Pyöräilijän huoltoasemat

by admin on 19.11.2012 · 2 comments

Jyväskylän pumppu

Jyväskylän ensimmäinen pumppu, jonka hankki Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (KOAS) ja se sijaitsee Kauppakadulla toimiston edessä.

Verstaaton mies on vehkeetön mies, jotain tällaista oli tapana sanoa lapsuudessani Pohjanmaalla. Verstaattomuus ja työkalujen puute haittaa nykyisin monen osalta myös pyöräilyä. Marraskuiset kelit eivät huokuttele huoltamaan pyörää ulkosalla, ja pyörillä on monessa taloudessa porttikielto keittiöön ja olohuoneeseen. Lämpimät autotallit alkavat myös olla ylellisyyttä. Voisiko kaupunki tulla hätiin? Edes hiukan?

Julkinen pyöränpumppausasema

Tämän vuoden aikana pumppuja on saatu ainakin jo Helsinkiin, Tampereelle ja Jyväskylään. Vuosikausien tiedottaminen asiasta on kantanut hedelmää. Nämä pumput ovat käsikäyttöisiä ja sinänsä toimivia, mutta maailmalla näkee yleisesti myös kompressoripohjaisia pumppuja.Valitettavasti näissä käsipumpuissa ei ole painemittaria, joten niiden varaan ei työmatkapyöräilijä voi kokonaan jättäytyä, mutta hätävarana ne toimivat. Peruspyöräilijän veltot renkaat niillä täyttää käsikopelolla sukkelaan eikä tarvitse pikkupumpulla sytkyttää, joten tätä joukkoa ne palvelevat hyvin.

 

img_3480

Ruotsissa pumppu käy sähköllä

Pyörän huoltopaikoista huutava pula

Parasta olisi tietysti järjestää kunnon huoltotilat kaupunkilaisten pyörille ja tukea näin tätä hyvää liikennemuotoa ympärivuotisesti. Käytännön pyörittämiseen löytyisi apua useista pyöräilyseuroista ja uudenajan kansalaisliikkeistä. Aivan näin pitkällä ei tietääkseni olla vielä missään Suomessa, mutta ensi askeleita on kuitenkin jo otettu. Kaupungeissa on kasapäin hiukan epäkuranttia kiinteistötilaa tyhjillään, joten periaatteessa huoltotilojen kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmia, mutta käytännön byrokratia sanelee toisin.

Ihmisten halu huoltaa omat pyöränsä on selvästi lisääntynyt, eikä siihen pystytä vastaamaan tällä hetkellä lainkaan. Vaihteiden yleistyminen on tehnyt jo pelkästään renkaidenvaihtosta ammattitaitoa vaativaa, ja tästä syystä luvattoman monet pyöräilijät ajavat kesärenkailla talvellakin. Puhumattakaan työmatkapyöräilijöiden nestelevyjarruista ja jousituksista, joten koulutusta kaivattaisiin. Huoltotilojen kulut tulisivat nopeasti takaisin pelkästään jo vähentyneinä kaatumisina sekä yleiskunnon ja pyöräilyturvallisuuden paranemisena.

Suomessa ei myöskään kouluteta lainkaan polkupyörämekaanikoita, joten käytännössä myös kaupallinen pyöränhuoltotoiminta on suurissa vaikeuksissa. Ei ole ammattitaitoista työvoimaa saatavilla. Laatu on hyvin kirjavaa ja toiminnan sesonkiluonteisuuden vuoksi palveluja ei tahdo saada silloin kuin niitä tarvitsisi. Siksi nykyisin suurelle osalle aktiivipyöräilijöitä ainut järkevä mahdollisuus on opetella huoltamaan pyörät itse, mutta se on käytännössä useamman vuoden projekti kantapään kautta opiskellen.

img_0846

Pyöräkeskuksen palvelut

Helsingin huoltoasema

Helsingin tee se itse -huoltokontti

Helsingin Pyöräkeskus

Helsingissä on tarjolla muutakin kuin pumppu, nimittäin laivakontista tehty huoltohalli, jossa voi tehdä pikahuollon pyörälleen. Kampin Pyöräkeskus rakentuu useammasta kontista, joissa on tarjolla myös pyörän vuokrausta, vartioitua pyöräparkkia ja muuta neuvontaa. Tällainen toteutus on helposti liikuteltava ja dynaaminen, mutta vastaa vain hyvin pieneltä osalta tarpeeseen, ja lähinnä sitä onkin vielä pidettävä pyöräilyn markkinointikikkana. Mutta hyvä ja oikeansuuntainen avaus kuitenkin.

Facebooktwitter

{ 2 comments… read them below or add one }

Ilkka Kyttälä February 21, 2013 at 15:00

Terve,
Olen täällä Tampereella pitänyt muutamia pyöränhuoltokursseja ja
nyt näyttää myös Ekokumppanit kiinnostuneen asiasta.
Ehkä myös Työväenopisto (Sampola).
Oppimateriaalista on pulaa. Minulla on jotain, mutta ei läheskään riittävästi.
Ernolla Ekokumppaneissa myös jotain.
Onko sinulla tietoa sopivasta materiaalista?
Pitääkö mielestäsi lähteä kääntämään esim. Sheldon Brownin
materiaalia? t. Ilkka K. puh 050 573 5683

Reply

admin February 21, 2013 at 15:56

Olen ollut vuoden aikana mukana noin 10 pyöränhuoltotapahtumassa. Noin puolet ovat olleet opetuksellisia ja toinen puoli sellaisia, joissa olen pääosin itse huoltanut pyöriä – toki aina pyrin siihen, että asiakas vähintään pumppaa ilmat itse. Meillä ei ole ollut jaettavana mitään papereita, vaan olemme yrittäneet opettaa käytännön kautta. JYPS:issä on sikäli hyvä tilanne, että meillä on käytössä useimmiten ammattimekaanikko toisena ohjaajana. Olen putsannut läjän erilaisia kiekkoja, napoja, hajonneita vanteita jne. demomateriaaliksi.

En tiedä yhtään kunnollista suomenkielistä pyöränhuolto-opasta, eikä netissäkään taida olla kovin laajoja kokonaisuuksia. Aina välillä netistä löytää aika hyviä suomenkielisiä perushuolto-ohjeita, etenkin keväisin. Itselläni on ollut käytössä 2 englanninkielistä kirjaa:”Big Blue Book of Bicycle Repair” ja “Complete Bike Maintenence”. Ovat halpoja ja niissä on aika paljon hyviä kuvia, mutta kirjat vanhenevat nopeasti. Käytännössä Googletan aina tarvittavat huolto-ohjeet suoraan valmistajan sivuilta, mutta toki lyhyistä ja ytimekkäistä suomenkielisistä tiivistelmistä olisi hyötyä, varsinkin kursseilla. Tekstit varmaan kasaisi suht helposti, mutta hyvien kuvien ottaminen ja liittäminen onkin jo aikamoinen urakka.

Reply

Leave a Comment

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.

Previous post:

Next post: