Millaista pyöräily on oikeassa pyöräilymaassa? Millaisia väylät ovat siellä? Tälle sivulle kerään videoita retkiltäni. Sivulla on myös Jyväskylän Pyöräilyseuran pitkäaikaisen puheenjohtajan Teemu Tenhusen kuvaamaa materiaalia vuoden 2010 pyöräretkeltämme, jolloin ajelimme läpi Belgian ja Hollannin, sekä jonkin verran myös Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa.

Pyöräily kietoliittymissä

Millainen on hyvä ja turvallinen kiertoliittymä pyöräilijän kannalta? Kriteetit ovat: ennakoitavuus, esteettömyys, selkeys, selkeästi merkattu väistämisvelvollisuus, loogisuus ja energiatehokkuus. Normaalisti kiertoliittymään ei tarvitse jarruttaa, ellet ole väistämisvelvollinen.

Videolla näkyy selvästi, kuinka hyvin autoilijat osaavat lukea hyvässä kiertoliittymässä pyöräilijän ajoreitin eikä ongelmia tule. Käsimerkkiä on helppo näyttää, kun asfaltti on selkeää ja tasaista (Hollannissa kaikki pyöräilijät näyttävät kääntymismerkin). Liikenneturvallisuuden ensimmäinen ehtohan on se, että autoilija tietää automaattisesti minne pyöräilijä on menossa. Suomalaisessa kiertoliittymässä tämä ei toteudu lainkaan.

 

Rantaraitti Haagista Hollannista

Rantaraitteja löytyy Suomestakin miltei joka kaupungista. Harvoin niitä kuitenkaan voi pitää liikenneväylinä. Yleensä ne ovat rakenteeltaan puhtaasti vapaa-ajan reittejä. Asian voisi kuitenkin ajatella toisinkin, ja rakentaa rannoille tehokkaita liikenneväyliä Haagin tapaan. Videossa on sikäläistä rantaraittia, joka toimii käytännössä pyöräliikenteen ohitustienä ja baanana kaupungin reunojen välillä. Videon lopussa näkyy, kuinka 2-suuntainen pyörätie täytyy muuttaa aina yksisuuntaisiksi pyöräteiksi ruutukaava-alueelle moottoriliikenteen läheisyyteen tultaessa.

 

Kohti Rotterdamia fillarilla

Miksi Suomen pyörätiet eivät tahdo kelvata pyöräilijöille? Siksi, että kevyen liikenteen väylää ei oikeastaan voi pitää lainkaan pyörätienä, koska se on tekniseltä toteutukseltaan usein puhdas jalkakäytävä – reunakivinen kaikkineen. Pyörätieksi se on aivan liian moniongelmainen;sekava, hidas, vaarallinen ja epäkäytännöllinen.

Mitä eroa on kevyen liikenteen väylällä ja oikealla liikennekäyttöön suunnitellulla pyörätiellä? Siitä saa esimakua katsomalla tämän videon, jossa ajan satunnaista reittiä pitkin kohden Rotterdamin keskustaa, joka on yksi Hollannin huonoimmista pyöräilykaupungeista. Silti se on hurjan paljon parempi pyöräilykaupunki kuin mikään Suomen kaupunki.

Alussa ajan palan matkaa ajoradalla laitakaupungilla, mutta heti kohta alkaa kohtullinen pyörätie kohti keskustaa. Videosta on leikattu pikku pätkiä pois lähinnä liikennevaloissa seisomisista. Yleisesti kohti keskustaa saa polkea kilometrikaupalla nopeaa ja selkeää väylää pitkin, siis oikeata liikennekäyttöön suunniteltua pyörätietä pitkin.

Baana Hollannissa

Hollannissa rakennettiin aikoinaan pilottiprojektina pari ”moottoritiemäistä” pyöräilyn pääväylää. Tässä videota yhdeltä niistä, Bredan ja Etten-Leurin väliseltä pyöräilyn pääväylältä. Tällainen väylä toimii moottoritiemäisesti, eli pyöräilijän ei periaatteessa tarvitse väistää eikä varoa muuta liikennettä koko n. 10 km matkalla. Logiikka on paljolti sama kuin autojen moottoritiessä, paitsi että tämä väylä on kaksisuuntainen eivätkä kaikki risteykset ole eritasoliittymiä. Kaksisuuntaisuus onkin tämän väylän suurin heikkous, erityisesti koska Hollannissa yleensä lähes kaikki taajamien pyörätiet ovat yksisuuntaisia. Mikäli tämä väylä olisi rakennettu kahdesta yksisuuntaisesta viherkaistalla erotellusta pyörätiestä, autojen moottoriteiden tapaan, käytettävyys olisi vielä huimasti parempi. Bredan läheisyydessä tilaongelma on ilmeiseti puristanut sen yhdeksi kaksisuuntaiseksi väyläksi. Pikku puutteista huolimatta tällainen pitkä pätkä täysin samanlaista, tasalaatuista ja etuajo-oikeutettua väylää on kuitenkin aikamoinen ajonautinto. Tietenkin tällä väylällä jalankulku on kielletty. Tämä voisi toimia mallina Suomeenkin kaavailluille ”laatukäytäville” korpiosuuksilla, taajamissa tulee käyttää vain yksisuuntaisia pyöräteitä.

