Syyspyöräilyä, osa 6/6, Loppujakso

Kohti kotia

Lauantai 28.09.2013

img_6092
Aamulla kotikadulla oli paljon liikennettä, mutta onneksi pääsin livahtamaan alta pois ennen konserttien alkamista.

Aamu oli yllättävän viileä, en tahtonut päästä käyntiin. Tein rauhassa aamutoimet ja pakkailin loput tavarat. Lopuksi siivosin paikat suurin piirtein. Matkaan lähdin vartin yli 9 ja yllättäen koko paikka tuntui olevan tukossa väenpaljoudesta. Nuorisoa tunki vastaan isoina laumoina ja monilla ryhmillä oli samanlaiset paidat. Poliisi ohjasi liikennettä heti kotinurkalla, ja kaikki maantiet olivat aivan tukossa kilometrikaupalla Leideniinkin päin. Huvipuistossa täytyi olla tosi massiivinen tapahtuma. Illalla tutkin netistä, että kyseessä oli Tina dag -tapahtuma, jonka järjesti Hollannin suurin teinityttöjen lehti, Tina. Tapahtumaan sisältyi myös suuri konsertti, jossa oli 17 esiintyjää. Tämä sopi hyvin kuvaan, sillä käydessäni eilen illalla kaupassa, alueelle pystytettiin valonheittimiä ja kaikenlaista häkkyrää. No minä en enää ehtinyt näihin bileisiin, koska suuntasin heti aamusta kohti Houtenia.

img_6107
Kanavan varsilla on monenlaista mielenkiintoista asutusta.

Alkumatkasta oli muutama pätkä ennestään tuttua väylää, erityisesti Heineken-oluttehtaan kulmilla. Muutama päivä sitten eksyin kyseisen tehtaan lastauslaiturille, koska tietyön takia en päässyt haluamaani suuntaan. Meinasin oikaista tehtaan vierestä, mutta juutuin lastauslaiturin portin eteen. Palasin takaisin, koska sieltä tuskin olisi myyty tavaraa trukkilavaa pienemmissä erissä.

Tänään kannatti uskoa navigaattoria, sillä se johdatti minut aivan uskomattoman hienon kanavan varteen, vaikka ensin vähän vastustelin turhan paljon optimisuunnasta poikkeavaa koukkausta. Aivan kanavan reunassa kulki myös pieni ja kapea kaksikaistainen pyörätie, jota pystyi hädin tuskin ajamaan kuperien pikku siltojen kohdalla. Väylä ei ollut laadultaan kaksinen, mutta ympäristö oli ainutlaatuinen, joten ajelin sitä kilometrikaupalla loppuun asti.

img_6147
Hieno pieni pyörätie. Vesistön äärestä löytyy aina kalastajia. Aikamoisen arsenaalin kalojen narraaminen näyttää täälläkin vaativan.

Tuuli oli tänään vastainen, kuten ennustuksessa oli luvattu. Tuuli aiheuttaa paluumatkalle omat haasteensa, sillä koko viikoksi on luvassa itätuulta, 3-6 m/s. Tuo jo jarruttaa selvästi menoa peltoaukeilla, ja pitkin päivääkin. Pidin välillä evästaukoja peltojen reunassa, sillä niistä löysin muutamia liikennemelulta suojaisia paikkoja. Olin tänään liikkeellä jääkaapista keräämilläni jämäeväillä.

Maisemat olivat hienoja, mutta jostain syystä matkanteko oli nihkeää. Olin tyytyväinen, että valitsin tälle päivälle vain 64 km siirtymäosuuden. Iltapäivällä tein historiaa, sillä kirjauduin hotelliin IJsselsteinin kaupungissa jo kello 15:02. Huone ja hotelli ovat ihan kelvollisia. Pyöränkin sain parkkiin portin taakse sisäpihalle. Peseydyin ja otin pienet päivätorkut, jotka venähtivät vähän liikaakin. Alkoi tulla kiire kohti Houtenia, jota pitäisi ehtiä kuvaamaan vielä ennen auringonlaskua. Mutta lepo teki todella hyvää, sitä en kadu. Tällainen jatkuva lähes päivittäinen reilu pyöräily syö välillä voimia arvaamattomasti.

img_6171
Yllättävän myöhään täällä kukat kukkivat.

Matkaa Houteniin IJsselsteinin hotellikaupungista on linnuntietä 8 km, mutta kun ison joen ylittävä silta on aika kaukana, tietä pitkin matkaa on melkein tuplasti, eli 14 km. Tälle illalle tulee siis reilun 30 km iltalenkki. Olisin mielelläni yöpynyt lähempänä Houtenia, mutta kaikki alle 80 € yöpaikat olivat jo menneet.

Matka kohti Houtenia alkoi muutaman pikkukadun jälkeen, mitenkäs muuten kuin kanavan vartta pitkin. Jälleen hienoja maisemia. Mentiin yli ison moottoritien, ja ison joen, jolla kulki paljon laivoja. Kurvattiin vielä läpi alikulun ison tien toiselle puolelle. Vasta kilometriä ennen Houtenia laitoin videokameran valmiiksi, vaikka aurinko alkoi olla jo huolestuttavan alhaalla. Aika pieneltä kylältä Houten näytti, koska vielä kilometriä ennen keskustaa ei ollut kuin muutamia taloja harvakseltaan. Toivottavasti keskustan ehtii kuvailla vajaassa tunnissa.

Olen ajanut kerran aikaisemminkin Houtenin läpi, enkä siinä mitään kovin kummallista havainnut. Nyt vastassa oli punaisia pyöräteitä ja kaikkia normaaleja erilaisia pyörätiejärjestelyjä, mitä olen viikkokausia ajellut. Houtenin salaisuus ei siis ole erityisen hyvissä pyöräteissä, vaan kaavoituksella tehdyssä puistokaupunkirakenteessa, jonka pyörätieverkosto on jo kaavoituksen alkuvaiheessa optimoitu ja rakennettu hyvin pitkälti autoliikenteestä erillisenä. Autoja on keskustassa hyvin vähän, vaikka rautatieasema on kuitenkin kohtuullisen kokoinen.

img_6202
Houtenissa asuntokaduista on tehty polkupyöräkatuja. Kevyen liikenteen väylää täällä ei ole metriäkään, kuten ei koko Hollannissa muutamaa pikku poikkeusta lukuun ottamatta.

Kuvasin videolle tunnin verran pyöräteitä ajellen ristiin rastiin kaupunkia. Keskusta oli todella pieni täkäläiseksi, vain muutaman korttelin mittainen. Sain kaiken oleellisen kuvattua juuri ennen auringonlaskua. Kiersin vielä hetken puistoja ja otin navigaattoriin suunnaksi hotellini. Puolet paluumatkasta meni yöpyöräilyksi, ja valot laitoin päälle jo heti Houtenista lähdettyäni. Sillalta oli hyvä ihastella illan viimeisessä kajossa alta lipuvia laivoja. Aika monen mutkan takana hotelli jälleen oli, ja tässä pimeäsuunnistuksessa navigaattori on kyllä aivan korvaamaton. Aikaa paluumatkaan olisi mennyt varmaan tuplasti enemmän, jos olisi täytynyt kartan varassa pujotella kämpille. Jälleen takana upea päivä!

