäkin oli aika paljon liikenteessä.

Kun tulin kämpille, aurinko näyttäytyi jälleen ja tuuli oli hetken hiljaisempaa ukkospilven jäljiltä. Mutta sadetta on riittänyt sitten taas illan mittaan kovasti.

Tiistai 17.9.2013

img_4976
Uimarannan kahvilan portailla on tarjolla ensiapua niin rantaturisteille kuin pyöräilijöille. ANWB, eli Hollannin matkailujärjestö hallinnoi valtaosaa maan pyöräreittiverkostosta ja työkalut näyttävät myös olevan kyseisen järjestön hallinnassa.

Aamulla satoi, päivällä satoi, illalla satoi, yöllä sataa. Ei nyt ole oikein lomakelit kohdallaan. Päivä meni pyöränhuollossa ja tietokonehommissa. Sain mm. tehtyä noin 400 valokuvan päiväyksen muuttamisurakan. Kamera oli alkumatkasta nollannut muistinsa sateessa pariin kertaan ja osassa kuvista oli väärä päiväys ja kellonaika. Ottamani kuvat olivat siis täysin sekaisin, enkä tiennyt mikä kuva on mistäkin kaupungista. Asialle oli pakko tehdä jotakin.

Onneksi logiikka oli säilynyt sen verran, että kuvat olivat kolmella eri aikasysteemillä koodattuna kamerassa. Sain järjestettyä ne alkuperäiseen järjestykseen, ja miltei oikeaan aikaankin, kun kaivoin GPS-jäljestä liikkeellelähtöaikani eri päiville. Löysin Linuxista exiftools- apuohjelman, jolla valokuvien metatietoja voi muuttaa kansiolliselle kuvia yhdellä kertaa. Homma onnistui pienen harjoittelun jälkeen tyylikkäästi.

Keskiviikko 18.9.2013

img_4997
Liikennettä Haagin kaduilla.

Jälleen satoi melkein koko päivän. Iltapäivällä aurinko pilkahteli, mutta vähän väliä tuli kovia kuuroja. Säätiedotuksen mukaan illemmalla pitäisi poutaantua. Lähdin illansuussa käymään Haagissa, jonne on matkaa kymmenkunta kilometriä. Ajoin enimmäkseen opastettua väylää pitkin. Minulla oli ongelmia löytää keskustaa, enkä oikein vieläkään hahmota missä se on. Kaupunki on laaja ja tasaisesti rakennettu; isoja katukäytäviä, ratikoita ja kaikkea, mutta löysin vain yhden kävelykadun pätkän, joka oli keskustaa, mutta kuinka se oli noin pieni? Ilmeisesti olin vieläkin hiukan väärässä paikassa.

img_4979
Meillä pyryttää lunta, täällä hiekkaa. Moni asia voi hankaloittaa pyöräilyä.

Tuuli jälleen kohtuullisesti. Rannassa oli vaikeaa olla lentävän hiekan ja kovan tuulen takia. Leijasurffareita oli liikkeellä jonkin verran. Eteläisempi ranta ei ollut kummoinen, mutta pohjoinen uimaranta oli näkemisen arvoinen. Todella hienosti rakennettu, ja hyvä pyörätie kulki ohitustienä pitkän matkaa rantaa pitkin. Kuvasin videon rantaraitista.

Yllättäen huomasin, että puoli taivaanrantaa on jälleen tummunut. Saderintama näytti jälleen tulevan päälle. Äkkiä navigaattori töihin ja suorin reitti takaisin kämpille. Nyt oli reipas myötätuuli ja sain riittävästi etumatkaa, että en kastunut tänään lainkaan. Kun nostin pyörän sisälle ja vaihdoin vaatteet, tuttu pohina alkoi jälleen. Säätiedotuksen mukaan tätä pohinaa pitäisi kestää taas pari päivää. Ei hyvältä näytä. Tuijakin tulee huomenna illalla tänne viettämään pitkää viikonloppua kanssani.

Torstai 19.9.2013

Aamupäivällä oli hetki poutaa, mutta en lähtenyt liikenteeseen, koska Tuija oli tulossa iltapäivällä, ja menin häntä vastaan Leidenin keskusrautatieasemalle. Ajoin alkumatkan samaa reittiä kuin ennekin, mutta keskustaan menin reunan kautta koukaten. Tulin kaupunkiin hiukan oudosta kulmasta ja täytyi hetken etsiä keskusrautatieasemaa. Ehdin sopivasti paikalle, ja kohta Tuija jo soittelikin kysellen tapaamispaikkaa.

img_5023
Täällä käytetään päällysteenä paljon laattoja ja tiiliä, mikä on outo suuntaus. Pyörä tärisee ja kulkee kuin tervassa.