 

Lähiötä ja keskustaa Hollannissa

Matkalla Houtenissa (Hollannin ehkä tunnetuin pyöräilykaupunki). Tällä videolla ajellaan läpi 48 000 asukkaan kaupungin. Tämä, kuten kaikki Hollannin pyöräilykaupungit, on erittäin rauhallinen liikenteellisesti ruuhkahuippujen ulkopuolella. Täällä oivaltaa helposti sen, että eivät ihmiset tuki kaupunkia vaan autot sen tekevät. Kun ihmiset liikkuvat äänettömästi moottorittomilla kulkuneuvoilla, kaupunkitilaa riittää valtavasti, ensisilmäyksellä kaupungit näyttävät jopa autioilta, mutta kyllä siitä huolimatta jalankulkualueet ja kaupat ovat täynnä väkeä. Suomalaiseen mieleen on iskostunut erittäin syvälle se, että vilkkaassa ja elinvoimaisessa kaupungissa kuuluu olla autoja ruuhkaksi asti, oikeastaan me miellämme kaupungin suuruuden pelkästään autoruuhkien perusteella. Tästä syystä itse ainakin arvioin aina hollantilaisten kaupunkien väkimäärän pahasti alakanttiin. Kahdensadantuhannen asukkaan hollantilaiskaupungin pyrin itse mieltämään helposti vain 40 000 asukkaan kyläpahaseksi, koska autoja liikkuu hyvin vähän meikäläiseen verrattuna. Lisäksi hollantilaiset eivät asu kerrostaloissa, joten kaupunkikeskuksiakin on vaikea hahmottaa perinteisten kerrostalokortteleiden puuttuessa. Myös jäljempänä oleva toinen video Tilburgin kaupungista kertoo tästä samasta asiasta.

Pelloilla ja metsissä Hollannissa

Oletko joskus miettinyt, miksi jossain maassa tai kaupungissa pyöräillään? Siihen on lopultakin hyvin yksinkertainen vastaus. Näissä maissa ja kaupungeissa pyöräily on tehty mahdolliseksi ja helpoksi kaikkialla. Meillä kaupunkisuunnittelijoiden palavereissa värkätään erilaisten aluemallien kanssa; on jalankulkualuetta, pyöräilyaluetta jne. Pyöräilyn kannalta näillä malleilla ei ole mitään virkaa. Yhdyskuntarakentamisessa joka paikassa pitää pystyä liikkumaan jalan ja pyörällä helposti. Pyöräilyalue ei lopu 3 km päähän kaupungista, valtaosa kaupunkilaisistahan asuu tuon alueen ulkopuolella. Kuinka he pääsevät käymään töissä kaupungissa, kun ovat pyöräilyalueen ulkopuolella? Yksi suurimmista eroista Hollannin ja Suomen pyöräilyoloissa on juuri heidän koko maan kattava järkevä ja toimiva pyöräreitistö. Tätä ei ole tehty niinkään rahalla vaan ennenkaikkea järjellä, kuten seuraavista videoista näkyy. Pyörätien ei tarvitse olla kummoinen laadultaan, kunhan se kytkeytyy selkeästi ja esteettömästi ympäröivään liikennejärjsestelmään. Hollannin vahvuus on nimen omaan se, että siellä osataan rakentaa joka tilanteeseen siihen parhaiten soveltuva pyörätietyyppi; kaikkiaanhan erilaisia pyörätievariaatioita Hollannista löytyy parisenkymmentä, meillä käytetään 98 prosenttisesti aina samaa muottia ja samanlaista yhdistettyä kevytväylää niin kaupungissa kuin korvessakin! Seuraavissa videoissa esiintyvät ”pyörätiet” ovat siis virallisia ja viitoitettuja hollantilaisia pyöräreittejä, joko paikallisia tai  LF9 tapaan läpi maan kulkevia reittejä.

Kööpenhaminan keskustaa illalla

Kööpenhamina on Tanskan pyöräilykaupungeista kärkipäässä ja siellä pyöräillään paljon. Käytetyt ratkaisut poikkeavat aika paljon Hollannin pyöräteistä, mutta yllättävän suuriin lukuihin näilläkin tekniikoilla on päästy. Suurkaupungissa ei ole pystytty jälkikäteen rakentamaan kovinkaan paljoa autoväylistä erillään olevaa pyörätieverkostoa. Pyöräliikenne kulkee lähellä autoja mutta kuitenkin kohtuullisen selkeästi ja toimivasti. Kaupungista löytyy vihreitä aaltoja pyöräilijöille ja parhaillaan vierekkäin kulkee sekä pyöräkaista että pyörätie, jolloin pyöräilijöiden välityskyky on 35 000 pyöräilijää päivässä. Kun katselee videoita pyöräilykaupungeista, kannattaa aina laskeskella kuinka monta ihmistä liikkuu pyörätiellä ja kuinka monta ihmistä on viereisissä autoletkoissa. Laskeminen saattaa yllättää, sillä pyörätiellä kulkee helposti yhtä paljon ihmisiä kuin kymmenen kertaa leveämmällä autokadulla.

 

Lisää videoita Euroopan pyöräretkiltä löytyy JYPSin sivuilta tästä osoitteesta.

 

Vastaa

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.