Pyöräretkeilyä Pohjanmaalla, osa 6, kotia kohti.

by admin on 15.6.2012 · 0 comments

perjantai 8.6.2012 (pyöräilyä 57 km)

Aamuverryttelyksi kävimme testaamassa majapaikan viereistä luontopolkua, jonka piti liittyä jotenkin Viikinkeihin, ja liittyihän se, rinteessä oli hautakumpuja. Harmiksemme myös hyttyset olivat päättäneet kiertää saman lenkin, eikä metsässä viitsinyt pidemmäksi aikaa pysähtyä opastauluja lueskelemaan. Kuten majapaikkammekin, luontopolkukin oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

metsän siimeksessä

Metsämaisemia

Lähdimme liikkeelle pari kilometriä samaa tietä, josta tulimmekin. Kärlaxin kylästä tähystimme tankkauspaikkaa itsellemme, mutta sellainen löytyi vain autoille – aamukahvit jäivät tuonnemmaksi. Siitä lähdimme pujottelemaan pikkuteitä pitkin kohti Vaasaa, tie loikkasi välillä 8-tien toiselle puolellekin. Kunin paikkeilla tie kävi tosi pieneksi, ja pelkäsin sen kohta loppuvan kokonaan, mutta sitten vastaan tupsahtikin luontoalue parkkipaikkoineen ja reitteineen, sekä isompi tie. Ilmansuunta oli kyllä pysynyt koko ajan oikeana, joten siitä en ollut huolissani, Vaasaa kohti mentiin, mutta ainahan on umpikujan mahdollisuus. Näin pienillä teillä ei enää voi luottaa peruskarttaan, niihin ei kovin pieniä teitä ole merkitty. Mutta luonto oli nättiä ja tie toi koulun viereen, jossa pidimme huoltotaukoa ja säädimme vaatetusta sopivaksi, oli tulossa aika lämmin päivä.

rinnakkainen tie

Kaksi maantietä rinnakkain. Pienempi toimii myös kevyen liikenteen väylänä

Kuni-Vassorin koulun jälkeen seikkailut pikkuteillä loppuivat. Siitä eteenpäin valtatien vieressä kulki samansuuntainen kylätie, jonka varressa asutus oli. Ratkaisu oli samanlainen, mitä Etelä-Euroopassa usein käytetään. Siellä pääkadun molemmilla puolilla on pienemmät kadut, joiden varressa kaupat ja palvelut sijaitsevat. Näin läpiajoliikenne pääsee kulkemaan nopeammin ja esteettömämmin. Pyöräilijät ajatetaan yleensä näitä pienempiä katuja pitkin, joiden varressa on paljon pysäköintiä ja peruuttelevia autoja, ei siis kovin optimaalinen pyöräily-ympäristö sekään, mutta eipä siellä juuri pyöräilläkään. Kyseessä on puhdas autokaupungin ratkaisu, sillä tuolla tekniikalla katukäytävistä tulee tolkuttoman leveitä ja kaupunkirakenne hajaantuu pahasti.

iso joki

Kyrönjoki on aika leveä

Mutta Pohjanmaan pelloilla riitti hyvin tilaa tällaiseen, eikä kaupoista tai palveluista ollut tietoakaan, joten aivan yksikseen saimme ajella näitä autoliikenneväylän levyisiä laadukkaita pyöräreittejä. Matkalla ylitimme myös leveimmän joen tällä reissulla, Kyrönjoki näytti jo oikealta joelta tässä kohden. Hyvää pyöräväylää riitti Koivulahteen asti, jossa yhteys katkesi hetkeksi. Piti osata ajaa paikallista viereistä katua puoli kilometriä, sitten pääsi jälleen ison tien reunan kevytväylälle. Vaasaa lähestyttäessä ajettiin vielä palan matkaa pientareellakin, mutta toiselle puolelle tietä ilmestyi jälleen kevytväylä/asuntokatu, joka sitten muuttui lopulta tavalliseksi kevytväyläksi.

mukava kahvila

Leipomon kahvila

Koivulahden katkos reitissä ei meitä haitannut, sillä meillä oli muutenkin tauon paikka ja päätimme etsiä kahvilan. Ei sekään käynyt helposti, jouduimme hakemaan etsiessämme evästä kaupasta, ja tuli nautittua jo pyörän vieressä vähän pohjia ennen pullakahveille menoa, puolikas hillopitko. Hyväähän se oli nälkäisenä. Kaupasta naiset saivat vakoiltua kahvilan sijainnin, niitä piti olla kaksikin, joista toinen leipomon yhteydessä. Päätimme valita sen, vaikka se oli puolitoista kilometriä väärässä suunnassa. Tuli ihan turhia kilometrejä, mutta kyllä reissu oikeastaan kannatti. Aika erikoinen paikka, josta kahvi loppui heti alkuunsa, eikä kahvilassa ollut mies osannut ladata kahvinkeitintä. Sitten käytiin mielenkiintoinen keskustelu kahvilatytön kanssa, jossa mies ja tyttö puhuivat aivan sekaisin suomea ja ruotsia. Kahvinkeitin saatiin ladattua ja me siirryimme aurinkoiselle terassille odottelemaan, ja Nikke ja Eijahan saivatkin jo kahvit ja kastamiset.

tärinäjuovaa tiellä

Inhottavia tärinäjuovia

Mietimme, lähtisimmekö vielä kiertämään Koskön ja saariston kautta, mutta näytti tulevan sen verran enemmän matkaa, että saattaisi tulla kiire. Pyöräretkellähän ei saa olla kiire, eikä pidä ahnehtia liikaa, joten päätimme ajaa ison tien vartta olettaen, että sieltä kohtapuoliin ilmestyisi kevytväyläkin. Tämä E8 tie on vähän turhan vilkas pyöräiltäväksi täällä kaupungin päässä, että sitä voisi pitää nautintona, vaikka siinä leveä piennar onkin, ja tärinäjuova reunassa. Täällä Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla täysin tasaisessa maastossa kuvan kaltainen toteutus vielä menettelee, mutta muualla tällaiset tien reunaan jyrsityt tärinäjuovat ovat hengenvaarallisia. Kuinka laskisit tällaisellä tiellä turvallisesti mäkeä, jos nopeus alkaa lähennellä alamäessä 50 km/h? Suuremmista mäistä puhumattakaan.
 
Mutta Suomessahan ei ole yhtään virallista tahoa, joka toimisi jollain tavoin pyöräilyturvallisuuden eteen, siis ennaltaehkäisevästi, Liikenneturva kypäräkampanjoineen on pahasti jälkijättöinen turvallisuusorganisaatio, heitä ei pyöräilyonnettomuuksien ennaltaehkäisy kiinnosta, vain henkiin jääminen kypärän avulla. Kaupungit ja ELY:t pikkuisen asian eteen periaatteessa tekevät, mutta toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee. Vaikka turvallisuussuunnitelmissa on mainittu hienoja periaatteita pyöräilyonnettomuuksien välttämiseksi, käytännössä toimitaan juuri päinvastoin.

Vaasan tori

Vaasan tori on ihan mukava

Vastaan alkoi tulla liikennevaloja osoituksena siitä, että alamme olla perillä. Vaasa on minulle täysin vieras kaupunki eikä kellään ollut aivan varmaa tietoa torin sijainnista, mutta se kuitenkin löytyi ilman kännykän räpläämistä. Aikaa junan lähtöön oli reilu tunti, joten ehdittiin vilkaista paria kauppaa ja käydä rauhassa syömässä. Syvällisempään Vaasan tutkimiseen ja sen pyöräilyolojen kartoittamiseen ei nyt ollut aikaa, sitä varten on suunnitelmissa oma reissunsa. Pikku polkaisu rautatieasemalle ja pyörät kyytiin totutusti. Hyppäsin heti lastivaunuun pinoamaan pyöriä seinää vasten, koska en oikein luota täkäläisiin konduktööreihin, ja jokainenhan tuntee parhaiten oman kalustonsa arat kohdat. Nyt paikalla olikin fiksu konduktööri, joka osasi latoa pyörät varsin asiallisesti, joten jäin melkein työttömäksi. Ja jyväskylän päässä minua ei päästetty lainkaan tavaravaunuun, rahtaus kuulema kuuluu heidän toimenkuvaansa, tosin tämä oli eri konduktööri, joka oli tullut matkaan ilmeisesti Seinäjoelta.

Pyörät lastattuamme kysyin konduktööriltä, mahtaako junassa olla sähköpistokkeita läppärille. Ei ollut tietoa, koska rungot kuulema vaihtelevat, suositteli etsimistä. Näin teinkin ja kävelin koko junan päästä päähän. Ainut näkemäni pistorasia oli inva-WC:ssä, johon en kuitenkaan ajatellut majoittua neljäksi tunniksi. Oli siis tyydyttävä päivätorkkuihin ja maisemien katseluun. Myös läppärini on jo paljon maailmaa nähnyt, eikä siihen enää kannata hankkia uutta akkua, joten tämä matkakertomuksen viimeistely jäi kotihommiksi.

Jyväskylästä on vielä 12 km kotiin, joten vielä polkaisu kotiin. Meille oli tullut 14 kg paketti, joka pitäisi vielä noutaa postista. Automme oli nuorisolla menossa, joten jossain vaiheessa se pitäisi kuitenkin hakea pyörällä. Koska ajoimme aivan vierestä, päätimme ottaa sen matkaan. Nyt pyörässä oli takana isot täydet pyörälaukut, joiden päällä isompikin laatikko pysyisi. Matkassa oli myös jokaisen pyöräretkeilijän perusvaruste, pyykkinaru, jolla laatikon saisi sidottua tukevasti. Suunnitelma toimikin ihan hyvin, paitsi paketti tuli tiukattua pikkuisen laiskasti ja 14 kg laatikko alkoi loppumatkan kuopissa siirtyä. Pudotin vähän vauhtia, en jaksanut enää käydä uudelleen sitomaan. Kuljetusoperaation hankalin osuus oli liikkeelle lähtö; takakautta jalkaa ei voinut heittää normaalisti satulan yli, eikä etukauttakaan jalka sopinut, koska ei pystynyt peruuttamaan taaemmaksi itseään laatikon vuoksi. Onneksi postin pihassa oli rappurallit, joiden päältä onnistuin keplottelemaan itseni pyörän päälle.

Kotiin tullessa on aina kaksijakoinen mieli, harmi että reissu loppui, mutta toisaalta on mukava tulla kotiin, että saa hetken huilata kunnolla. Niin nytkin, tosin viikon reissu on niin lyhyt, että tällä kertaa tuo harmistus oli selvästi suurempi.

Facebooktwitter

{ 0 comments… add one now }

Leave a Comment

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.

Previous post:

Next post: