Rikas mies jos oisin…

Korvamato

Kun olin pieni poika, radiossa soi usein Lasse Mårtenssonin laulu ”Rikas mies jos oisin”. Oudointa laulussa oli se, että rikas mies halusi rakentaa taloonsa huvin vuoksi yhdet portaat, jotka eivät vieneet minnekään. Tuota silloin pienenä kummastelin kovasti. Lasse Mårtenson – Rikas Mies Jos Oisin (1968) -linkki https://www.youtube.com/watch?v=fPK0g_O3DMc

Ohi mennyt suojatie
Suojatie johtaa suoraan ojaan, piennarta muutama sentti. Pyöräilijälle täysin mahdoton paikka, suojatien jälkeen joutuu pyöräilemään tien vasenta reunaa, mikäli aikoo mennä liittymästä vasemmalle. Toki voi ryhmittyä myös ajoradalle, mutta se ei ole täällä päin tapana. Ainut luiskattu kohta liittymässä.

Myöhemmin olen huomannut, että samanlaisia mielitekoja näyttää olevan muillakin, jopa kokonaisilla ammattikunnilla, kuten liikennesuunnittelijoilla. Kun lisäksi valtion, kuntien ja EU:n rahaa on käytössä yllin kyllin, Suomeen on rakennettu aikamoinen määrä liikenneratkaisuja, jotka eivät johda minnekään.

Näitä olen nyt taas kummastellut täällä rahakkaalla Etelä-Pohjanmaalla, kun lumet ovat sulaneet ja kaikki kauheudet tulleet jälleen päivänvaloon.

Vai mitä pitäisi ajatella kuvan suojatiestä, joka ei vie minnekään? Tai no, viehän se ojan pohjalle.

Eniten näissä kuvissa ihmetyttää se, että mitä ilmeisimmin suunnitteluun osallistuu useampia henkilöitä, hyväksyntä vaaditaan useamman portaan johtajilta ja useilta poliittisilta päättäjiltä. Kuinka kukaan ei huomaa, että tie- ja katusuunnitelmissa mennään sanan mukaisesti metsään?

Liikennevirta suunnitellaan ohi kohteesta

Liittymä ei johda kirkkotielle.
Liittymä ei johda Kirkkotielle.

Seuraava ylitys on mennyt parikymmentä metriä ohi kirkolle vievän tien risteyksestä. Liikennesuunnittelijan mielestä ilmeisesti kukaan jalankulkija ja pyöräilijä ei koskaan käy kirkossa, eikä tarvitse sinne mitään kunnollista yhteyttä. Mutta perunapellon kasvu heitä kiinnostaa kovasti ja sinne heille on tehty oikein näköalatasanne, joka toimii myös bussipysäkkinä. Pysäkiltä toki johtaa jalkakäytävä Kirkkotielle, mutta mutkaa tulee paljon, reitti on sekava, reunakivinen ja hankala, sekä pyöriltä kielletty.

Onkin mielenkiintoista seurata, kun mummot yrittävät keulia korkeiden reunakivien yli tai loikkia niiltä alas mennessään Kirkkotielle pyörillä siitä kohtaa, missä Kirkkotie on. Kuvan ottopaikasta pääsee fillarilla järkevimmin tien yli kirkolle, mutta siinä joutuu tekemään noin 120 asteen käännöksen melkein paikallaan, mikä jää ikäihmisiltä tekemättä. Kirkolle pääseekin kuvasta oikealta tultaessa pyörällä parhaiten ajamalla ajorataa pitkin satakunta metriä, näin vältetään myös yksi turha puolenvaihto. Mutta eiväthän mummot uskalla ajaa ajoradalla, kun heitä on vuosikymmeniä peloteltu, että autoliikennettä ei saa häiritä.

Vasemmalta kuvan paikkaan Kirkkotielle tultaessa ainut järjevä ja liikennesääntöjenkin mukainen ylityksohta on tästä kuvauspaikan tonttiliittymästä hiukan vinottain suoraan yli Kirkkotielle, mikä toimiikin hyvin. Toki myös ajoradalle voi ryhmittyä vasemmalle kääntymistä varten, mutta sitä täällä harvemmin näkee. Suojatietä pitkin jalkakäytävälle ja bussipysäkille ei tietenkään fillarilla ole mitään asiaa, vaikka ko. paikkaan onkin merkitty pyörätienjatke, mutta nämä maalauksethan ovat tässä maakunnassa muutenkin enimmäkseen väärin maalattuja.

Oho, taas meni ohi talosta (entinen postitoimisto)!
Oho, taas meni ohi talosta (entinen postitoimisto)! Kuuluuko tähän pyörätienjatke?

Likaviemäriliikennöintiä

Olen usein verrannut Suomen pyörätieverkostoa likaviemäriverkostoon. Järjestelmästä pyritään tekemään mahdollisimman suljettu, että pyöräliikenne pysyisi mahdollisimman tarkasti sille varatulla alueella pois häiritsemästä autoliikennettä ja muuta yhteiskunnan toimintaa. Ensin uuteen lähiöön vedetään kunnallistekniikka, ja sitten pyörätie rakennetaan tarkalleen viemäriputken päälle lähes yhtä suljettuna järjestelmänä, joten vertaus ei ole kaukaa haettu. Pyörätielle rakennetaan mahdollisimman vähän luiskia ja liittymiä, että pyöräilijät eivät tulisi koskaan autoilijoita häiritsemään – kuin niissä harvoissa paikoissa, jotka insinööri on suunnitellut.

