Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 7, yhteenveto

Tämä piti kirjoittaa heti tuoreeltaan, mutta aina ei kaikki mene suunnitellusti. Läppäri kärähti, mutta juhannuskokko ei, sekä kaikkea muuta sählinkiä tuli väliin. Toivottavasti ajatukset ovat nyt sitten ehtineet jäsentyä päässä normaalia selkeämmiksi.

Kelvollinen pyöräretkeilyalue

sujuvaristeys
Tyypillistä pohjalaista pyörätietä, kohtuullisen toimivaa näillä liikennemäärillä, vaikka jalankulun kanssa yhdistettyä onkin.

Pohjanmaalla kannattaa käydä pyöräilemässä, siellä on ihan mukavat olot ja pyöräily on helppoa, koska ei tarvitse puskea ylös jyrkkiä mäkiä, jotka kuitenkin aina syövät hiukan voimia, vaikka eivät mikään este pyöräretkeilylle olekaan.

Pohjalaiset pyöräilevät itse paljon – väärin. Näin ei todellakaan ole edes tilastojen valossa. Tasainen maasto ei aikaansaa pyöräilyinnostusta, tämän olen todennut jo kymmeniä kertoja teksteissäni ja luennoissani. Käytännössä itselleni tämä konkretisoitui hyvin parikymmentä vuotta sitten, kun eräänä kauniina kesäiltana päätin polkaista vähän pidemmän lenkin Lehtimäen, Alajärven, Kuortaneen ja Lapuan kautta. Matkalla näin kokonaista 5 muuta pyöräilijää, mutta leikkuupuimureita n. 15 kpl. Tästä voi päätellä suoraan, että Pohjanmaalla ajetaan leikkuupuimurilla kolme kertaa enemmän kuin pyörällä. Asiaan tosin vaikutti hiukan se, että puintikausi oli kiivaimmillaan, mutta tilanne ei poikkea suuresti normaalista. Pärisevä laite vain vaihtuu, ja tuolloin iltalenkkini aikaan ei vielä edes tunnettu mönkijöitä, joilla monet kesämökkiläiset nykyään hakevat postinsa parinsadan metrin päässä olevasta laatikosta.
(lisää…)