En minä, vaan kyse on Suomen käsityön museon uudesta näyttelystä. Museo sijaitsee Jyväskylässä ja olin kutsuvieraana näyttelyn avajaisissa. Otsikko on sopivan monimerkityksinen, kuten oli näyttelykin. Olen kolunnut matkoillani kohtuullisen paljon museoita ennenkin, ja nähnyt myös polkupyöriä. Tällä kertaa kokemus yllätti tosi positiivisesti. Näyttely on mielenkiintoinen sekoitus perinteistä vanhan tavaran museota ja käsintehtyjä uniikkeja fillareita – sadan vuoden ajalta. Toki esillä on myös muutamia liukuhihnalta tulleita klassikoita ”merkkipaaluina”.
En paljasta kupletin juonta tämän enempää, tämä on näyttely, joka kannattaa ilman muuta käydä katsomassa, jos täällä päin liikkuu. Erityistä kiirettä ei ole, sillä näyttely on avoinna pitkälle toukokuuta. Museo löytyy Jyväskylästä käveykadun varrelta Kirkkopuiston puoleisesta päästä. Näyttelyn nettisivut ja tarkemmat tiedot löytyvät tästä: Suomen käsityön museo.
Museossa on myös toimintapäiviä seuraavasti:
Ke 23.1.2013 klo 17.30 Sakari Holma: Nojapyörän rakentaminen
Ke 13.3.2013 klo 17.30 Markku Lahtinen: Polkupyörän tarina
To 14.2. klo 15-18 Ystävän päivänä: Satulan tuunaus
La 18.5. Pyöräilyviikon perhepäivässä pyörän huoltoa ja polkupyörän vääntöä rautalangasta
Tein 5 päivän reissun Pohjois-Italian Milanoon ja tarkkailin ohimennen täkäläistä pyöräilyä. Mihinkä sitä ihminen tavoistaan pääsee. Pääasiassa oltiin kuitenkin perinteisellä kaupunkilomalla. Milanoa pidetään muodin mekkana ja se on Italian toiseksi suurin kaupunki keskustan 1,35 miljoonalla asukkaallaan. Esikaupunkeineen koko on 5,3 miljoonaa ja koko Milanon talousalueen kokona pidetään 7-9 miljoonaa.
Yksi Milanon harvoista kävelykaduista
Milanoa ei voi vielä millään tapaa pitää pyöräilykaupunkina. Muutamat sisukkaat sinnittelevät pyörien kanssa autokaduilla, mutta varsinaisesti pyöräilyinfraa on hyvin vähän. Suunta on kuitenkin nopeasti muuttumassa ja täällä on muun muassa uusi kaupunkipyöräjärjestelmä – Bikeme.
Yksi Milanon 203:sta kaupunkipyöräasemasta.
Vielä ongelmana on se, ettei kaupunkipyöräjärjestelmälle ole kunnollisia reittejä hyödynnettäviksi. Opiskelijat käyttävät niitä jonkin verran ja heitä on Milanossa 185 000 – siis pelkästään 7 eri yliopistossa. Yliopiston yksiköt ovat aika hajallaan kaupungissa, eikä kaupunkipyöräverkosto vielä yllä kaikkiin oppilasasuntoloihin saakka.
Muita selkeitä pyöräilijäryhmiä oli vaikea hahmottaa ja yleisesti kaupunkipyörien käyttö oli vielä hyvin vähäistä. Toki joulukuu alkaa olla jo hiukan pyöräilysesongin ulkopuolella Milanossakin, ja viimeisenä vierailupäivänämme tullut 10 cm lumipeite jätti kaupunkipyörät lopullisesti telineisiin. Ei lumi kokonaan lopettanut pyöräilyä, mutta harva miltei ympärivuotisesti pyöräilevä kuitenkaan ajaa kaupunkipyörällä.
Kokematon kaupunkipyöräilijä pääsee parhaiten alkuun puistoja hyödyntämällä. Tällä hetkellä pyöräasemia on 203 ja ne ovat keskittyneet aivan keskustaan. Pyöriä oli pari vuotta sitten 1450, mutta nyt asemia ja varmaan pyöriäkin on melkein tuplasti. Järjestelmän rakentaminen aloitettiin 2009 ja parhaana päivänä pyöriä on käyttänyt 6600 henkilöä. Sinänsä järjestelmää kuitenkin rakennetaan järkevästi, että keskustassa verkko on jo aika kattava ja se laajenee pikku hiljaa laidoille päin.
