Kehityshanke

Poikani Eetu tilasi pari vuotta sitten kehittelyn alla olevan FlyKly-takakiekon, jolla tavallisesta pyörästä saisi tehtyä helposti sähköpyörän. Tarvitsi vain ilmoittaa takahaarukan leveys ja toivoa parasta, että ennakkomaksua vastaan saisi joskus valmiin tuotteen.

Aika kului ja alkuvuodesta 2015 uusi sähköinen takakiekko saapui Jyväskylään. Pojalla on yliopistolla ajokkina vanha Tunturin 2-vaihteinen ”mummis”, jonka mitoilla takakiekko oli tilattu. Koska takapihallani lojui muutamia ylimääräisiä aihioita, asensimme kiekon kokeiltavaksi 3-vaihteiseen peruspyörään testausta varten.

Vaihda takakiekko

Takahaarukka oli sopivan levyinen ja kiekon vaihto onnistui hetkessä. Vanha takapyörä irti ja uusi tilalle. Vaihteensiirtäjä vedettiin tilapäisesti nippusiteellä runkoon kiinni, koska sähkökiekossa ei ole vaihteita. Kaikki tuntui menevän liiankin helposti, aivan kuten mainoksessa oli luvattu.

Kännykkä kehiin

Tästä eteenpäin asennusprojekti poikkesi jonkin verran totutusta. Homma alkoi työkalujen ostolla – tarkemmin sanoen Android-puhelimen hankinnalla. Ilman puhelinta fillaria ei saa kasaan järkevästi. Takanapaa ja sähkömoottoria hallitaan kännykään asennettavalla ohjelmistolla Bluetooth-yhteyden kautta. Ohjelma toimii vain Androidin tietyllä versiolla, jota ei Jollassa ollut. Eetu oli tietoinen tästä ja toi tullessaan fillariprojektiin sopivan peruskännykän.

Takanapaa piti vähän pyöräyttää, että elektroniikka aktivoitui ja siniset valot ilmestyivät takanavan kylkeen. Kännykkä paritettiin Bluetooth-yhteydellä takanapaan. Ohjelman käynnistyttyä pyörälle luotiin PIN-koodilla suojattu profiili. Seuraavaksi ohjelmaan syötettiin kokoonpanon parametrit: etu- ja takarattaan hammasmäärät ja kiekon kehän ympärysmitta. Tämä tarvitsee tehdä vain kerran.

Toisella näytöllä säädettiin käyttöasetuksia: avustustehoa, jarrutehoa ja maksimi avustusnopeutta (max 25 km/h). Näitä arvoja ei voi turvallisuussyistä säätää ajon aikana. Säätöihin ei kuitenkaan kovin usein tarvitse kajota, sillä ei tällä takakiekolla saa fillarista mitään rakettia. Kun pyörä liikkuu ajettaessa, kännykän näytössä näkyy nopeusmittari ja matkamittari.

Vaikka olemme molemmat IT-alan ammattilaisia, asetusten kanssa tuli ongelmia. PIN-koodin kanssa sekoiltiin jonkin verran ja yhteys tuntui pätkivän helposti. Ei ollut oikein varmuutta, mitä olimme jo tehneet ja miksi tunnukset eivät toimineet. Jonkin aikaa ähräämällä ja välillä asetukset resetoimalla saimme lopulta takakiekon hallintaan.

Se toimii sittenkin, mutta missä jarrut?

Ensikokeilu talvisissa lumisissa olosuhteissa oli jännittävä. Tie oli urainen ja alla kapeahkot kesäkumit sähköavustuksella. Kun avustustehon käänsi täysille, niin fillari alkoi toimia lumessakin mukavasti. Yhtä asiaa emme kuitenkaan olleet aiemmin ottaneet huomioon. Missä ovat fillarin jarrut?

Alkuperäisessä takakiekossa oli 3-vaihteinen napa napajarruilla. Kun sen otti pois, fillariin jäi vain heiveröinen etujarru. Sähkökiekossa ei ole lainkaan napajarrua, mutta kylläkin hieno sähköjarru, joka lataa akkuja jarrutettaessa. Sen jarrutusteho ei ole kuitenkaan kovin suuri, ilmeisesti turvallisuussyistä. Jarrutehon säätö takaperin polkimista polkemalla ei ole kovin tarkkaa ja jarrutustehoa ei löydy tarpeeksi normaalikäyttöön. Pyörällä oli paljon menohaluja, mutta ei juurikaan jarruja. Testasimme fillaria kotinurkissa yhden illan, mutta kylille suurempiin mäkiin emme uskaltautuneet.