Aloimme etsiä vuokrapyörää. Pyöriä vuokrattiin vain toisessa aseman pyöräkaupassa. Tarjolla oli ainoastaan kaksi 3-vaihteista pyörää, joten sellaiseen oli tyytyminen. Toisaalta pyörä on helppo palauttaa asemalle maanantaina Tuijan lähtiessä, joten emme etsineet vuokraamoita enää kauempaa. Paluumatka ajettiin GPS:n opastamana tihkusateessa aika koukeroista reittiä. Oltiin myös liikenteessä työmatkaruuhkan aikaan, joten saatiin oikein kunnon tuntumaa kaupunkipyöräilyyn.

Perjantai 20.9.2013

Aamulla tihutti vettä, mutta oli selkenemään päin. Lähdimme aamukävelylle Wassenaarin keskustaan. Ostin 2 x vaellussukat ja mokkulaan SIM-kortin, koska leirintäalueen nettiyhteys oli aika heikko ja kallis.

Iltapäivällä päätettiin tutustua yhdessä Haagin kaupunkiin. Nyt löysimme varsinaisen keskustan, joka olikin useita kilometrejä meren rannasta. Jätimme pyörät valvottuun parkkiin, maksu oli vain 20 Centtiä pyörältä. Alkajaisiksi kävimme tutustumassa täkäläiseen kirjastoon, mikä ei suuremmin eronnut meikäläisestä. Kirjoja näytti kuitenkin olevan selvästi vähemmän neliötä kohti, ja arkkitehtuuria vastaavasti enemmän.

Haagin keskusta on rakennettu todella suurella rahalla. Siellä on paljon erikoisia ja melko korkeita taloja. Tällaiseen tunnelmaan ei Suomessa pääse. Keskustassa on suuret jalankulkualueet, jotka kuitenkin puolen miljoonan asukkaan kaupungissa täyttyvät aika nopeasti.

img_5034
Haagin pohjoinen uimaranta oli valittu maan parhaaksi pari vuotta sitten, eikä suotta. Upeasti rakennettu lomakylä ja rantaraitti toimii pyöräliikenteelle ohitustienä. Pyörätien voi myös rakentaa paljon paremmaksi ja isommaksi kuin viereisen autotien. Video rantaraitista.

Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa juhlistaen samalla yhteisen taipaleemme 32- vuotispäivää. Paikka oli rauhallinen ja viihtyisä ja ruoka hyvää, vaikka en perinteisesti kovin tarkkaan tiennyt mitä tilasin. Ruokalevon jälkeen lähdettiin ajamaan rantaa kohti ja katseltiin jälleen hienoa Haagin pohjoisrannan uimarantaa ja rannan pyörätietä. Paluumatkalla ajettiin aluksi merenrannan dyynien kautta, enimmäkseen samaa reittiä mitä minä olin jo ennenkin mennyt. Loppuosuus on viitoitettua sekalaista väylää pikkutaajamassa.

Kämpillä avasimme viinipullon juhlan kunniaksi, ja jälleen oli yksi hieno päivä takana varsin erikoisessa ja hienossa ympäristössä. Hollanti on uskomattoman monipuolinen maa ja kaikenlaista ihmeteltävää riittää kaikkialla. Siellä on hyvä ihmetellä erilaista elämänmenoa kuitenkin kaikin puolin täysin turvallisessa ympäristössä.

Lauantai 21.9.2013

Päivän ohjelmana oli käväistä Rotterdamissa. Matkaa tulisi arviolta lähemmäs 80 km, siksi lähdimme heti aamusta liikenteeseen. Tuija olisi käynyt vuokraamassa kokeeksi sähköpyörän päiväksi, mutta liike aukesi vasta kello 10. Silloin olisimme jo pitkällä menossa, joten sähköpyörästä luovuttiin. Lähdimme liikenteeseen kohti etelää, ja välillä itää. Ennen ja jälkeen Delftiä  ajoimme pitkän matkaa hienoa kanavan vartta, jossa souteli paljon kilpaveneitä. Ristin tämän oitis Soutujoeksi. Huomattavan isoja laivojakin kulkee näköjään kanavia pitkin pitkälle sisämaahan.

img_5156
Kuinka pitkään Delftin kirkontorni mahtaa pysyä pystyssä?

Huomasimme Delftiin tullessamme, että sikäläisen kirkon torni oli pahasti kallellaan. Pysähdyimme kirkon kupeeseen kuvaamaan, ja niin näytti tekevän moni muukin. Tuija meni tutustumaan kirkkoon sisältäkin päin, minä istuin ulkona penkillä ja nautin kesäpäivästä, vaikka katukäytävää puhalsikin ajoittain aika viileä viima. Hollanti on täynnä vanhoja historiallisia kaupunkeja, tai ainakin kaupunginosia, joten katseltavaa riittää. Kaikki ovat kuitenkin jollain tavalla erilaisia ja mielenkiintoisia. Jokaisella kanavalla tuntuu olevan oma henkensä.