Sunnuntai 29.09.2013

Aamulla ajelin samaa reittiä jonkin matkaa, mitä illalla kävin Houtenissa. Nyt jokivartta mentiin jonkin verran pidemmälle. Sitten alkoi miltei loputon maalaismaiseman läpi polkeminen. Peltoteitä oli paljon, kuten risteyksiäkin. Eniten kuitenkin haittasi varsin voimakkaaksi yltynyt itätuuli, jota on tiedossa vielä ainakin pariksi päiväksi. Aikaa meni paljon eikä matka oikein tuntunut etenevän. Mittarissa 15 km/h alkoi olla huippulukema. Matka oli oikeastaan yllättävänkin rasittava. Matkaksi olin laskeskellut n. 85 km, mutta enhän juuri koskaan ole näihin optimilukuihin päässyt. Niin tänäänkin, matkaa tuli lopulta 102 km, ja ehdin kämpille Beekbergeniin juuri ennen illan pimenemistä; selvisin respasta muutaman minuutin yli seitsemän.

img_6249
Vaikka Hollanti on pyöräilymaa, jonkin verran täällä myös autoillaan. Yllättäen tässä liikenne ei ole ruuhkautunut ja kaikki kaistat vetävät.

Tänään olivat paluumatkan ensimmäiset mäet. Nousu oli todella salakavala. Ainakin 10 km matkalla tuntui, että on ylämäki. Nousu oli kuitenkin niin tasaista ja loivaa, ettei sitä nähnyt. Teki mieli pissata pyörätielle, ja katsoa lähteekö neste virtaamaan taaksepäin. Mukaan ei tullut sitä pientä vatupassia, jonka erään Viron pyöräretken jälkimainingeissa ostin. Silloinkin tuli välillä kiistaa siitä, ajetaanko ylä- vai alamäkeen. Tasainen maasto hämää joskus kummallisesti. Ei tasainen maa voi kuitenkaan olla näin raskasta ajettavaa, kun tuulikaan ei metsän keskelle enää kovin lujasti ottanut.

Epäilykseni oli aivan oikea, yht’äkkiä huomasin olevani kohtalaisen kukkulan päällä, ja edessä odotti pitkälti kumpareista ja loivaa alamäkeä. Laskua riitti ainakin 5 km, melkein majapaikkaan saakka. Myötäleessä sai levätä hetken aikaa ja vauhtiakin oli parhaimmillaan polkematta reilut 30 km/h, mikä on Hollannissa harvinaista. Laskun jälkeen sain aloittaa hotellin etsinnän hiukan levänneenä.

img_6310
GPS ohjasi tähän, koska tässä piti olla pyöräilykelpoinen pikkutie. Totuus oli hiukan toisenlainen, enkä lähtenyt yrittämään sotilasalueen läpi.

Hotelli löytyi helposti parin kilometrin polkemisen jälkeen Arnhemiin menevän tien varrelta. Ihan hyvä ja laadukas hotelli, ja vain 35 € yö aamupalan kanssa. Käsittämätöntä, kuinka hotellien hinnat vaihtelevat. Beekberg on yksi Hollannin luontomatkailun keskuksista laajoine luonnonpuistoineen, joissa liikutaan pyöräillen. Hotellin takapihalla oli rivissä kymmeniä vuokrapyöriä odottamassa asiakkaita, ja varastossa lisää. Melkein joka auton takakoukussa oli kuitenkin kahden pyörän teline, joten paikalla olleet eläkeläispariskunnat eivät lainapyöriä tarvinneet. Sain oman pyöräni hotellin takapihalla olleeseen erilliseen pyörävajaan yöksi, mutta en meinannut saada sitä aamulla ulos, kun vaja oli tullut illan mittaan aivan tupaten täyteen pyöriä.

Maanantai 30.09.2013

En sittenkään pitänyt vapaapäivää tänään, sillä tuuli näyttää jatkuvan koko viikon. On pakko painaa sitä vasten, mutta päivämatkoja täytyy rajoittaa. Ajattelin, että poljen tänään pohjoista kohti sivutuuleen tuollaiset 70 km. On sekin aina vähän eteenpäin. Zwolle on viimeinen kaupunki Hollannin puolella, jota ajattelin vähän videoida. Sitten suuntaan pikku hiljaa enempi itään. Jotenkin matka taas kuitenkin hiukan venähti, tuli 87 km suunnitellun noin 70 sijasta.

img_6405
Valmiina lähtöön, pakkasin pyöräni vuokrapyörien vieressä, koska varasto oli aivan täynnä.

Aamulla ajelin viitisen kilometriä Apeldoornin kaupunkia kuvaten ja katsellen. Sitten suunta kohti Zwollea, jonka länsilaidalla odotti seuraava varattu hotelli. Alkumatka mentiin pitkään joenrantaa, välillä oli paljon lehmiä, lampaita ja hevosia. Näin erään navetan ikkunasta ilmeisesti vilauksen lampaiden lypsyasemasta, jossa oli parikymmentä lammasta pyörimässä hitaasti eräänlaisessa karusellissa.

Tuuli tempoi kovin pitkin päivää, vaikka se tulikin nyt enempi sivulta. Olin jo kello 14 jälkeen perillä. Kävin kurkkaamassa Zalkin kylän pientä keskustaa, josta en löytänyt muuta kuin olutbaarin. Aloin haeskella tietä hotellille. GPS vaan ei oikein tuntenut hotellia. Ei katua, eikä katuosoitetta. GPS:n palveluluettelossa hotelli löytyi, mutta se tuntui olevan keskellä moottoritietä. GPS ei suostunut millään tavalla reitittämään kohteeseen. Ajattelin, että siinä on jokin virhe. Nettisivuilta kopsasin myös eilen talteen GPS-koordinaatit, mutta ne veivät maatilalle moottoritien toiselle puolelle. Olin ihmeissäni. Ajelin isoa peltoa ristiin rastiin, koska kuitenkin usealla tavalla tallennetut paikkatiedot ohjasivat suurin piirtein samaan paikkaan.

img_6325
Lehmätaiteilijoita löytyy joka maasta.

Lopulta näin kylän yhdellä laidalla vähän uudemman opaskyltin, jossa moottoritien kupeessa oli pieni levennys ja siinä jokin autoilijoiden taukopaikka, jonka nimi viittasi suuresti hotellini nimeen. Sinne! Mutta paikkaan näytti pääsevän vain moottoritien kautta.