Reunakivi estää pyörätielle pääsyn tästä liittymästä.
Reunakivi estää tien takana olevalle pyörätielle pääsyn tästä liittymästä. Miksi luiskia ei tehdä tällaisten liittymien kohdalle helppoa pyörätielle nousua verten? Onko pyörätie tarkoitettu vain toisella puolella tietä asuville?

Tässä meidän ajattelu poikkeaa täysin keskieurooppalaisesta tasa-arvoisesta liikennesuunnittelusta, jossa koko kaupunkirakenne on myös pyöräilykelpoista ja pyöräilijällä on yleensä aina mahdollisuus valita useita reittejä kohteeseen, kuten kauppaan. Meillä ostokset jää hyvin helposti tekemättä, ellei pyöräilijä ole huomannut vaihtaa tien toiselle puolelle kilometriä aikaisemmin olleesta alikulusta.

Keskieurooppalainen käytäntö mahdollistaa polkupyörän käyttämisen helposti ja kätevästi jokapäiväiseen liikennöintiin tasa-arvoisena liikennevälineenä, mikä näkyy sitten heti jopa 10- kertaisina pyöräilyn kulkutapaosuuksina täkäläisiin verrattuna.

Likaviemäripyörätiet aiheuttavat myös sen, että pyöräilijä ei pääse mistään pyörätielle, kun luiskat ovat täysin käyttökelvottomissa paikoissa tai niitä ei tehdä lainkaan. Tässä kuvan kohdassa saan joka vuosi lakisääteisen määrän auton torven soittoa kuullakseni (noin 20 kertaa), koska ajan pari sataa metriä ajoradalla pyörätien vieressä. Tätä autoilijat eivät tietenkään ymmärrä, ja nyrkin heristyksiä tulee kaupan päälle vielä aikamoinen määrä.

Koko uusi kevyen liikenteen väylä on rakennettu niin, että tien vastakkaisella puolella asuvat eivät pääse missään kohdassa suoraan korokkeella olevalle kevyen liikenteen väylälle, vaan joutuvat pujottelemaan vähintään ensimmäiset 50 m nykyisin pientareettomalla ajoradalla autojen seassa. Heidän näkökannaltaan uusi ratkaisu on paljon hankalampi ja vaarallisempi, mitä vanha maantie oli.

Valtio on köyhtymään päin

Kevyen liikenteen väylä loppuu lumipenkkaan
Paljon paremmin ei mene Ähtärissäkään. Kevyen liikenteen väylä loppuu lumipenkkaan, vaikka liittymä olisi oikealla. Näistä ei saa toimivaa ja turvallista liikenneverkkoa aikaiseksi.

Näitä katsellessa herää väistämättä kysymys, että kannattaisikohan Suomessa alkaa opettaa liikennesuunnittelijoille liikennesuunnittelua? Tulisi paljon halvemmaksi ja valtiolta säästyisi satoja miljoonia vuodessa. Nämä kuvat ovat n. 4 vuoden takaisista ratkaisuista (tuota Ähtärin tilannetta en muista tarkalleen), eivät suinkaan 1960-luvulta.

Voi hyvällä syyllä kysyä, paransiko tuo 4 vuoden takainen kevyen liikenteen väylän rakentaminen millään tavalla lihasvoimaisen liikenteen oloja? Ainakin suurin osa liittymistä ja ylityskohdista muuttui huomattavasti vaarallisemmiksi ja sekavemmiksi; niitä on monta muutakin lyhyellä matkalla tässä esiteltyjen lisäksi.

Lisätty 20.11.2016. Yleisön pyynnöstä lisään tähän muutaman linkin :

  1. Paras ja kattavin suomenkielinen liittymäsuunnittelun opas erityisesti taajama- ja kaupunkialueille. (Helsingin kaupungin pyöräliikenteen suunnitteluohje).
  2. Liikenneviraston 2020 päivittämä opas: Jalankulku- ja pyöräväylien suunnittelu.
Tasaista, sujuvaa selkeää ja turvallista.
Tasaista, sujuvaa, selkeää ja turvallista.

Yksi lohtu täällä maalla kuitenkin on kotikaupunki Jyväskylään verrattuna. Muutamissa kohdissa pyörätien jatkeet ovat suorastaan loistokkaita jyväskyläläisiin verrattuna; ei reunakiviä, ei painonappeja, ajolinja on suora, helppo ja turvallinen.

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

  1. Joni Kettunen

    Kiitos esimerkeistä.
    Pysäyttää nähdä kuinka karmeita toteutuksia tehdään veronmaksajien rahoilla. Voisi kuvitella, että maksamani verot voi käyttää vaikka liikenneinsinöörien kouluttamiseen, etteivät tee ojiin ja pelloille vieviä suojateitä.

    Helpottaisi kummasti, kun vielä artikkelin lopusta löytyisi yksinkertainen esimerkki (valokuva) tai linkki suunnitteluohjeeseen, mistä löytyy helppo vastaus liikenneinsinöörille.

Vastaa

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.