Oli päiväkahvien aika, ja päätimme hiukan kävellä kaupungin kapeita katuja kanavien varsilla, varsinkin kun oli kirpputoripäivä. Esillä oli paljon hienoa tavaraa, taisivat olla enempi antiikki- ja keräilymessut. Kahvilan löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa; vilkkaimmilla paikoilla ne olivat täysiä ja meluisia, syrjemmällä kesäkahvilat olivat jo kiinni. Lopulta saimme kahvit, mutta hollantilaisen tavan mukaan kahvilasta saa vain kahvia, ja tässä tapauksessa myös kaljaa, mutta harvemmin mitään pullan puolta tai kakkuja. Kahvi juodaan aina paljaaltaan ja konditorioista haetaan leivonnaiset erikseen, ja syödään sitten kotona.

Delft oli todella mukavanoloinen kaupunki, sopivan pieni ja rauhallinen, idyllinen, ja nyt siellä oli vielä tivolikin kirpputorin lisäksi. Juutuimme kaupunkiin paljon pidemmäksi ajaksi kuin oli tarkoitus. Innostuimme myös shoppailemaan tuliaisia ja fillaritarvikkeita.

Lopulta irtauduimme ja jatkoimme  kohti Rotterdamia osin kanavan vartta pitkin. Matkalla oli monenlaista pyörätietä ja aika paljon ajeltiin pitkin asuntokatujakin. Matka kuitenkin joutui ja edessä alkoivat häämöttää erikoiset pilvenpiirtäjät. Suunnistimme kohti ydinkeskustaa. Siellä oli maalaispojalle pällistelemistä; toinen toistaan kummallisempia taloja ja valtavasti ihmisiä, vaikka lauantainen iltapäivä alkoi olla jo lopuillaan. Lukitsimme pyörät kunnon runkolukittavaan telineeseen ja lähdimme kävelemään kävelykeskustaan, joka ei ollut mikään vanha kaupunki, vaan mitä modernein kaupunki.

img_5151
Yksi hiukan erilainen avattava silta.

Päädyimme ruokailemaan hieman keskimääräistä parempaan pizzeriaan ja söimme molemmat pizzat, minä ensimmäisen tällä reissulla. Viiden maissa piti ottaa suunta kohti majapaikkaa, että ehtisimme takaisin ennen pimeää. Visiitti jäi aika lyhyeksi, mutta täällähän voisi pällistellä vaikka viikon, nähtävää kyllä riittää.

Ajoimme alkumatkan samaa jälkeä kuin tulimme, näin pääsimme helposti eroon suurkaupungista. Sitten pistin navigaattorin arpomaan hiukan uusiakin reittejä loppumatkaksi. Aikataulu piti ja kaikki meni hyvin. Viimeisillä kilometreillä pyörän valo heitti jo selvän keilan pimeiden puistometsien läpi ajaessamme. Ensimmäinen päivä aikoihin, kun koko päivänä ei ollut sateen uhkaa ja lämpömittarikin kipusi niukasti yli 20 asteen.

Sunnuntai 22.9.2013

Aamu oli sumuinen ja kostea. Lähdimme aamukävelylle rauhalliseen Wassenaarin keskustaan. Kävimme aamukahvilla kahvilassa, jossa oli hyvä nettiyhteys. Hoitelimme pankkiasioita ja istuimme rauhassa kahvilassa, koska juuri mikään muu liike ei ollut vielä keskustassa auki . Matkaa hankaloitti Haagin maratoni, joka meni leirintäalueemme sivuitse, joten alue oli puomeilla eristetty. Pääsimme kuitenkin puomien ohi kämpille.

img_5054
Kotikadulta kohti Leideniä lähdettiin tällaista pyöräväylää pitkin. Toisesta autokaistasta on tehty pyörätie. Tätä poljettiin muutama kilometri ja sitten hyvälaatuista baanaa loppumatka. Täällä 10 km työmatka menee hujauksessa.

Lähdimme Leideniin tavoitteena kasvitieteellinen puutarha. Ajoimme reittiä, jota Tuija ei ollut veilä mennyt. Järven rannasta löytyi junamuseo, jossa oli liikenteessä pieni höyryjuna. Paikalla oli myös purjelautakoulutusta, jota sitäkin seurasimme hetken. Kuvasin loppumatkasta vähän videota aika rauhallisista pyöräteistä.

Ajoimme GPS:n mukaan kasvitieteelliseen, mutta emme meinanneet uskoa olevamme perillä. Ympärillä näkyi vain kerrostaloja. Sisäpihalta avautui kuitenkin huikeat jokirantamaisemat ja laajat kasvialueet. Ostimme liput ja lähdimme tutkimaan aluetta. Yllätykset jatkuivat, sillä samassa yhteydessä oli myös tähtiobservatorio lukuisine havaintokupoleineen. Paikalla oli myös laadukas astronominen näyttely syvän avaruuden ihmeistä; lähinnä Hubble-avaruusteleskoopin kuvien muodossa. Näytöillä pyörivät myös simulaatiot muutamista avaruuden huikeista tapahtumista, kuten siitä, miten kahden galaksin törmäyksen jälkeen avaruuteen saattaa sinkoutua valtavasti materiaa, josta sitten aikaa myöten tulee uusien tähtien lastentarha.

img_5454
Tämä tuulimylly jauhoi jyvistä jauhoa. Mylly pyöri mukavasti aika heikossakin tuulessa.

Söimme lähtiessämme salaattipitoisen lounaan ja suuntasimme kohden uusia seikkailuja. Ajelimme pitkin kanavan varsia ja kävimme vanhan linnoituskaupunginosan sisäpuolella. Löysimme myös suuren nykyaikaisen kävelykadun, jonka varressa avoinna olivat sunnuntaina lähinnä vaatekaupat. Näimme sattumoisin sataman, josta lähti veneitä kanavaristeilylle. Onnistuimme löytämään  kunnolliset runkolukittavat pyörätelineet ja astuimme saman tien lähtevään jokiveneeseen. Meillä oli aluksessa nuori naiskippari, joka selitti aika laiskasti asioita englanniksi. Kokemus oli ihan hauska, sillä veneessä oli myös alaslaskettava katto, jota hydraulisesti laskettiin matalien siltojen kohdalla; samalla piti muistaa painaa päätä alas. Jokivene oli myös siitä erikoinen, että se kulki sähköllä.

Olimme nähneet pari pyörivää tuulimyllyä päivän mittaan ja päätimme vielä käydä vilkaisemassa toista niistä. Myllyyn pääsi ilmaiseksi ja sen juurella lapset saivat kokeilla jauhaa jyviä erilaisilla pienillä myllyillä tai käsikivillä. Myllyyn oli jyrkät korkeat portaat. Ensin yhdet myllyn sisälle ja sitten toiset myllyn sisällä yläkertaan. Koko mylly huojui jonkin verran, vaikka tuuli ei kova ollutkaan. Myrskyllä täällä varmaan käy aikamoinen tutina. Aiemmilla matkoilla olin jo tutustunut öljymyllyyn, joka jauhoi öljykasveista ruokaöljyä, sekä sahamyllyyn, jonka uumenissa pyöri tukkeja sahaava raamisaha, mutta tämä mylly teki aitoja leipäjauhoja.

img_5393
Välillä Hollannissa on pyöräruuhkien lisäksi myös veneruuhkia.

Leidenin turistikierros päättyi päivän toisille kahveille, koska lähdimme paluumatkalle WC:n kautta. Reitti oli aluksi aika improvisoitu, mutta loppumatkasta käytimme elektroniikkaa majapaikkaan suunnistamiseen. Paluumatka oli tihkusadetta ja ilta pimeni tosi nopeasti. Reittivalinta oli onnistunut; paljon hienoja maisemia ja loppumatkasta laite ajatti meidät läpi metsätien, jossa oli yksi porttikin. Kämpillä totesin ikäväkseni, että nettiyhteys oli vanhentunut. Viikon ajaksi hidas, suojaamaton ja heikko yhteys maksaa 25 €, joten ei muuta kuin lisäpäiviä ostamaan. Jostain syystä Vodafonen 5 € SIMM ei suostunut toimimaan Saunalahden mokkulassa.

Maanantai 23.9.2013

img_5553
Rautatieaseman alakerran valvottu parkkihalli. Pyörä valmiina nostettavaksi ylös. Voimaa tarvitaan vain parin sormen verran.

Tuija lähti tänään iltapäivällä takaisin kotiin. Lähdimme aamusta kohti Leidenin keskusrautatieasemaa, jossa Tuija palautti pyöränsä ja meni junalla Schipholiin. Minä lähdin ajelemaan aikani kuluksi kohti pohjoista, sitten itää. Tälle päivälle minulla ei ollut vielä mitään suunnitelmia. Löysin sattumoisin saman kanavan varteen, jota pitkin ajelin yöllä pitkät matkat kohti Leideniä. Ajelin hetken sen varrella ilman sen kummempaa määränpäätä.

Pelloilla oli vielä jonkin verran kukkaviljelmiä, ja kasvihuoneet tuottavat kukkia ympäri vuoden. Niiden sisälle ei näe, vaikka niitä oli välillä tien varressa kymmenittäin, ellei sadoittain. Tällä kulmakunnalla on paljon peltoja ja muutama järven tapainen. Tavoittelin vajaan 70 km päivämatkaa, ja palasin takaisin kun kanava hävisi tien varresta.

Ajelin Leidenin keskustaan ja ajattelin syödä siellä myöhemmin jotain, mutta aivan aluksi päätin juoda kahvit. Pistin pyörän parkkiin rautatieaseman ilmaiseen ja valvottuun parkkiin. Löysin myös mukavan ravintolan kanavan varresta niin, että istuin siellä pitkästi toista tuntia, eikä haitannut yhtään, vaikka palvelu oli aika hidasta.

img_5387_rajattu
Uusi hyvä ostos kulkee iloisesti pyörällä.

Kanavassa ajeli nimittäin jos jonkin näköistä venettä, viereisellä kadulla puolestaan viiletti jos vaikka minkä näköistä pyörää ja pyöräilijää. Pitkästä aikaa aurinko pilkisti ajoittain ja se oli saanut ihmiset liikkeelle kaikin tavoin. Aika kului rattoisasti maailman menoa ihmetellessä. Kahvit tuli nautittua ja tonnikalasalaatti syötyä samalla terassilla.

Päätin vielä kävellä jonkin aikaa kaupungilla, koska keli oli yllättävän lämmin ja melkein aurinkoinenkin. Löysin urheilutarvikeliikkeen, jossa oli myös hyvä pyöräosasto. Ostin kunnollisen hollantilaisen lukon pyörääni. Sellaisen, jossa on normaalin perinteisen pyöränlukon mekanismissa mukana myös ketjulukko, joka toimii samalla avaimella ja samalla vaivalla, kuin tavallinenkin lukko.

Kuvasin kävellessäni paljon pyöräilijöitä, ja päivän mittaan kuvasin monenlaista erilaista pyörätietä maaseudulta ja Leidenin keskustasta. Iltapuhteina yritin asentaa uutta lukkoa pyörään, mutta homma ei oikein onnistunut, koska minulla ei ollutkaan vararuuvipussia matkassa. Lukon mukana tuli pantakiinnitys, mutta koska pyörässäni on sopivilla kohdilla ruuvilliset kiinnikkeet lukolle, en alkanut pantoja viritellä. Nyt puuttui pari pitkähköä ruuvia, joilla olisin saanut lukon kunnolla kiinni. Täytynee ostaa huomenna jostain kaupungista, en vielä tiedä mihin lähden.

Tiistai 24.9.2013

Aamu oli jälleen sumuinen mutta lämmin. Pääsin lähtemään vasta 10 jälkeen, kun sain ensin palautettua Tuijan kypärän vuokraamoon. Pyöräilin eilen niin pitkään, että naapurin vuokraamo oli jo kiinni illalla kello 18 jälkeen. Päivän teemana oli käydä Haagissa ja ostaa sieltä uuden lukon tarvitsemat ruuvit. Yritin myös kuvata jälleen kaupunkiliikennettä, mutta vähän huonolla menestyksellä. En saanut yhtään hittikuvaa, enkä oikein kummoista videotakaan. Satuin aina väärään aikaan väärään paikkaan.

img_5088_rajattu
Haagin keskustassa on paljon mielenkiintoisia taloja.

Ajoin Haagiin helpointa rantareittiä, LF1- pyöräilyreittiä läpi dyynien. Vein pyörän jälleen entuudestaan tuttuun vartioituun pyöräparkkiin, hintaan 0,2 € päivä. Kävelin kaupungilla aika tovin etsiessäni pyöräliikkeitä, ja lopulta löysin niitä 3 kappaletta aika läheltä toisiaan. Ostin kiinnitysruuvit ja Ortliebin pyörälaukkuun asennettavan ulkopuolisen pikkutaskun, kun nyt kerrankin pääsi kauppaan, jossa oli melkein koko tarvikevalikoima näihin laatupyörälaukkuihin.

Nälkä alkoi vaivata ja kävin vielä syömässä kiinalaisessa ravintolassa kanaomeletin kaikilla tykötarpeilla ja riisikipollisella. Lähtiessäni kuvasin vielä vähän videota  ja ajoin kohti pohjoista keskusta ja sieltä jälleen LF1:n kautta kämpille. Oli hieno kesäilta, ensimmäinen sitten Travemünden ja Lübeckin. Tuuli kävi ensimmäistä kertaa sisämaasta päin, lähes idästä, mikä teki ilman kuulaaksi. Taitaa olla niin, että parin kilometrin päässä oleva valtameri pitää jo illat ja aamut kovin kosteina, jos tuuli vain sattuu käymään vesiltä päin.

Illalla oli ohjelmassa lukon ja uuden pyörälaukun taskun asennus. Ketjut öljysin jo aamulla kypärän palautusta odotellessa.

Keskiviikko 25.9.2013

Tänään piti ajaa Rotterdamin perusteellisempi kierros, mutta innostuin aamulla etsimään lauantaille majapaikkaa ja suunnittelemaan paluureittiä. Lauantaille oli enää vaikea saada hotellia, mutta sain lopulta varattua jonkinlaisen majoituksen. Viikonloput ovat hotelleissa yhä todella täysiä.

Mietin myös paluureitin uusiksi. En lähde rannikkoa pitkin, vaan käyn vielä Houtenissa ja lähden sieltä sitten kohti koillista ja Travemündea. Reitti on osin sama, mitä ajoimme JYPS:in retkellä muutama vuosi sitten, mutta tällä pätkällä ovat Hollannin parhaat pyöräilykaupungit, ja on hyödyllistä käydä vilkaisemassa niitä vielä vähän tarkemmin.

Kello oli jo melkein 11 kun pääsin lopulta liikenteeseen, joten tälle päivälle oli keksittävä jokin lyhyempi reitti. Goudan kaupunki on ollut listalla ja se on kuitenkin kohtuullisen etäisyyden päässä. Matkasta pitäisi selvitä reilulla 70 km polkaisulla. Ajattelin mennä hiukan pohjoisempaa reittiä ja palata etelän kautta. Näin saisin kattavan kuvan tuosta alueesta laajemminkin. GPS hoiti jälleen työnsä vähän turhankin hyvin, ja vei minut hiukan kauempaa mitä itse olisin mennyt.

img_5528_rajattu
Aivan näin hoikkaan kuntoon en aio tulla, vaikka paino varmaan tippuu taas kilokaupalla. Eräällä teollisuusalueella oli jonkinlainen työmatkapyöräilykampanja käynnissä ja joka pihaan oli kasattu jokin pyöräilyaiheinen tilataideteos.

Päivä lämpeni, vaikka yhä oli usvaa ilmassa eikä horisonttia kunnolla näkynyt. Jo ennen Goudaa oli otettava takki pois ja katkaistava housuista lahkeet. Oli lämmintä ja kosteaa. Goudakin sijaitsee joen varressa, ja sinne pääsee laivalla mereltä asti, läheltä Rotterdamia. Nyt kuitenkin seikkailin enempi kaupungin pohjoispuolisen pienemmän väylän varsilla.

Täällä näkee niin monenlaista;erilaista maalaismaisemaa, kanavia vaikka kuinka paljon, hienoja pihoja, erikoisia pihoja, satoja joutsenia ja muita lintuja, lampaita, hevosia, kilejä, ja tietenkin lehmiä Goudassa kun ollaan. Mistä sitä muuten niin valtavasti juustoa saataisiin.

img_5521_rajattu
Maalaisidylliä.

Aiemmin mietin, että onhan noita hollantilaisia maalaismaisemia nähty, kannattaako tuonne peltojen keskelle Goudaan ajaa? Kyllä kannatti, reissu oli suorastaan upea, hienoin päiväretki tähän mennessä. Maalaismaisemaan ja kanavaviidakkoon mahtuu niin monenlaista, toisin kuin dyyneille meren rantaan. Niihin maisemiin kyllästyy nopeammin.

img_5758
Mulla juu juu Gouda-justossa löytyy… vanhan iskelmän sanoin.

Olin matkassa eväiden voimalla tällä kertaa, enkä käynyt edes kahvilla. Ajelin kaupungin itäpuolen peltoaukeille pyöräreittiä pitkin, ja tulin toista takaisin. Kaupungin keskustassa kirkon vieressä oli täälläkin tivoli ja meno sen mukaista. Söin eväitä pienen kanavan varrella ja näin yhden sulutuksenkin. Kanavassa sulkuportti nostettiin hissillä korkealle taivaalle, ja vene mahtui ajamaan alta.

img_5813
Nostosillan ali olisi mahtunut vielä paljon isompikin laiva.

Paluumatkalle osui vielä entistäkin upeampia pyöräteitä hienoissa maisemissa. Ajelin jonkin sortin baanaa tulomatkalla ainakin 20 kilometriä, sekä paljon polkupyöräkatuja. Kaikkiaan matkaa kertyi tälle päivälle 96 km. Kuvasin videolle lähdön Goudan kaupungista kanavan vartta pitkälle maaseudulle. Näin myös hiukan suuremman laivan alittavan nostosillan. Tämä oli nimensä mukaisesti nostosilta, sillä koko sillankansi nostettiin sellaisenaan korkealle taivaalle korkeiden mastojen varaan siksi aikaa, että laiva pääsi ali. Loppumatkasta ajoin vielä  muutaman kilometrin metsän läpi kulkevaa pyöräreittiä pitkin matkalla Haagista kämpille. Hieno reitti, mutta umpimetsässä valo saisi olla hiukan laajakaistaisempi ja tehokkaampi.

Torstai 26.9.2013

Olin koko ajan uneksinut lenkistä, joka kulkisi Hoek van Hollannin kautta Rotterdamiin, ja sieltä takaisin aluksi suoraan pohjoiseen, ja loppumatka Haagin kautta kämpille. Reitti kulkee paljon meren ja joen rantaa, ja siinä on paljon nähtävää. Tästä syystä matkaan ei ollut järkevää lähteä sateella tai kovalla tuulella. Matkaa kertyy myös aika reilusti, minimissään 90 km, mutta todennäköisimmin 120 km pintaan, mikä sitten osoittautuikin varsin tarkaksi arvioksi. Täytyyhän sitä tutkia kaikkea vastaan tulevaa mielenkiintoista, eikä vain körötellä isojen ja suorien teiden laitoja. Ensimmäisellä viikolla ei ollut lainkaan sellaista keliä, että matkaa olisi kannattanut harkita. Tuijan lähdettyä ja kelien vähitellen parannuttua oli aika polkaista tuo silmukka.

img_6165
Veneilyä hollantilaisittain. Huomaa kaislikosta paistavat kaksi kaljua. Isännät olivat matkalla pelto-ojaa pitkin suuremmille kanaville.

Alkumatka oli tuttua väliä kohti Haagia. En mennytkään dyynien läpi, kuten olin suunnitellut. Reitti läpi asuntoalueiden vei tällä kertaa voiton. Haagin lähestyessä hylkäsin GPS:s ehdotuksen ja suuntasin kohti näytöllä näkyvää puistoaluetta. Näiden laidoilla kulkee usein hyviä pyöräteitä. Nyt kävi todella hyvä säkä, sillä löysin Hoek van Hollandiin viitoitetun ja todella hyvän reitin läpi Haagin. Kaupungin etelälaidalla ihmettelin, miksei väylä mene jo meren rannassa? Ajelin kuitenkin kohteeseeni viitoitetulla väylällä, kunnes havaitsin, että uimarantakaupunginosa oli pari korttelia oikealla puolellani. Nyt äkkiä sinne, sillä kartan mukaan myös aivan rannassa pitäisi kulkea pyörätie Hoek van Hollandiin. Näin olikin, ja loppumatkan seurasin sitä läpi monenlaisten kummallisten maisemien ja maaseudun.

img_5950_rajattu
Laivaliikennettä Rotterdamiin johtavan joen suulla.

Hoek van Hollandissa näytti olevan kolme katsomisen arvoista paikkaa;aallonmurtaja, uimaranta ja kaupungin keskusta. Aloitin joen sisääntulokohdan aallonmurtajalta, tai tarkemmin sen kupeessa olevan kahvilan terassilta. Join kahvit ja söin jonkinlaisen hätäisesti kyhätyn juustosämpylän, jonka sain erikoistilauksesta, valmiina oli vain pari pientä kolmioleipää. Kahvilan takana kivisen luiskan pöydillä oli tosi lämmintä, varmaan helleraja rikkoontui helposti. Nautin kahvit todella rauhassa tutkiskellen karttaa ja lepäillen. Aallonmurtajalle ei saanut mennä autolla, mutta käsittääkseni ei myöskään pyörällä. Kaikki kuitenkin ajoivat sinne surutta, niin kalamiehet onkineen kuin muutkin turistit. Polkaisin portista läpi ja aallonmurtaja oli oikeastaan vain tavallinen autotie, tosin kauttaaltaan betoninen ja jonkin verran korkea. Aallonmurtajalla oli tuon tuostakin kylttejä, joissa varoitettiin laivojen aiheuttamista nopeista ja yllättävän korkeista aalloista. Viimeinen kolmannes oli aidattu ja siellä erityisesti varoitettiin korkeista aalloista. Tänään ei myrskynnyt, mutta sinne lensi silti hiukan pärskeitä. Ajelin kuitenkin ”maailmanloppuun” asti, eli seutukunnan kaukaisimpaan kolkkaan meren kainaloon.

img_6075
Hollannin tavaramerkki, hienosti hoidettu piha.

Uimarannalla käytin vain toilettipalveluja, sitten suuntasin kohti Rotterdamia keskustan kävelykadun läpi. Hoek van Holland on aika pikkuinen, täkäläisten normien mukaan, mutta ihanteellinen rantalomakohde. Jokivarressa rantaraittia oli edessä arvioni mukaan noin 30 km. Myöhemmin homma tarkentui siten, että 20 km pääsi ajamaan melkein koko ajan rannan tuntumassa, viimeiset 10 km massiiviset satamat valtasivat itselleen. Pyöräilykin siirtyi taajamien läpi ajeluksi, ja niitä riitti vielä aika monta matkalla Rotterdamiin.

Joen varrella oli katseltavaa vaikka kuinka paljon. Koko ajan erilaisia laivoja lipui molempiin suuntiin, satamarakennelmia oli vaikka minkälaisia. Oli täällä suuressa maailmassa paljon ihmettelemistä.

img_6051_rajattu
Myös Rotterdamissa on paljon erikoisia taloja. Miltähän tuossa tuntuisi asua?

Arvelin, ettei suuren kaupungin katselemiseen jäisi tänäänkään paljoa aikaa, sillä kotia kohti pitäisi suunnata noin kello 17, ellei halua ajaa suurinta osaa matkasta pimeässä. Aikataulu näytti pitävän aika hyvin. Kuvasin videoita tunnin verran keskustaruuhkissa ja suuntasin kotiin päin. Tulin lentokentän sivuitse, suuren peltoaukean poikki ja erinomaisen mukavaa pyöräreittiä pienen kanavan vartta. Loppumatkasta ajoin jälleen tutun metsän läpi kulkevan pienen pyörätien kautta. Siellä oli jo aivan pimeää ja oli todettava, että eivät pyöräni valot sittenkään aivan riitä pimeässä umpimetsässä kulkemiseen. Risteyksiä oli vaikea hahmottaa, ja kypärässä oleva kunnon valo olisi vielä helpottanut menoa selvästi. GPS osasi kuitenkin ohjata oikein kaikissa pikku risteyksissäkin ongelmitta, olihan tämäkin virallinen pyöräilyreitti ja tarkoin mallinnettu karttaan.

img_6065_rajattu
Uutta ja vanhaa sulassa sovussa.

Perjantai 27.9.2013

Tänään oli lepopäivä. En pyöräillyt lainkaan. Jossain välissä mielessä kävi polkaista vielä kerran naapurikaupunki Leideniin parinkymmenen kilometrin lenkki kuvailemaan, mutta oli kaikenlaista pientä askaretta. Otin tunnin päivänokosetkin. Laiskottelu hiukan harmitti, sillä oli hienoin keli reilun kahden viikon aikana. Mutta toisaalta lähtöä sai valmistella hyvillä mielin, sillä 10 päivän sääkartalla ei ollut lainkaan sadepisaroita. Päivän parhaat lämpötilat tosin jäävät 17 -19 asteen tuntumaan.

Aamu alkoi reippaasti pyykinpesulla. Pesin koneessa kaiken mitä sinne kärsi laittaa. Pyöräytin kuivausrumpua kahteen kertaan, jotta kaikki vaatteet tulivat varmasti kuiviksi. Kengät, kypärän ja pari mustaa huonolaatuisempaa vaatetta pesin käsin. Katkoin ja päättelin vaatteista irtolankoja. Huolsin ja tarkistin myös pyörän perusteellisesti. Kaikki on kunnossa, paitsi edestä jarrupalat ovat lopussa, vaikka ne juuri loppukesällä vaihdoin. Nyt on lähipäiville ohjelmaa, kun yritän haeskella sopivia jarrupaloja, sillä Hollannissa nestelevyjarrut pyörissä ovat todella harvinaisia.

Sikäli noloa, että minulla oli valmiina varajarrupalat kotona lähtevien tavaroiden laatikossa, mutta ajattelin että ei niitä nyt tarvita. Taakse pistin uudent palat lähtiessä. Levyjarrut ovat vielä hiukan uusi asia minulle, ja touhuan niiden kanssa vasta kolmatta kesää, joten aivan kaikkea ei vielä hahmota. Toisaalta käytän aika pehmeitä jarrupaloja, joilla on mukava ja kevyt jarrutella, mutta ne kuluvat aika nopeasti.

img_5069_rajattu
Pyörällä kaupassa.

Kävin ostamassa illalla liimaa kyliltä, että saan liimailtua kypärän pehmusteita, nekin näköjään alkavat kärsiä. Kokeilin myös kirjaston nettiyhteyttä, joka oli maksuton ja nopea, mutta suojaamaton. Tärkeimmät asiat kuitenkin hoitelin ja suunnittelin reittiä eteenpäin. Nyt ei ole niin päivän päälle, joten pyrin ajelemaan vain alle satasen päivämatkoja.

img_6166
Pyöräilykulttuuria parhaimmillaan. Vanhemmat ohjaavat vierellä ajavaa lastaan olkapäästä, nuoret parit pyöräilevät käsi kädessä, seniorit työntävät hellästi selästä heikkokuntoisempaa osapuolta. Hollannissa saa ajaa pyörällä vierekkäin ja kaikki tekevät niin.

Päivällä mökkikyläni yhteyshenkilö kävi juttusilla ja kyselemässä kuulumisia. Näytin huojuvaa vessanpönttöä, ja irrallaan olevaa pöntön reunusta. Toimii kun varovasti hoitelee asiat, mutta hiukan saa varoa. Sähkö ja kaasukin ovat ilmaisia, joten viimeisenä yönä ei ole tarkoitus ainakaan palella. Fiksu olisi varmistanut tämän ensimmäisenä päivänä, mutta kun olen lämmitellyt järkevästi, niin ei hinta olisi asiaan mitään vaikuttanut.

Illalla enimmät kamat on pakattu, mutta lopullisesti leirin voi purkaa vasta aamulla kun on syöty, peseydytty ja laitettu ajovaatteet päälle. Ei pitäisi olla mitään erityistä kiirettä ehtiä ulos kello 10 mennessä. Nyt tie on jälleen avoin, saas nähdä, mistä sitä itsensä lähipäivinä löytää.

Loppuun pari tilastotietoa, jotka laskeskelin. Ajoin kahden viikon aikana tässä asuessani 577 km. Aika hyvin kuitenkin siihen nähden, kuinka paljon oli sadepäiviä. Tulomatkalla tein myös yhden oman ennätykseni, eli ajoin yksillä unilla 212,82 km. Tähän mennessä on matkaa kertynyt 1342 km.

Vastaa

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.