Ajelin jo päivällä siitä vierestä, mutta suuri kompleksi jäi sen verran puiden varjoon, että pidin sitä lähinnä kuppilana. En löytänyt mitään tietä hotellille – moottoritiellehän ei ollut mitään asiaa. En opastaulusta, enkä GPS- näytöltä. Päätin mennä sinne vaikka väkisin. Katselin jo pellolta pari avonaista veräjää, joiden kautta pääsisi muutaman kymmenen metrin päähän. Yhden maalaistalon pihasta olisi matkaa hotellille vain satakunta metriä, mutta suuret kieltokyltit. Ajattelin työntää pyörää moottoritien luiskaa pitkin, mutta sitten huomasin pienen käytöstä poistetun pikkutien lähtevän moottoritien luiskasta. Siinäkin oli isot varoituskyltit, mutta koska maalaistalon ja polkutien välissä oli nykyisin iso oja, uskaltauduin ajamaan sinne. Pikkutie vei suoraan hotellille, mutta vielä edessä oli yksi puomi, joka täytyi kiertää heinikon kautta.

img_6384
Parasta Hollannissa pyöräilyssä on se, että pyöräväyliä on tarjolla monenlaisia. Tässä tyypillinen betoninen peltopyörätie.

Respassa mainitsin, että tänne tulo ei ollut kovin pyöräily-ystävällistä. Hän ihmetteli, miten olin päässyt sinne pyörällä. Hyvä että oli päivän aika. Iltahämärissä tänne ei olisi löytänyt millään. Valitsin hotellin siksi, että se näytti olevan ison pellon reunassa rauhallisessa ympäristössä. Kuvasta ei kuitenkaan käynyt ilmi, että takapihalla kulki moottoritie.

Ravintolassa oli ruokalistalla päivän tarjouksena jokin kalaruoka. Sain ison palan paistettua kalaa, ranskalaisia, salaattikipon ja muuta pientä. Hyvä ja iso annos, rahtareiden perusruokaa, sillä tämä näytti olevan rekkamiesten yöpaikka. Jälleen koko päivän kovassa tuulessa vietettyäni, ruoka alkoi ramaista niin, että menin petiin kesken iltatoimien. Eipä tässä paikassa olisi viitsinyt enää iltalenkkiä ajellakaan.

img_6445
Oikealla tiellä? Hollannin pyöräreiteistä osa on merkattu tällaisilla tienviitoilla. Näitä ei voi olla huomaamatta, kuten tavallisten viisaritolpien kanssa helposti käy. Alareunassa näkyy numerosarja, joka löytyy myös pyöräilykartasta. Siis ”Missä olen” -toiminto.

Tiistai 1.10.2013

Aamu oli nihkeä, kun piti ensin polkea 7 km peltojen ja ramppien yli, että pääsin eroon moottoritiestä, isosta joesta ja maalaiskylästä. Vasta sen jälkeen pääsin ottamaan suunnan kohti Zwollea. Löysin vihdoin Zwollesta jarrupalat pyörään. Olen kysellyt niitä useana päivänä ainakin kymmenestä pyöräliikkeestä. Levyjarrut ovat täällä vielä aika harvinaisia. Ostin myös ruokaa eräästä pikkukylästä, koska eväät alkavat olla aivan lopussa. Ostin myös poistokorista Aldista 10 eurolla pyöräilyshortsit, joissa on mukana sisähousut, kuten yksissä kovassa käytössä olleissa Löfflerin housuissani. Saas nähdä sainko halvalla hyvää, sillä alkuperäinen hinta oli ollut moninkertainen.

Oli jälleen omalla tavallaan uudenlaista maalaismaisemaa ja hienoja kyliä. Kanavat ovat nyt harvemmassa, mutta ajoin tänäänkin yhden pienen luonnonpuiston läpi. Niissä näyttää olevan tavaramerkkinä aina pieniä mäkiä. Ilmeisesti kukkulat ovat Hollannissa niin harvinaisia, että ne ovat aina automaattisesti luonnonsuojelualuetta.

Tällä kertaa hotelli löytyi tosi helposti, GPS ohjasi minut suoraan pihaan, ennen kuin ehdin oikeastaan edes aloittaa hotellin etsintää. Hoogeveen tuntuu tosi mukavalta kylältä, asukkaita on netin mukaan vain 54 000, mikä on tosi vähän keskustan laajuuteen ja upeuteen nähden.

img_6545
Tauoilla tutkiskelin täkäläisten puiden ”käpyjä”. Työn alla tammenterhokokoelman kerääminen. Näitä ja muita ”käpyjä” murskautui pyörän renkaan alle päivittäin valtavia määriä.

Vaihdoin jarrupalat, mutta en lähtenyt enää videoita kuvaamaan. Aurinko alkoi olla jo niin alhaalla. Lähdin kävellen tutkimaan pariksi tunniksi kaupunkia. Tosi upeasti rakennettu keskusta-alue, jota on pakko mennä huomenna kuvaamaan ja tutkimaan lisää. Taidan varata huoneen toiseksikin yöksi tästä hotellista, ja pitää huomenna vähän kevyemmän lepopäivän. Tänään kaikki meni putkeen, paitsi vastatuuli yhä hiukan kiusasi matkantekoa.

Keskiviikko 2.10.2013

Kävin aamulla heti 7 aikaan varaamassa huoneen seuraavaksikin yöksi, kun eilen illalla tiskillä ei näkynyt ketään, enkä jaksanut ruveta kelloja kilistelemään. Kävin samalla syömässä aamupalan, tulin kämpille ja menin uudestaan nukkumaan. Kun liikkuu paljon, niin nukkua voi missä ja milloin vain.

Laitoin oveen roikkumaan lapun, että minua ei saa häiritä. Se vissiin tarkoitti sitä, että siivoojat eivät avaa ovia, mutta eivät muuten mitenkään vältä ylimääräistä melua. Kymmenen maissa käytävästä alkoi kuulua valtaisa molotus, jota kesti reilut pari tuntia, kunnes lähdin kaupungille. Hyvin nukutti tukevan aamupalan jälkeen, ja nukuin ihan sikeästi siivoojien metelöintiin saakka.

img_6610
Pieni pätkä erinomaisen hienoa kävelykatua Hoogeveenista.

Vaikka täällä on vain 54 000 asukasta, keskustan kävelykatu on aivan uskomattoman iso ja omalla tavallaan komeakin. Lisäksi kaupungin pääkatu on suuressa remontissa, joka on loppusuoralla. Näiden lisäksi on vielä pari ristikkäistä katua osin kävelykatuina. Liikennejärjestelmä on siis aika mielenkiintoinen.

Kävelykatu on todella leveä, noin 4 Jyväskylän kävelykadun leveyttä. Katu on pätkitty erityylisiin osuuksiin. Välillä keskellä on iso kiemurteleva vesiallas, välillä istutuksia, välillä pyöräparkkeja, välillä aukioita, sekä lopussa vielä mielenkiintoinen hidaskaturatkaisu korttelin verran. Kävin illalla vielä uudelleen kävelemässä rauhassa kävelykatua edestakaisin, kun siellä ei ollut enää kovaa ruuhkaa, ja löysin eilen illalla havaitsemani sähköpyörien latausasemankin kuvattavaksi. Tutkin myös kävelykatua risteäviä todella pieniä katuja, joilta kuitenkin tulee paljon syöttöliikennettä (jalankulkuna) kävelykadulle. Suuri osa autojen parkkipaikoista on kävelykadun kaupparakennusten takana.

Tänään maltoin olla pyöräilemättä ylimääräistä kuvausmatkojen lisäksi, ja kävelinkin vain pari tuntia. Aika hyvin tuntuu jo lepääntyneen.

Torstai 3.10.2013

Lähtö kaupungista oli nopein koskaan. Tien yli ja suoraan läpi kaupungin itään menevälle pääväylälle. Puolessa tunnissa olin jo 10 km kaupungin ulkopuolella suoralla linjalla kohti itää. Aamu oli kuitenkin yllättävän kylmä, vaikka laitoin varalta liivin ajopaidan ja hupparin väliin.

img_6738
Vielä yksi vene seuraa minua.

Maalle päästyäni alkoi todella hyvälaatuinen betoninen pyörätie, jota jatkui ainakin 15 km. Sen loputtua ajelin kanavan vartta pitkään kohti itää. Kanava on ilmeisesti kaivettu täsmälleen länsi – itä suunnassa, koska se toi aivan Saksan rajalle, ja jatkui pienempinä jokina varmaan saksan puolellekin. Kanavan varren päällyste ei ollut kovin tasaista, mutta puut suojasivat hyvin tuulelta. Asutus on myös aina pääosin kanavien varsilla, joten näkemistä riittää.

Pääsin näkemään ensimmäistä kertaa siltavahtien työtä, kun kanavaa pitkin kulki kanssani kaksi huvivenettä, joille täytyi avata useita siltoja. Naisvirkailija avasi sillan, sulki sen, ajoi autolla seuraavalle, ja jälleen sama toistui. Menimme yhtä matkaa ainakin tunnin. Välillä pääsin ajamalla hiukan edelle, mutta kun hiukan evästin, veneet saivat minut heti kiinni. Ajoin yhdessä kohtaa myös väärälle puolelle kanavaa ja jouduin palaamaan kilometrin verran takaisin, koska edessä oli kanavien risteys, josta en päässyt yli useaan kilometriin. Jälleen veneet tavoittivat minut.

img_6744
Syksyisin teiden varsilla on monenlaista myytävää, välillä ostin omenoita.



Saksan rajaa en tällä kertaa edes huomannut. Ei mitään merkkiä tien vieressä. Yht’äkkiä vain havaitsin olevani kapealla mustalla hyväpintaisella pyörätiellä, jollaisia on vain Saksassa, ei lainkaan Hollannissa. Kohta vastaan tuli kevyen liikenteen väylän liikennemerkki, joka vahvisti asian. Merkkien värit ovat erit, kuten myös pyöräreittien opastekylteissä.

Päällyste oli hyvää ja matka taittui aika rivakasti, koska tuulen suojaa oli jonkin verran. Eteen tuli tietyömaa, jonka läpi ei päässyt. Kiertotie Meppeniin oli merkitty vasemman kautta. GPS tunnisti myös tämän reitin ja alkoi ohjeistaa eteen päin. Ajettiin pitkään moottoritien ja turvesuon välissä. Suora ja hyvä pyörätie sinänsä, mutta hassua, kuinka nopeasti ympäristö muuttuu Saksan puolelle tultaessa. Hollannissa on vain tasaista hiekkamaata joka paikassa, mutta heti rajan jälkeen alkoivat turvesuot. Niin, sanottakoon vielä, että en ole nähnyt yhtään ainoata kiveä peltojen tai teiden varsilla kummassakaan maassa.

img_6764_rajattu
Maiden rajasta ei ollut mitään havaintoa. Yllättäen huomasin liikennemerkkien jälleen muuttuneen.

Vastaan tuli risteys ja jokin teollisuuslaitokselle menevä tie. GPS ohjeisti vasemmalle ja autotielle. Tie oli 2-kaistainen, pientareeton, ja kohtuullisesti liikennöity, joten en ollut kovin halukas siirtymään sille. Kovin suoria vaihtoehtojakaan ei ollut, eikä tielle mennessä ollut mitään pyöräilykieltokylttejä. Lähdin kokeeksi ajamaan, kun näin näytöltä, että risteyksiä on tulossa lähellä edessä päin.

Kaikki risteykset olivat kuitenkin eritasossa ja aidoilla eristetty niin, ettei luiskiakaan pitkin päässyt laskemaan alemmille pikkuteille. Ajoin eteenpäin vähän kerrallaan. Moni auto soitti minulle torvea, joten ajattelin olevani hiukan väärässä paikassa. Ajoin levähdyspaikalta toiselle, koska niitä oli puolen kilometrin välein. Meppeniin ei ollut kuin pari kilometriä korkeintaan, mutta liikenne koveni yhä ja edessä oli pieni töyssy vastamaata aika äkäiseen vastatuuleen. Jäisin yhä enemmän autojen jalkoihin ja päätin mennä jälleen levähdyspaikalle, koska olin nähnyt tien vieressä kulkevan pienen peltotien alempana. Tässäkin oli aita, tai tarkemmin sanottuna kaksi, mutta ne olivat aika matalia ja poljettu osin kasaan; joku muukin oli oikaissut tästä. Tuskin kuitenkaan lastatun retkipyörän kanssa.

img_6781
Oikaisin aitojen yli ja metsän poikki. Pyörälaukut ovat vielä yhden aidan takana maantien luiskassa.

Irrotin pyörälaukut ja pudotin ne kaiteen ja ensimmäisen aidan taakse. Nostin seuraavaksi pyörän aidan yli ja kiipesin itse perässä. Sama kuvio toistui toisella aidalla. Rinne alas oli jyrkkä ja lehtien ja oksien peitossa, sekä puskikkokin oli aika tiheää. Sain kuitenkin lopulta pujoteltua pyörän puskien välistä tien vieren puskiin. Hain laukut perässä kahdessa erässä ja lastasin pyörän metsän kätkössä ajokuntoon. Kun eläkeläispariskunta meni ohitseni, odotin hiukan ennen tielle menoa, etten säikäyttäisi heitä. Operaatio onnistui muuten hyvin, mutta puskissa kasvoi jotain teräväpiikkistä kasvia, joka hiukan repi käsiä verille.

Olin peltotiellä ja varmaan jossain luonnonpuistossakin, koska eteen tuli riistaportti. Siitä onneksi pääsi läpi ja kohta olin melkein perillä Meppenin kupeessa. Reitti keskustaa kohti majapaikkaan näytti helpolta, ja tuota pikaa jo huomasinkin hotellin kyltin talon seinässä. Olin perillä hyvissä ajoin, jälleen kello 15 maissa. Pyörälle löytyi myös oma varasto takapihalta. Tämäkin alue on pyörämatkailualuetta.

img_6803
Tyypillistä saksalaisen pikkukaupungin keskustaa Meppenistä.

Illalla kävin kävelyllä keskustassa, ja pizzalla pitkästä aikaa, kun heti ei tullut parempaakaan vastaan. Kuvasin vähän kaupunkia ja menin kiireesti kämpille, koska tuuli alkoi olla jäätävän kylmä. Pesin heti tultuani myös pyykkiä vähän enemmän, koska täällä on hyvät valutus- ja kuivaustilat ammeen päällä, ja WC:ssä oikein iso kuivausputkistokin.