Jyväskylän ensimmäinen pumppu, jonka hankki Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (KOAS) ja se sijaitsee Kauppakadulla toimiston edessä.
Verstaaton mies on vehkeetön mies, jotain tällaista oli tapana sanoa lapsuudessani Pohjanmaalla. Verstaattomuus ja työkalujen puute haittaa nykyisin monen osalta myös pyöräilyä. Marraskuiset kelit eivät huokuttele huoltamaan pyörää ulkosalla, ja pyörillä on monessa taloudessa porttikielto keittiöön ja olohuoneeseen. Lämpimät autotallit alkavat myös olla ylellisyyttä. Voisiko kaupunki tulla hätiin? Edes hiukan?
Ensimmäinen julkinen pyöränpumppausasema
Pumppuja on saatu ainakin jo Helsinkiin, Tampereelle ja Jyväskylään. Vuosikausien tiedottaminen asiasta on kantanut hedelmää. Nämä pumput ovat käsikäyttöisiä ja sinänsä toimivia, mutta maailmalla näkee yleisesti myös kompressoripohjaisia pumppuja.Valitettavasti näissä käsipumpuissa ei ole painemittaria, joten niiden varaan ei työmatkapyöräilijä voi kokonaan jättäytyä, mutta hätävarana ne toimivat. Peruspyöräilijän veltot renkaat niillä täyttää käsikopelolla sukkelaan eikä tarvitse pikkupumpulla sytkyttää, joten tätä joukkoa ne palvelevat hyvin.
Pyöränhuoltoa kävelykadulla
Pyöränhuoltoteline Jyväskylän keskustassa.
Myöhemmin Jyväskylän keskustaan on saatu näkyvälle ja hyvälle paikalle pyöränhuoltoteline. Luulisi olevan käyttöä, sillä Kompassin kulmilla kävelykadulla on suuret pyöräparkit. Toivottavasti teline pysyy käyttökunnossa! Ainahan uusi ja erikoinen kiinnostaa myös vandalisteja. Sitten kun telineeseen on totuttu, ei siihen enää kukaan kiinnitä suuremmin huomiota.
Ei tämä teline yksistään riitä pitämään työmatkapyörää liikenteessä, mutta jonkin verran pika-apua sillä saa, jos osaa peruskorjaukset. Eikä välttämättä tarvitse itsekään osata, kyllä apua ja neuvoja varmaan saa muutamassa minuutissa, sillä paikalla on varmaan aina joku joka osaa neuvoa, jos rohkeasti kysyy.
Toivottavasti telineestä tulee vielä joskus sähköinenkin malli, jossa olisi kohdevalo ja ilman lisäys kompressorilla painemittarin kanssa. Perus katuvalaistuksessa ei oikein näe tehdä tarkempia huoltotoimenpiteitä.
Mielenkiintoista tässä on se, että kauppakeskus on ilmeisesti osallistunut kustannuksiin teksteistä päätellen! Telineen prototyyppejä täällä on näkynyt ennenkin, mutta nyt BFIX:in teline on päässyt oikein paraatipaikalle.
Ruotsissa pumppu käy sähköllä
Pyörän huoltopaikoista huutava pula
Parasta olisi tietysti järjestää kunnon huoltotilat kaupunkilaisten pyörille ja tukea näin tätä hyvää liikennemuotoa ympärivuotisesti. Käytännön pyörittämiseen löytyisi apua useista pyöräilyseuroista ja uudenajan kansalaisliikkeistä. Aivan näin pitkällä ei tietääkseni olla vielä missään Suomessa, mutta ensi askeleita on kuitenkin jo otettu. Kaupungeissa on kasapäin hiukan epäkuranttia kiinteistötilaa tyhjillään, joten periaatteessa huoltotilojen kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmia, mutta käytännön byrokratia sanelee toisin.
Ihmisten halu huoltaa omat pyöränsä on selvästi lisääntynyt, eikä siihen pystytä vastaamaan tällä hetkellä lainkaan. Vaihteiden yleistyminen on tehnyt jo pelkästään renkaidenvaihtosta ammattitaitoa vaativaa, ja tästä syystä luvattoman monet pyöräilijät ajavat kesärenkailla talvellakin. Puhumattakaan työmatkapyöräilijöiden nestelevyjarruista ja jousituksista, joten koulutusta kaivattaisiin. Huoltotilojen kulut tulisivat nopeasti takaisin pelkästään jo vähentyneinä kaatumisina sekä yleiskunnon ja pyöräilyturvallisuuden paranemisena.