Toinen aihio kehiin

Jos pyörän haluaa ottaa normaaliin kaupunkiliikenteeseen, siihen on saatava kunnon jarrut. Koska sähkökiekon ”mummikseen” sopiva napa oli 12 cm leveä, se ei sopinut hybridiin eikä maastopyörään, joissa olisi kunnon vannejarrut. Kaikissa 1-3 vaihteisissa on puolestaan takana napajarrut, joten niitä ei voi käyttää. Aloin miettiä, kuinka mahtaisi olla vanhan 5-vaihteisen pyörän sopivuus.

Mauseri mukaan ja kierrätyskeskuksen ulkona olevaa romuläjää penkomaan ja mittailemaan. Olin aavistanut oikein, vanhoissa vaihdepyörissä voisi olla sopiva takahaarukka. Vastaan tuli pinkki 5-vaihteinen Crescent-pyörä, jonka takahaarukkaan sähkökiekko sopi ja jossa oli takana vannerarrut. Pyörän kunto ei ollut kaksinen, mutta eipä hintakaan päätä huimannut. Kaikki oleellinen tuntui kuitenkin olevan kunnossa.

Navat auki ja nurkissa pyörivät osat hyötykäyttöön. Myös kaikki vaijerit ja vaijerinkuoret menivät vaihtoon. Monenlaista muuta löytyi, muttei uutta ohjaustankoa pahasti ruosteisen tilalle. Ensiapuna hioin kiillotuslaikalla ruosteet pois. Päivässä fillari oli saanut uuden elämän. Nyt pyörässä oli vannejarrut sekä edessä että takana, ja lisäksi vielä sähköjarrutus.

Totuuden hetki

Kuralammikoita kierrellen lähdin asfaltille testaamaan. Pyörän aihio osoittautui hyväksi ajettavuudeltaankin ja nyt sulalla asfaltilla kulkupelissä oli oikean sähköpyörän tuntua. Päät kääntyilivät kun pinkistä antiikkipyörästä kuului erikoinen ujellus. Koirat katselivat alta kulmien, pitäisikö tuota puraista?

Uuden eturattaan piikkien lukumäärä unohtui päivittää kännykkäohjelmaan ja pyörä tuntui kulkevan hiukan verkalleen. Avustus taisi loppua heti 20 km/h nopeuden jälkeen, mutta ei muuta valittamista. Nyt käväisin vähän pidemmällä parin kilometrin päässä ja testasin sähköjarrua reippaammassa alamäessä. Hyvin näyttää toimivan, vauhti ei enää kiihdy sen jälkeen kun pyörittelee jalkojaan hissukseen takaperin.

Sähkölukko

Elektroniikan hienouksiin kuuluu sähkölukko. Kun sen napsauttaa kännykästä päälle, fillaria on paha viedä ajamalla tai työntämällä. Takapyörä pistää hanttiin niin, että pyörää jaksaa juuri työntää tai ajaa, muttei montaa kymmentä metriä. Toki kunnollinen tavallinen järeä lukko on hankintalistalla.

Kannattiko hankinta?

Vielä on ennenaikaista sanoa, kun varsinainen pidempiaikainen käyttökokemus puuttuu. Sähkökiekko on kuitenkin nopea ja helppo tapa tehdä olemassa olevasta pyörästä sähköpyörä, jos on hankkinut vannejarrulliseen pyöräänsä heti alkuun oikeanlevyisen sähkökiekon.

Tässä muutamia ensivaikutelmia:

1. Moottori ei ole erityisen tehokas, mutta puskee kuitenkin mukavasti vastamäessä.
2. Akkua ei voi ottaa sisälle ladattavaksi.
3. Bluetooth-yhteys on heikkotehoinen. Voi toki riippua kännykästäkin, valmistaja suosittelee muovikuorisia kännyköitä, joiden kenttä on yleensä voimakkaampi.
4. Latauspistoke on takanavan päässä ja se on todella pikkuinen ja herkästi vioittuvan oloinen. Toivottavasti kestää arkikäyttöä.
5. Normaalilla noin tonnin hankintahinnalla kiekko tuntuu kalliilta, mutta kehitysprojektin alkuvaiheessa ostettuna sen sai selvästi edullisemmin.

Lisätietoa valmistajan sivuilta: http://flykly.com/