Perjantai 4.10.2013

Yöllä oli satanut, joten aamu ei ollut paras mahdollinen. Aamupalan aikaan sade kuitenkin taukosi ja pääsin liikenteeseen normaalisti kohti Bremeniä, kunhan ensin sain pyöräni ulos pyörävarastosta, jonne oli tullut jälkeenpäin kymmenkunta muutakin pyörää. Pääsin ulos kaupungista kuivana, mutta sitten alkoi tihkusade, joka pikku hiljaa kiihtyi. Erään kylän kohdalla sadekuuro kiihtyi kunnolla ja samalla ukkonen alkoi jyrähdellä. Lämmin rintama tavoitti minut etelän suunnasta, jonne tuulikin oli vähitellen kääntynyt. Rintamassa salamat vähän viuhuivat pilvissä. Pidin kovinta sadetta hetken erään kaupan lipan alla, kun sattui kohdalle. Samalla selvittelin reittiä eteenpäin.

img_6873
Jos Saksassa ei ole tien vieressä kevyen liikenteen väylää, silloin ajetaa ajoradan reunaa. Pitkän matkan kulkija ajelee mielellään tällaisia pari tuntia päivässä; matka taittuu vähintään 2 kertaa nopeammin, mitä kevareita pitkin pujotellessa.

Pahin kuuro meni ohi, mutta aika sitkeästi vettä ripotteli toista tuntia, ja koko taivas näytti menevän harmaaseen verhoon. Aloin olla jo aika kostea, tai niin märkä kuin näillä varusteilla voi olla. Yllättäen tuli myös vilu, sillä ukkospilven vesi oli hyvin viileää. Sateen hetkeksi laannuttua, vaihdoin hiukan varustusta lämpimämpään. Ajelin läpi pikku kylien ja aloin olla kunnolla maaseudulla.

Sitten sade vähitellen taukosi ja taivaalle tuli vaalea kirkas laikku, josta sitten myöhemmin aurinkokin hiukan pilkisteli. Tuon aukon kanssa menimme samaa matkaa pari tuntia. Jos pidin liian pitkän tauon, saderintama saavutti minut jälleen. Puoli päivää ajelin osin kilpaa tämän pouta-aukon kanssa.

Kilometrit 80 -100 eivät oikein kulkeneet, mutta loppua kohden meni puolestaan ihan hyvin, vaikka jouduinkin ajamaan tunnin verran pimeässä läpi Bremenin esikaupunkien. Olin hotellilla puoli yhdeksän aikoihin 142 km takanani. Sain todella pienen huoneen, sinne ei saanut kunnolla edes kamoja mahtumaan. Onneksi ajovaatteet olivat päivän mittaan enimmäkseen kuivuneet, täysin märkänä tänne tullessa olisi ollut ihmeissään. Pyörän säilytyspaikka selvisi hetken ihmettelyn jälkeen siten, että saman omistajan toinen hotelli oli parinsadan metrin päässä, ja sinne varastoon sain viedä pyörän yöksi.

img_6883
Bremenin silloilla jälleen. Tuttu kaupunki hieman eri vinkkelistä lähestyttynä.

Netti kuitenkin toimi hyvin ja tein normaalit iltarutiinit ja hotellin etsinnän seuraavaksi yöksi. Paluumatkalla olen varannut hotellin aina valmiiksi seuraavaksi yöksi. Näin homma toimii paremmin ja aikaa säästyy, mutta toisaalta se hiukan stressaa päivän mittaan, kun on päästävä perille illaksi tiettyyn paikkaan. Tulomatka oli päivisin paljon leppoisampaa, kun mitään valmiita etappeja ei oltu lyöty lukkoon.

Lauantai 5.10.2013

Aamu valkeni pilvipoutaisena ja aika lämpimänä, kun aamutuimaan yritin löytää leipäkauppaa. Samalla kertaa kävin hakemassa pyöräni toisen hotellin varastosta. Lastasin pyörän, ja aluksi näytti siltä että pääsisin tosi tyylikkäästi ulos kaupungista, mutta jostain kumman syystä navigaattori halusi jälleen ajattaa minut kaukaa kaakosta koukaten kohti koillisessa odottavaa Zevenin kaupunkia. En ollut riittävän jääräpäinen ja ajattelin katsoa, mikä logiikka siinä mahtoi olla, olihan minulla päivä aikaa ja periaatteessa helppo etappi edessä.

img_6944
Välillä liikenne voi olla yllättävän vaarallista. Tähän on loppunut 3 lapsen taival.

Ajettiin Achimin kylän kautta, ennen kuin navigaattori antoi suoran suunnan kohti koillista ja Zeveniä. Loppumatkasta tie kulki pitkään aivan suoraan kohti Zeveniä, joten tämä on saattanut ratkaista reitinvalinnan. Pyörätie myös loppui, mikä nopeutti suuresti matkantekoani. Kevyen liikenteen väylät maalla olivat alussa kovin kuoppaisia ja betosiset laatat epätasaisia. Kun pääsin ajamaan autotiellä poljin pitkiä siivuja 23 -25 km/h nopeudella, mikä nopeutti tosi hyvin matkantekoa, ja tiekin oli erittäin rauhallinen. Vain muutama auto liikkui silloin tällöin.

Kun loppumatkasta syötin majapaikan tiedot navigaattoriin, se alkoi ohjata minua navetoiden välistä ja peltojen poikki, mikä pisti pelkäämään, että olin sittenkin valinnut huonon gasthausin jonkun maatalon yhteydestä. Mutta reitti vain oikaisi keskelle Zevenin kaupunkia, ja perillä minua odotti todella laadukas, rauhallinen ja hyvä majapaikka.

img_6946
Kuuden aikuisen matka on loppunut melkein samaan paikkaan. Lisäksi muutaman sadan metrin päässä oli vielä 3 tytön tai nuoren naisen ristit. Siis puolen kilometrin matkalla kolme kolaria, joissa 12 kuollutta.

Koska huoneessa oli iso katollinen parveke, viritin sinne heti pyykkinarun ja pistin osan vaatteista tuulettumaan ja aika ison läjän vaatteita pesinkin. Täällä on myös isot vesilämpöpatterit, joiden päällä on hyvä kuivata vaatteita.

Kävin illalla syömässä oman hotellin ravintolassa päivällisen, mutta paikka tuntui olevan kovin hiljainen. Kun kysyin, mahtaako ravintola olla auki ja saako täältä ylipäätään ruokaa, minulle vastattiin myöntävästi. Pahoiteltiin ainoastaan sitä, että joutuisin syömään ilman seuraa, koska kylän toisella laidalla oli jokin vuotuinen suurtapahtuma, joka kerää kaiken kansan.

Oikeassa olivat, söin ison monipuolisen pasta-aterian alkuruokineen aivan yksin kynttilän valossa upeasti sisustetussa ja katetussa ravintolasalissa. Ateriavalinta oli täydellinen, vaikka en taaskaan tiennyt oikeastaan lainkaan mitä söin. Periaatteessa kaikkiruokaisena olen opiskellut ruokasanaston hyvin laiskasti. Jykevimmät liharuoat tunnistan, että osaan niitä välttää, mutta muuten ei ole kovin tarkkaa.

Sunnuntai 6.10.2013

Aamu oli kovin sumuinen, maakin oli märkää kun sumu satoi alas. Alkumatkasta jouduin ottamaan silmälasitkin pois, kun ei oikein nähnyt mitään. Vähitellen päivä valkeni pilvipoutaiseksi, mutta aurinkoa ei näkynyt kuin vilaukselta. Aika lämmintä oli kuitenkin, ja loppupäivän ajelin jo lyhyessä ajopaidassa kohti Hampuria. Reitti oli aika paljolti sama mitä ajoin menomatkalla, tällä välillä ei ole kauheasti järkeviä vaihtoehtoja. Tulin kuitenkin paljon lännempänä Elbe-joen varteen, mitä menomatkan reitti oli, joten sain ajella jokivartta parikymmentä kilometriä.

Olin katsonut reittiä siten, että tulen joen rantaan ison lentokentän viereen, josta menen lautalla yli Elbe-joen ja ajan itään noin 10 km Hampurin keskustaan. Yllättäen tajusin, että eihän täällä ole näkynyt ainuttakaan lentokonetta. Missä ihmeessä olen, kyllähän Hampurin kentältä lähtee ja tulee koneita solkenaan? Tutkin pitkän aikaa navigaattorin karttaa, karkeaa paperikarttaa ja tekemääni muistilistaa kiintopisteistä, eli kaupungeista ja kylistä, joita reitilleni sattuu. Kaikki täsmäsi, mutta lentoliikennettä ei ollut? Sitten huomasin navigaattorin näytöllä, että kentän kohdalla luki jotain ”Airbus- lentokenttä”. Siis tämä on lentokonetehtaan oma lentokenttä, ei lainkaan reittiliikenteen. Ja sunnuntaisin koelentäjät eivät näköjään ole töissä. Asia selvisi, ja olin sittenkin aivan oikeassa paikassa.

img_6960
Mielenkiintoinen pyörätie tulvavallin päällä. Hyvät näköalat.

Piti ajaa jokisuistoa hiukan itään ja sitten pohjoiseen lauttarantaan. Ihmettelin hiukan kunnon pyörätien puutetta, vastaavissa paikoissa niitä yleensä oli. Sitten huomasin tulvavallin päällä jonkun polun. Kipusin katsomaan, ja kas kummaa, se olikin virallinen pyöräreitti. Pääsin jälleen ajelemaan ”penkoille”, kuten olemme näitä aiemmilla reissuilla kutsuneet. Tulvavalleja olen ajellut satoja kilometrejä ennenkin, mutta tämä valli oli poikkeuksellisen kapea ja muutenkin erikoinen. Vallin ja joen välissä oli laajasti maanviljelystä ja valtavasti omenatarhoja. Ne olivat punaisenaan omenoita, joita vähitellen alettiin kerätä pienten traktoreitten vetämille kärryille.

Tämä paikka oli omenavarkaan paratiisi, ajattelin, mutta pian totesin, ettei varkaisiin tarvitse mennä. Tulvavallin päällä kasvoi myös omenapuita, joiden kyljissä olevissa lapuissa oli puiden lajit, istutusvuodet ja muutakin tietoa, ja puista sai vapaasti poimia omenoita. Alaoksat oli kuitenkin kaluttu puhtaaksi, ja onnistuin haalimaan ilman apuvälineitä pari omenaa, jotka eivät kuitenkaan olleet mitään kummoisia. Jätin omenat muille ja jatkoin matkaa.

En sittenkään kääntynyt lentokentän viereiseen lauttarantaan, vaan jatkoin penkan päällä niin pitkälle kuin sitä riitti, koska penkka-ajelu oli nyt tosi kivaa. Nautintoa jatkui Hampurin satama-alueelle menevälle sillalle saakka. Jälleen alkoi satamapujottelu, mutta nyt mukavassa kesäsäässä. Puolet satamapujottelusta kiemurtelin eri reittiä kuin aikaisemmin. Kaikkiaan matkaa tulee melko tarkalleen 10 km, siis pelkkää satama-aluetta.

img_7001
Hampuria pääsi ihastelemaan kaasupallolla, joka nousi vaijerin varassa taivaalle, ja vedettiin varttitunnin päästä vinssillä alas.

Näin kummallisen kuumailmapallon taivaalla jo kauempaa. Se käyttäytyi jotenkin omituisesti, koska se tuntui pysyvän paikallaan. Lähemmäksi päästyäni totesin sen kaasupalloksi, joka oli vaijerilla maassa kiinni. Mutta sitten se näyttikin käväisevän aina välillä alempana. Kun pääsin Hampurin keskustaan, menin pitämään evästaukoa sen viereen. Kaasupalloon sai ostaa lippuja ja se nousi vaijerin pidättelemänä taivaalle noin 150 m. Koriin mahtui kymmenkunta ihmistä kerralla.

Hotelli löytyi pienen hakemisen jälkeen, se olikin aivan keskustassa rautatieaseman vieressä, vaikka varatessani sijoitin sen mielessäni hiukan keskustan itäpuolelle. No, onko Hampurin keskusta satamassa vai rautatieasemalla? Hotellissa ei ollut tällä kertaa omaa suihkua, vaan se oli käytävässä, mikä aiheutti hiukan lisäsäätöä, eikä pyykinpesu oikein onnistunut.

Pimeässä illassa lähdin etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Pikaruokaloita rasvankäryineen oli joka suunnassa, mutta etsin jotain hiukan parempaa ja viihtyisämpää. Naapuritalon kellarissa oli fiksun näköinen ravintola, mutta ruokalista oli kovin erikoinen, jotain ihme välimeren erikoisuuksia. Eikä sinne mahtunut sisäänkään, kun kurkistin ovesta.

Myös kaikkea muuta alkoi olla tarjolla heti kotikadun kulmilla; jostain syystä minihameiset naiset näyttivät olevan minusta kovin kiinnostuneita, vaikka ei kotimaassa koskaan. Kovasti kaupattiin myös kaikenlaista afrikkalaista krääsää ja ties mitä. Rahaa kerjättiin niin musiikilla, sirkustempuilla kuin vaikenemisella.

Käännyin seuraavasta kadunkulmasta vasemmalle, ja kävelin korttelia puoleen väliin, mutta palasin takaisin. En ole koskaan missään muussa kaupungissa pelännyt, mutta nyt jouduin tekemään U-käännöksen ja palaamaan takaisin isommalle kadulle. Koko pikkukadulla oli vain sekalaisia pikku jengiporukoita, jotka olivat aivan sekaisin kaikenlaisista aineista, ja he olisivat välttämättä halunneet juttusille. Tunsin, että olo alkoi käydä ahdistavaksi, ja kaarsin vaivihkaa takaisin.

img_6378
Viiden matkaviikon aikana oli hyvä seurata maissisadon kehittymistä. Osa maissisadosta on jo korjattu, mutta vielä tien varressa oli valmistakin tavaraa.