Luentomateriaalit löytyvät Motivan sivuilta tästä Tämän seminaarin videotallenteet ovat poistuneet videopalvelusta! OHJELMA 9.00 Aamukahvit ja –teet sekä ilmoittautuminen Puheenjohtajana toiminnanjohtaja Matti Hirvonen, Pyöräilykuntien verkosto 9.30 Johdanto aamupäivän aiheisiin: Pyöräilyn edistäminen on poliittinen kysymys, toiminnanjohtaja Matti Hirvonen, Pyöräilykuntien verkosto 9.40 Sujuvat suunnitteluratkaisut ja turvallinen pyöräliikenne, toimistopäällikkö Leena Silfverberg, Kaupunkisuunnitteluvirasto. 10.00 Rohkeita rajauksia ja selkeitä kohderyhmiä, toimitusjohtaja Mari Päätalo, Valpastin Oy 10.20 Auton takapenkiltä pyörän satulaan, projektipäällikkö Petteri Nisula, Pyöräilykuntien verkosto 10.40 GPS apuna pyöräilijöiden tarpeiden ymmärtämisessä, liikennesuunnittelija Mette Granberg, HSL Helsingin seudun liikenne 11.00 Pyöräilyn potentiaali haltuun paikkatiedoilla, tutkija Pasi Metsäpuro, Liikenteen tutkimuskeskus Verne 11.15 Pyöräilyn pikatiet kehityksen kärjessä, projektipäällikkö Kalle Vaismaa, Liikenteen tutkimuskeskus Verne 11.35 Pyöräpysäköinti ja julkisen tilan laatu, liikenneinsinööri Timo Seimelä, Tampereen kaupunki ja toiminnanjohtaja Matti Hirvonen, Pyöräilykuntien verkosto 11.55 Velo-City 2013 Wienissä – Sound of Cycling 12.00 Lounas (omakustanteinen) Puheenjohtajana joukkoliikenneasiantuntija Matti Holopainen, Liikennevirasto 13.00 Johdanto iltapäivään –terveiset ECOMMista 2012, henkilöliikenneasiantuntija Tytti Viinikainen, Liikennevirasto 13.10 ECOMM 2012:n anti liikennejärjestelmäsuunnittelun näkökulmasta, liikennesuunnittelija Mette Granberg, HSL (Tämä video on poistettu esiintyjän pyynnöstä) 13.30 Liikkumisen ohjaus keskisuurissa kunnissa, henkilöliikennelogistikko…
Espanjan Alicanten rantaviivasta on yritetty tehdä todella hienoa ja viihtyisää, mutta tämä esplanadipuisto ei vain toimi tällaisessa paikassa. Oikeassa reunassa on isoin autotie mitä kaupungista löytyy ja vasemmalla paikallinen vilkas autokatu. Ei tässä ravintolat toimi, vaikka merimaisema olisi hieno.
Löysin toisesta pyöräilyblogista mielenkiintoisen tarinan Napolin pyöräilyolojen kehityksestä. Pyöräilyolot kehittyvät myös Välimeren rannalla. Näin asia näyttää etenevän tällä hetkellä kaikkialla, niin Portugalissa, Espanjassa kuin Italiassakin. Vuosikymmeniä hukassa ollut pyörä ja pyöräily on vain löydettävä uudestaan. Ihmiset innostuvat pyöräilemään heti kun siihen vain tarjotaan jonkinlaiset järkevät puitteet. Ja mikäpä sen kätevämpi kulkuneuvo Välimeren ilmastossa ja maisemissa olisikaan.Täytyy vain saada ylettömän autoistumisen pilaama kaupunkirakenne palautettua monipuolisemman liikkumisen mahdollistavaksi. (lisää…)
ECOMM ja Velo-City jälkiseminaari Helsingin Laiturissa ke 24.10.2012 9-16. Näistä kahdesta jäljempänä esiteltävästä viisaan liikkumisen kansainvälisestä konferenssista on mahdollisuus kuulla kooste paikalla olleiden kertomana Helsingissä 24.10. Linkki kutsuun: Helsingin jälkiseminaari. Tämän kesän Velo-city-konferenssi pidettiin Kanadassa Vancouverissa. Velo-city konferenssi on vuotuinen erityisesti pyöräilyä liikennejärjestelmänä (ja nykyaikaisia kaupunkirakenteita yleisemminkin) käsittelevä seminaari, jonka järjestää ECF (The European Cyclists’ Federation). Luentomateriaalit 2012 tapahtumasta löytyvät seuraavan linkin takaat: luentomateriaalit . Nyt syyspimeillä näitä on hyvä tutkiskella. Sivulla on Downloads-palkki, jonka alta esitykset löytyvät. Huomaa että ECF Presentations -linkin takaa aukeaa uusi sivu, josta löytyvät päiväkohtaiset luentomateriaalit. Vuoden 2013 Velo-city tapahtuma järjestetään Itävallan Wienissä, joten ensi kesäksi kannataa jo varailla kalenterista aikaa ajalle 11 - 14.6. Nyt Velo-city konferenssi pidetään jälleen Euroopan puolella, joten silloin suurin joukoin Wieniin! Linkki tapahtuman sivulle. ECOMM ECOMM on vuotuinen liikkumisenohjauskonferenssi, joka pidettiin tänä vuonna Frankfurtissa ja ensi vuonna ECOMM 2013 pidetään 29-31 toukokuuta Gävlessä Ruotsissa, joten siihenkin on lyhyt matka osallistua. Viime kesän tapahtumasta dokumentteja löytyy tästä. Tämän konferenssin järjestää EPOMM (European Platform on Mobility Management), jonka kotisivulta löytyy myös paljon…
Tänä vuonna raportoin matkoiltani suoraan matkapäiväkirjaan miltei reaaliajassa, ja pääset lukemaan seikkailuistani suoraan sieltä. Nykyisin läppäri alkaa olla oleellinen osa pyöräretkeilijän varustusta, joten jälkikäteen kirjoitetut matkakertomukset taitavat vähitellen jäädä historiaan. Tältä Matkakertomukset– sivulta löytyy kuitenkin juttuja menneiltä vuosilta, ja saattaa sinne ilmestyä vielä joitan laajempia yhteenvetojakin.
Jyväskylässä, kuten muuallakin Suomessa, autoliikenteen rauhoittamiseen tulee yhä enemmän painetta asukkaiden taholta. Varsin yleisesti kevyempien liikennemuotojen edustajat joutuvat pelkäämään, varomaan ja väistelemään autoliikennettä kohtuuttomasti, vaikka monta kertaa heillä olisi etuajo-oikeuskin autoihin nähden, kuten jalankulkijoilla suojatiellä. Yksi osasyy moiseen on yhä edelleen hiukan liian kovat ajonopeudet taajamissa, sekä erityisesti se, että väistämissäännöt ja käytetty kadunrakennusinfra ovat ristiriidassa keskenään. Autokadut on tehty taajamissa viivasuoriksi, näkemiltään hyviksi ja avariksi, ja takavuosina vielä aivan liian leveiksikin, jolloin autoilijalle tulee automaattisesti tunne, että hän on herra ja hidalgo ja kaikkien muiden kuuluu väistää häntä. Kun tätä on vielä ruokittu liikennevaloilla (ja laittamalla aina painonapit liikennevaloihin jalankulkijoille ja pyöräilijöille, jolloin heidän alempiarvoisuuttaan on korostettu erityisesti), ei ole ihme jos kaupunkilaisilla on suuria vaikeuksia päästä liikkumaan taajamissa edes jollain tavalla turvallisesti ja tasa-arvoisesti autoliikenteen seassa. Autoilija pystyy teknisesti ajamaan liian kovilla nopeuksilla ja esteettömästi tilanteissa, joissa hän voi olla väistämisvelvollinen.
Tällainen täytyy merkitä aina etuajo-oikeutetuksi myös polkupyörille, ellei muuten niin autoille kärkikolmiot. Kaikki tämän jutun kuvat saa suuremmiksi hiirellä klikkaamalla!
Korotettu suojatie on hyvä esimerkki rakenteesta, jonka pitäisi automaattisesti kertoa autoilijalle, että hän on väistämisvelvollinen kaikkeen muuhun liikenteeseen nähden. Suomessa tämä viesti harvoin toteutuu, sillä korotettua suojatietä saavat mennä vain jalankulkijat, pyöräilijät ovat usein väistämisvelvollisia siitäkin huolimatta, että suojatien tilalle on maalattu pyörätien jatke. Näin ristiriitaista liikenneympäristöä ei saisi rakentaa. Korotetut suojatiet ovat sinänsä hyvä tapa rauhoittaa erityisesti pienemmiltä sivukaduilta tulevaa autoliikennettä, mutta ne täytyy rakentaa oikealla ja selkeällä väistämissääntöjä tukevalla logiikalla.