En olisi uskonut, että Hampurissa meinaa kuolla nälkään, ellei halua syödä hampurilaista! Aloin etsiä ympyrämenetelmällä ravintoloita asemaa kiertäen, mutta ajauduin jokirantaan. Se oli huikean hieno paikka, täynnä ykkösluokan hotelleita ja ravintoloita, mutta listoilta ei saanut juuri mitään alle 50 €, joten jouduin yhä kasvattamaan nälkää. Lopulta löysin kotikulmille palatessani standardi italialaisravintolan, jonka takaosassa oli hyvin tilaa, ja paikka oli viihtyisä muutenkin. Tilasin heti lennosta keskikokoisen pizzan ja reilusti juotavaa. Tämä ilta oli matkan erikoisin, ja en ihmettele, jos Hampurissa muutaman viikon vietettyään alkaa kirjoitella lauluja.

Maanantai 7.10.2013

Pikaisesti hereille ja aamupalalle, tien päällekin olisi hyvä päästä ajoissa. Travemünde olisi hyvä tavoittaa valoisan aikaan. Matkaa tulee joka tapauksessa reilut 80 km, vähintään.

img_7008
Palkitsin itseni kunnon tauolla heti Hampurista maaseudulle päästyäni.

Aamuruuhkassa lähtö Hampurin kokoisen kaupungin keskustasta on aina oma lukunsa. Risteyksiä ja liikennevaloja riittää. Niin tälläkin kertaa, mutta onneksi vain 15 km matkaksi tähän suuntaan. Sitten vastaan tuli ensimmäinen pelto tien toiselle puolelle, ja tupsu metsää, jokin luonnonsuojelualue. Oli ensimmäisen tauon paikka, sillä poljettu oli jo reilut 1,5 tuntia. Tämä aamu ei ollut niitä parhaita, elimistön ja jalkojen energiavarat eivät olleet kunnolla täydentyneet. Liekö syynä ollut hiukan levoton yö, sillä heräsin 5 aikaan aamulla päänsärkyyn, joka on minulla erittäin harvinaista. Syynä ilmeisesti oli se, että sängyn pääty oli ison ikkunan alla ja sieltä oli valunut kylmää ilmaa päähäni läpi yön. Otin puolikkaan särkytabletin, vaihdoin tyynyn toiseen päähän sänkyä ja jatkoin uniani. Vähän turhankin hyvin, sillä heräsin vasta hiukan ennen kahdeksaa.

Tauon jälkeen matka jatkui poikkeuksellisen huonopintaista pyörätietä pitkin, muutenkin tämän suunnan kevyen liikenteen väylät olivat olleet todella huonolaatuisia. Mietin, että jos vielä on kymmeniä kilometrejä tällaista, päivä käy lyhkäiseksi. Saksan kevyen liikenteen väylät ovat muutenkin erittäin kapeita, joten taajamissa nopeus on pidettävä alhaisena senkin takia. Kun vielä päällysteetkin ovat huonoja niin käytännössä matkavauhti oli parhaimmillaan 15 km/h luokkaa, kun se vastaavasti hyväpintaisilla pienillä maalaisteillä tai uusilla hyväpintaisilla kevyen liikenteen väylillä maaseudulla on tässä lastissa tyypillisesti 23 – 27 km/h välillä.

img_7022
Iltapäivällä erään pellon keskellä helle yllätti. Teki mieli riisua uikkareilleen. Ensimmäinen ja viimeinen päivä Saksassa olivat lämpimimmät.

Alkumatkasta reitin määritys onnistui hienosti, ajoin koko lailla tarkasti kohti määränpäätäni, eli koillista, kylä ja kaupunki kerrallaan. Tie oli pidempi ja vähäliikenteisempi reitti Hampurista kohti Lübekiä ja Travemündeä kuin tulomatkalla. Vähän väliä oli kyliä ja kaupunkeja liikennevaloineen. Viereiset peltotiet olivat enimmäkseen väärän suuntaisia, joten sinnekään ei viitsinyt lähteä koukkimaan. Kahdessa risteyksessä olin hukassa, kun pyörätie päättyi eikä meinannut löytyä mitään ylitysreittiä risteyksen ramppien jälkeiselle risteävälle tielle. Lopulta kuitenkin löysin ihan turvalliset reitit, paitsi yhden pikkukaupungin kohdalla, jossa tein aikamoisen piruetin ennen oikeaan suuntaan päätymistä. Tänään tuli varmasti ennätys liikennevaloristeysten määrässä yhdelle päivälle, ja myös kaikenlaisten risteysten määrässä.

img_7031
Ajoin erään kylän läpi aivan uunituoretta asfalttia pitkin.

Maisemat olivat sinänsä enimmäkseen maaseutumaisia ja tuttuja, mutta tällä suunnalla näytti olevan paikallinen Suonenjoki. Hampurin kupeen omenatarhat olivat vaihtuneet mansikkaviljelmiksi. Lübekin ohitus näytti onnistuneen hyvin, kun näytöllä merkintä ”koti Lübeck” alkoi jäädä takaoikealle. Se oli tulomatkalla olleen majapaikkani sijainti. Olin onnistunut kaupungin jokisuistojen ohituksessa tyylikkäästi, mitä edellisenä iltana pidin yhtenä vaaratekijänä. Jos ajautuu Lübeckin jokisuiston labyrinttiin, voi haaskata helposti parikin tuntia. Toki kaupungin keskustasta pääsee melkein suoraa tietä Travemünden suuntaan, mutta tunnelin kautta, enkä ollut varma voiko sitä pyöräillä.

Loppumatkasta oli hiukan erimielisyyksiä navigaattorin kanssa, se kun halusi ajattaa minua hiukan liian suurta tietä pitkin ajoradalla, ja vielä iltapäivän kello 16 ruuhkassa. En suostunut, vaan oikaisin asuntoalueen läpi suoraan kohti itää muutaman kilometrin, ja löysin hiukan vahingossa hienon luonnonsuojelumetsänkin. Olin tavoitellut olevani Travemünden aurinkorannoilla kello 17 maissa, että ehtisin nähdä rannan ilta-auringossa ja hyödyntää uimarannan WC- ja suihkupalveluita. Hiukan olin myöhässä, kello oli jo lähempänä kello 18, mutta pääsin kuitenkin vaihtamaan ajovaatteet siviilivaatteisiin rannan WC-tiloihin, tosin suihkuja en löytänyt mistään.

img_7064
Ilon ja surun hetki. Travemünden rannikon voimala näkyy. On ilo päästä perille, mutta toisaalta suuri suru siitä, että nyt tämä hauskuus loppuu.

Kävelin rantaa edes takaisin, myös joenrantaa, pari tuntia. Menin rantaravintolaan syömään ”spagetti frutti di mare” -annoksen ja isot kahvit. Tapoin aikaa mukavalla terassilla infrapunalamppujen alla mahdollisimman pitkään. Sitten lopulta ajoin pimeässä osin tuttua reittiä kohti laivarantaa. Pääsimme laivaan ensimmäisinä heti kello 23 jälkeen (minä ja motoristit), vaikka lähtöön oli vielä 4 tuntia. Kesäilta oli lämmin ja laivaan meno sujui ongelmitta.

Olin varannut miespaikan 3 hengen hytistä. Kun astuin sisään, suihkusta tuli vähäpuheinen venäläinen rekkakuski, joka neuvoi minua petipaikan valinnassa ja esitteli lyhyesti itsensä. Sänkyjä ei oltu numeroitu, vaikka matkalipussa luki sängyn numero. Varasin toisen alapetin. Mies osasi muutaman sanan suomea. Hän pisti TV:n huutamaan lujalle ja kömpi sänkyyn. Tuota pikaa kämpän täytti aikamoinen kuorsaus. Minäkin menin suihkun kautta sänkyyn, enkä herännyt kuin vasta laivan tärinään sen kääntyillessä ulos ahtaasta satamasta yöllä 3 jälkeen. Sen verran kurkistin ympärilleni, ettei kolmatta nukkujaa ollut hyttiin ilmestynyt.

img_7072
Rannalla oli mukava palautella lihaksia kevyesti ajelemalla. Aikaa laivan lähtöön oli reilusti.

Tiistai 8.10.2013

Nukuin tosi hyvin koko yön. Yöllä 3 aikoihin käänsin hiukan kylkeä kun laiva lähti. Nukuin 10 tuntia, joten eiköhän näillä hetken pärjää. Heräsin aamulla vasta 9 aikoihin, mutta naapuri kuorsasi täyttä päätä. Kävin pesulla ja lähdin aamupalalle, sekä menin laivan päivähuoneeseen tekemään tietokonehommia. Päivällä ei viitsi työskennellä pimeässä sisähytissä. Laivan parempi konferenssihuone oli lukittu, se jossa on paljon tuoleja ja jonkin verran sähköpistokkeita. Toinen pienempi oleilutila oli auki, se jossa on vain 2 pistoketta, ja piuhat täytyy vetää käytävän poikki. Tosin ei tästä kulje kuin joku joskus vessaan.

Poikkesin iltapäivällä 3 jälkeen hyttiin, mutta rekkakuski kuorsasi yhä. Oli hän sen verran käynyt ylhäällä, että oli pukenut T-paidan päälleen. Otin loput eväät hytistä ja menin kannelle nauttimaan maisemista. Palasin hyttiin illalla 21 jälkeen, ja rekkamies kuorsasi täysillä. Menin jälleen suihkun kautta petiin.

Keskiviikko 9.10.2013

Aamulla heräsin laivan kuulutuksiin kello 7. Ei ollut erityistä kiirettä, sillä olimme tunnin myöhässä, koska laivan toinen moottori oli pysäytetty yöllä remontin takia joksikin aikaa. Aloin kuitenkin vääntäytyä ylös, sillä ravintolan aamupalalle oli hyvä päästä ajallaan. Uninen miespaikkakämppäkaveri pääsi myös ylös yllättävän nopeasti, vaikka oli nukkunut melkein koko matkan ajan. Minulla oli ollut äärimmäisen helppohoitoinen kämppäkaveri matkan ajan, sillä näin hänet hereillä vain puoli tuntia. Mutta toisaalta ajattelin, kuinka hirveän väsyneenä rekkakuskit ajavat, jos he voivat nukkua yhteen putkeen 30 tuntia. Keräsin vähitellen kaikki kamani ja menin laivan oleskelutilaan odottelemaan rantautumista.

Jostain syystä 3 venäläistä ei ymmärtänyt tulla ajoissa autokannelle ja suma seisoi parikymmentä minuuttia. Osa autoista ajettiin toista kautta peruuttamalla pois, ja vähitellen pääsin ulos laivasta moottoripyörien perässä. Ihmettelin, miksei jono ulos satamasta oikein vetänyt, mutta syynä olikin tullin puhallusratsia, jossa jokainen autoilija puhallutettiin. Pyöräilijää ei tietenkään tarvinnut puhalluttaa, sillä pyörällä ajossa ei ole promillerajaa, ainoastaan moottoriajoneuvoissa. Kiittelin virkailijaa, että säästyihän tuokin yksi keuhkollinen ilmaa pyöräilyyn alkometrin sijasta.

Keli oli tihkusateinen mutta lämmin syyskeli. Laivassa kuuluttivat ulkolämpötilan olleen seitsemän aikaan aamulla +12 astetta. En varannut vielä aamulla junalippua, koska sateinen keli hidastaisi matkaa, eikä minulla ollut sinänsä mitään erityistä kiirettä 12:06 lähtevään junaan, vaikka sillä pääseekin ilman vaihtoja Jyväskylään.

Sade kuitenkin hälveni aika nopeasti ja puolivälissä matkaa olin hyvin aikataulussa, joten päätin kokeilla ehtisinkö sittenkin tuohon junaan. Reipas vastatuuli hidasti menoa etenkin silloilla. Vastahakoinen GPS ei suostunut jostain syystä reitittämään tietä Helsingin keskustaan, joten kartanlukuun haaskautui hiukan aikaa.

En aivan ehtinyt, myöhästyin reilut 5 minuuttia. Menin hetkeksi Esplanadin puiston penkille jatkamaan aamupalan syöntiä ja miettimään tilannetta. Soitin myös Tuijalle, joka sitten saman tien pisti tekstarilla seuraavat juna-aikataulut. Noin tunnin päästä lähtisi seuraava juna, joten päätin yrittää siihen.

Pääsin junaan sopivasti, ja parin pysäkin jälkeen junaan tuli toinenkin fillaristi pyörälaukkuineen. Juttelimme jonkin aikaa, ja olimme molemmat menossa Jyväskylään, joten voisimme vaihtaa Tampereella junaakin yhdessä. Seuraava juna lähti viereiseltä laiturilta, joten vaihto oli todella helppo ja nopea. Johan sitä oli ehtinyt 5 viikossa tottua aika hyvin laukkujen kanssa puljaamiseen.

reittikartta
Karkea reittikartta meno- ja paluumatkasta (2247,93 km). Käytännössä ajoin Saksan puolella eri teitä melkein koko matkan. Kuva: Google maps.

Ajelin vielä rauhassa kotiin Jyväskylän asemalta juuri loppuneen tihkusateen kastelemia teitä pitkin. Nyt vastassa oli kunnon mäkiä monen viikon jälkeen, mutta jalat eivät yhtään tykänneet niistä. Jaloista oli pumpattu kaikki voima maailmalle. Kotona kuitenkin odotti ruoka ja lämmin sauna, joten niitä ajatellessa matka taittui mukavasti, joskin hitaasti. Kotiovella sanoin Tuijalle, että olen varannut täältä huoneen seuraavaksi yöksi, kuten tavaksi oli tullut. Hieno reissu kerrassaan, mutta aika rankka ja raskas, koska matkan luonne hiukan muuttui viikkojen myötä yhä enempi pyörällä ajon suuntaan.

Matkaa kertyi kaikkiaan kirjanpitoni mukaan 2247,93 km ja matkassa olin 35 päivää. Pisin pyöräreissuni tähän mennessä, mutta tuskin viimeinen. Erittäin mukava ja antoisa matka, suosittelen lämpimästi kaikille muillekin.

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

  1. Pekka Virtanen

    Hieno blogi. On ollut mukava lueskella näitä juttuja pitkin syksyä. Kiitokset 🙂

Vastaa

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.